Perjantain lapsi katsoo peiliin

Sisältää mainoslinkkejä, merkitty *

Selvitin sitten minä viikonpäivänä olen syntynyt,

perjantaina,

se sanookin aika paljon.

Elämä on heitellyt ja potkinut ihan kohtalaisesti päähän,
kuten varmaan monia muitakin meistä,

mutta olen tietyllä tapaa optimisti.
Perjantaina on iloinen ja avoin mieli,
takana työviikko ja edessä vapaat.
Elämäni on siis "aina edessä vapaat",
jep, nyt nauran!
Täältä löydät hauskan runon viikonpäivistä ja millainen olet.
Itse olisin tuon mukaan aulis ja hellä,
noh, tavallaan, kun miettii missä olen töissä
(päikässä, jos joku ei ole vielä huomannut).

Ehkäpä joissain ennustuksissa,
 horoskoopeissa ym. on se joku juttu.
Tarpeeksi monta kun selaat, löydät itsesi.
Helpommin sitä itsensä kuitenkin löytää,
kun kävelee peilin eteen,
heilauttaa kättä
ja alkaa kysellä.
Voi tulla aika hyviä vastauksia,
ehkä alkaa naurattaa.

Ellet sitten ole Liisa,
hän etsi itseään ihan muualta.
Muistathan alkuperäisen teoksen Alicen seikkailut ihmemaassa,
kirjoitettu jo 1865,
 Lewis Carrol kirjoittajana.
Oikealta nimeltään kirjailija oli Charles Lutwidge Dodgson,
Englantilainen matemaatikko,
hän leikitteli kirjassa logiikalla ja kielellä,
hauskasti yhdistellen peleihin.
Kirjasta on myös jatko-osa Liisa peilimaassa,
jossa satuun liittyy peilin lisäksi ajankulku takaperin,
 vastakohdat jne.
mielenkiintoinen kirja tuokin.
Suosittelen lukemista,
 kirjat avautuvat aikuisiällä ihan toisella tavalla kuin lapsuudessa.
 Voit tilata ihmemaassa kirjan joko * selkokirjana täältä 
tai vaikka käppäilemällä kirjastoon.
Lukeminen avartaa aina,
vaikka sitä ymmärrystä itseensä,
jollei muuta.

Liisasta on tehty myös kaksi elokuvaa, me like!
Liisa ihmemaassa ja Liisa peilimaassa.
Elokuvan ohjaaja *Tim Burton on ihan lemppari
ja leffat ovat juuri niin huikeita
mielikuvitus seikkailuja kuin vain olla ja voi.

Mikä hahmo olisit Liisan tarinoista?
Kellon kanssa juokseva jänis,
Hullu hatuntekijä höpsöillä teekutsuilla.
Ah, aina niin kiusoitteleva
ilmaan haihtuva irvikissa,
vai viisas kaalimato?
Herttakuningatar itse
vai se golfmailana toimiva lintu.
Korttisotilas voisi olla tietyllä tapaa hyvä,
on helppo hävitä massaan ja käännyppä sivuttain,
etpä enää mua nää.
Itse ehkä olisin Liisa,
olisi se mahdollisuus palata arkeen,
vaikka mielikuvituksessa on hyvä olla.

*Muista lukea satuja ja tarinoita tänäänkin*

Sadepako kellariin

Joskus vaan on päiviä jolloin sataa,

kirjaimellisesti sataa vettä koko päivän.

Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan kurahousut jalassa,

eikä sadetakkia niskassa,

jaloissakin vähän korkeampaa nilkkuria,

eikä niitä kumppareita.

Seurakin arkipäiviä vanhempaa,

eli siskoni.

Sisaruskolmikkomme lähti katsomaan 

yhtä löytynyttä ihmettä

Sinebrychoffin taidemuseoon.

Albert Edelfeltin uskomattoman hieno maalaus

jonka uskottiin kadonneen,

löytyi Puolasta rullalle käärittynä ullakolta.

Koivujen alla,

vuodelta 1882 oleva maalaus

on kaunis valoilottelu.

