Google+ Followers

lauantai 18. huhtikuuta 2015

aika kortilla

Aika...se on se kello joka raksuttaa tai se kalenteri joka kummasti täyttyy tärkeistä ja vähemmän tärkeistä menoista. Aika tuntuu kiiruhtavan silloin kun ikää tulee lisää tai pitäisi saada valmista ja onkin liian monta rautaa tulessa.



Aika on myös katoavaista ja itselle se iski kun äiti sitten sairauden uuvuttamana hiipui pois....melkein kaksi vuotta asian kanssa olen työskennellyt ja miettinyt kuinka tärkeä joku voikaan olla. Ihminen joka on sinut maailmaan kantanut ja aina ollut taustalla, on poissa.
Isä on tietenkin ihan yhtä korvaamaton ja ihana että hän vielä elää. Äitiä on vaan kauhea ikävä ja pähkäilyni on että ei sen ikävän tarvitse kadota.



 Aika pararantaa haavat ...... kyllä se ehkä pitää paikkansa mutta ei niin kuin monet sen käsittävät. Mielestäni ihmisellä on hyvä selviytymistaipumus pahoistakin asioista. Työssäni ja elämässäni on monenlaista tarinaa valunut sormien lomasta ja on käsittämättömiä selviytymistarinoita. Joillakin aika on tarkoittanut kasvua yli asioiden joillakin unohdus ajan mittaan. Aika on myös ollut asioiden käsittelyä, mitä pidempään jaksaa työstää sitä parempi lopputulos. Monille myös anteeksi antaminen on ollut se ahaa elämys jonka jälkeen elämä jatkuu.



Aika on myös mahdollisuuksia, hetkessä elämistä. Miten paljon ympärillä on sitä kaunista ja hyvää tämän kaiken lisääntyvän pahuuden lisäksi. Mahdollisuudet ovat yleensä yllättävän lähellä, ihan nurkan takana, ne vain pitää löytää.

 
Huomaan että on lauantai eli aikaa kera kahvikupin, ajatuksen virtaa mutta ei kello kaulassa.
 
<3 hali hali <3

2 kommenttia:

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)