 Ainakin minut kietoi

vihertävän koivikon huumaan.

Joissakin tauluissa on vain se jokin,

sitä on vaikea sanoiksi pukea,

se vaan puhuttelee.

Onko sinulla tullut puhuttelevaa teosta vastaan?

Valokuvia en tietenkään napsutellut,

talletin muistojen kovalevylle vain.

Syntymäpäivälahjaksi taitaa olla

liian vaativa toive, hih!

Punaisessa kellarissa tämä maalaus

kera muiden töiden esillä 10.5.2020 asti,

suosittelen jos esittävä maalaustaide

sekä Romanovit kiinnostavat.

Ps. on siellä taidemuseossa paljon muutakin nähtävää.

Kipsuttelimme sateenvarjon alla,

väistellen lätäköitä,

syömään ja höpöttelemään

 elämän menosta,

 läheiseen Dennis ravintolaan.

Tilasin vuohenjuustosalaatin,

 joka oli erinomaisen herkullinen, 

tarpeeksi iso ja täyttävä.

Tunnelma pimenevässä illassa,

kynttilän valossa ja sisarieni seurassa

oli täynnä iloa ja naurua.

Onneksi elämässä on hyviäkin asioita.

*Olen kauneudella kyllästetty sekä ruualla täytetty, kiitos siitä*

Utopia

Utopia.
Paikka jota ei ole,

paikka jossa haluaisit elää,

paikka jossa on kaikki hyvin,

mutta mitä se hyvin merkitsee?
Ihanteellinen onnelako?

Kaikilla on se ihan oma utopia,
eläisimmekö vain rinnakkain,
 ei yhdessä?

Voisiko utopia olla kaikkien toteutuneiden unelmien summa?
Voisiko sen sisällä sittenkin asustaa,
kuin pumpulissa?
Mutta entäs ne toteutumattomat unelmat,
mihin kummaan ne utopiassa mahtuvat.
Onko siellä olemassa kaappi pimennossa,
 josta sitten välillä
haetaan uusia unelmia toteutumaan.
Tarvitseeko utopiassa unelmoida saavuttamattomista,
kykenisikö edes?

Onkohan utopiassa kuitenkaan kiva olla,
kun eloon nyt vaan kuuluu
takapakit ja epäonnistumisetkin.
Kaikki pieleen mennyt antaa potkua
yrittää uudelleen,
uusin keinoin,
jotta elämä jatkuisi.

Utopia on maaginen
 ja saavuttamaton paikka.

Olisiko kuitenkin niin,
 että elämä itessään on niin maagista,
että elämme utopiassa huomaamattamme?

*Ajatuksin tähän päivään*

Neulo olosi

...eli neuloosi.

Se on sitten viheliäinen vitsaus

ja kaiken nielevä 

(lue; rahan ja tilan)

virus.

Päätin taannoin että ostan vain lankoja

siihen työhön mitä teen,

en varastoon,

vaikka kuinka olisi hyviä tarjouksia.

No, kuinkas sitten kävikään Lankamaailmassa....

voi autuas pehmomaailma sentäs.

Siellä tulee ihan hulluksi!

Merinovilla oli tarjouksessa joten sitä sitten

ja puolet kerästä heiluu jo pipon muodossa päässä.

Alpakkaa en voinut ohittaa, se on vaan niin....

no se odottaa kutimia.

Villalankaa oli pakko ostaa kun nyt vaan oli niin halpaa,

jos tekis vaikka sukkia itselle välillä.

Ja sitten aivan pähkähulluostos,

mohairia 200g.

Löysin käsinkirjoitetun pitsiohjeen huiviin

ja sitä hikihatussa neulonut.

On vaan sitten niin leveä huivi, 

että eihän tuo lankamäärä oikein riitä.

Internetin ihmeellisestä maailmasta 

 kyseistä lankaa sitten

Tanskalaisesta nettikaupasta lisää,

eihän sitä väriä enää täältä ollut saatavilla.

Jep,

opiksi jälleen, 

osta vain sitä minkä tiedät tekeväsi heti

(ja ohjeesta tarkat lankamäärät).

Jos joku haluaa tehdä samanmoista niin...

Luo 121 s (1 reuna s, 1 kertaa 17s kuvio,1reuna s)

Neulo yksi kerros oikein (työn nurja puoli)

jatkossa neulo reunasilmukoilla aina oikeaa 

ja muilla silmukoilla pitsikuvion mukaan.

1-4 kerrokset sileää oikeaa.

5 kerros

 reunasilmukka oikein, *3 kertaa 2 silmukkaa yhteen, langankierto, 1s oikein,

lk, 1s oikein, lk, 1 s oikein, lk, 1s oikein, lk, 1s oikein, lk, 3 kertaa 2s yhteen* 

toista kerros loppuun

 ja muista viimeinen reunasilmukka oikein.

6 kerros

neulo sileää nurjaa

Kun työ on sopivan pitkä

neulo neljä kerrosta sileää oikeaa

ja päätä neulomalla silmukat nurin.

Minulla on pyöröpuikko 4,5

jotta tulos olisi mieluinen.

ja ohutta mohairia tulee menemään 400g

 jotta saan tarpeeksi pitkän huivin.

Leveyttä n. 60cm

Flunssapotilaan leppoisaa puuhaa ;)

*Terveyttä päivääsi*

Fyffe

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa

Raha pyörittää maailmaa,

ilman fyffeä ei voi elää.

Pätäkkää pitää olla,

muuten rasittuu polla...

vai oletko ilman sitä,

 ihan nolla?

Raha on vanha vitsaus ihmiskunnalle,

tietyllä tapaa tarpeellinen ja hyvääkin tekevä

mutta monasti kaiken pahan alku ja juuri.

Olisiko sittenkin ollut ihmiskunnalle parempi 

oravannahat ja vaihtotalous?

Luulisin että kulutustavaran määrä olisi huomattavasti pienempi,

vihreä pallomme voisi paremmin

ja ehkä ihmisetkin olisivat onnellisempia.

Nyt on kuitenkin nyt

ja rahan jakautuminen ei ole vakio,

valuutalla on tapana kellua

ihan ulottuville

ja seuraava tyrsky vie sen taas mennessään,

jäikö hiluja vai vain kuohu käteen?

Ihmisen perusluonteeseen kuuluu ahneus,

juu ihan meillä kaikilla.

Osalla meistä kuitenkin taka-alalla

ja aisoissa pysyttelevänä.

Vallankahva valitettavasti

kasvattaa myös ahneutta.

Sisäinen vankila on valmis.

Millä keinoin siis rahaa olisi elämiseen hyvä haalia?

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Oliko Robin Hood sankari vai konna?

Raha nyt vain kulkee elämässämme mukana,

halusimmepa tai emme.

Syntymästä kuolemaan 

ja usein vielä pitkään senkin jälkeen,

kiitos veroviranomaisen.

Aina tässä elämässä ei kuitenkaan pärjää

ihan oman kahisevan turvin,

on arvaamattomia tilanteita,

äkillisiäkin.

Apua voi tarvita

vaikkapa siihen keittiörempan finanssipuoleen.

Lainaa voi tietenkin ottaa kavereilta

tai hämärähemmoilta,

jota en kyllä kenellekään suosittele,

siinä voi olla vaarassa muukin 

kuin hilloton kausi lompakossa.

Saako rakkautta rahalla tai sillä * lainarahalla?

Tähän jollain on varmasti se oikea vastaus

mutta arvelisin itse että vilpitöntä rakkautta
 ei rahalla saa.

Eli onko se kuitenkin rakkaus

joka siellä taustalla tätä maailmaa pyörittää?

Eikä sittenkään se maallinen mammona,

kylmä ja kalsea.

Ehkäpä ilman rakkautta,
 olisimme olleet jo tuhoon tuomittuja.

Ollako siis rahakas

vai onnekas?
Vai yksinkertaisesti valaistunut?

*Valoa ajatuksiin tälle päivälle*