lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulu

Nyt Onneli rauhoittuu täältä blogistaniasta, joulun viettoon.
Toivotan jokaiselle hyvää joulua, omanlaista, oman näköistä, perinteillä tai ilman.
Olkoon joulunne onnellinen kera läheisten.
Olette tärkeitä ihan jokainen <3


                      *Pidetään huolta toisistamme*

perjantai 21. joulukuuta 2018

3 yötä

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen.


                                      *Jännitystä päiviin*

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Ananasnauha

Ihana sisareni aina yllättää kaikenlaisella kivalla, ilman että on mikään merkkipäivä.
Jotenkin aavistaa mikä toisi iloa ja aina on onnistunut <3
Sain hämäryyden torjumiseen uuden valoilon, ananasvalot.
Samantyyliset, pattereilla toimivat pallerot minulla on jo ja ne ovat mukavat jos tarvitsee esim. ruokapöytään koristukseksi valot ilman ikäviä, lattialta luikertelevia johtoja.
Asensin ne tuohon kirpparilta, kuinkas muutenkaan, löytämääni kynttiläkruunuun.


Ananas on pomsahdellut nyt tasaiseen vauhtiin lehdistä, ohjelmista ja blogeistakin eli taitaa olla jokin sisustusvillitys.

* Valoisaa keskiviikkoa*

maanantai 17. joulukuuta 2018

Oma lahja

Kävin eilen jäähallin kirpputorilla... myös myymässä ;) tavara kun jotenkin ei lopu eli kiertoon vain.
Liukkaasta säästä huolimatta oli todella vilkasta eli paljon ostajia liikkeellä, hyvä niin (nimimerkillä sai kantaa ip. tyhjiäkin laatikoita pois lähtiessä).
Tein löydön. Väritys ei ehkä ihan ole täydellinen, tuo sininen  ei ole mun juttu.
Huivi itsessään aivan ihana ja niin mukavan tuntuinen.

 

 
..ja paljonko maksoin, no huiman euron!! Halpa joululahja itselle ja tarpeellinen <3
Oletko "lahjomassa" itseäsi tänä jouluna?
 
*Mukavaa viikon alkua kaikille*

perjantai 14. joulukuuta 2018

Lucianpäivän ilta

Tuomaan markkinat, puisine myyntikojuineen ja tuoksuineen ovat levittäytyneet Senaatintorille. Vaikka ei ostaisi mitään niin tuolla on kiva kävellä, kiireettä, katsella havuilla koristeltuja mökkejä iltavalaistuksessa.
Karjalanpiiraiden herkullinen tuoksu tulvi nenään sekoittuen glögien makeaan sinfoniaan.
Upottavan pehmeitä lampaantaljoja oli pakko käydä paijaamassa, ihan vain vähän ;)
Seppäkin oli työssään, nahkaessu päällään naputellen  hehkuvaa naulaa muotoonsa.
Monta lapas- ja sukkamyyjää oli mökeissä, kutimet kilkuttelivat myynnin lomassa ahkerasti.
Joulukoristeita, kynttilöitä, saippuaa ja luonnon linimenttejä  tarjolla jos vaikka mitä.
Paikalle on tuotu ihana karuselli, kyllä siellä aikuisiakin näkyi :)
Oletko käynyt Tuomaan markkinoilla?


Tarkoituksella valitsin tämän illan jotta olisin näkemässä Lucian laskeutumassa kirkon portaita.
Asettauduin hyvälle paikalle jossa en olisi ihan tungoksen keskellä ja tapittelin siinä puolituntia nauttien valtavan kuusen loisteesta ja yleisestä hälinästä, minullapa ei ollut kiire mihinkään.

 
Kansaa alkoi hiljalleen kerääntymään ja portaiden yläpäässä oli menossa Ruotsinkielisiä haastatteluja, oletan että jokin suoralähetys. Viisitoista minuuttia ennen h-hetkeä alkoi olla jo suhteellisen ahdasta, muutama epätoivoinen vanhempi koitti lapsineen päästä lähemmäs katsomaan. Suosittelen että kannattaa olla ajoissa jos jotain haluaa nähdä.
 
 
Älkööt te välittäkö kamerani surkeasta kuvalaadusta vaan koittakaa napata tunnelmasta kiinni.
Pimeä ilta, kylmä ilma, paljon kansaa ja jouluntunnelma.
 
 
Lucia laskeutui seurueineen portaita tonttukuoron laulun siivittämänä.
Hirmuisen läheltä tytöt liehuvine helmoineen menivät avotulien vierestä, onneksi paikalla oli palomiehiä valmiina.
Mitään ei sattunut ja neito pääsi vaunuihinsa, kulkue starttasi eteenpäin.
Kulkuetta olen aiemmin ollut seuraamassa ja sekin oli mukavaa.
Olitko sinä paikalla? Oletko joskus käynyt seuraamassa Lucia kulkuetta?
 
*Joulumieltä ja valoa kaikille*

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukoristeet ja pahvilootat

Jokin outo juttu näissä vanhoissa pahvilaatikoissa ja rasioissa vain on aina minua viehättänyt. Joulukoristeet asuvat kaikki tarkasti mietityissä laatikoissaan ja sieltä joka vuosi niitä on ihana kaivella esiin, joko nyt voi jo koristella?


Olkipukki on minulle tärkeä, semmoinen seisoi lapsuuden kodissakin joka joulu.
Tämä kyseinen kappale tarttui matkaan Wanhan sataman naisten joulumessuilta (jotka tänä vuonna ensimmäistä kertaa jäivät pitämättä), vanhalta herralta vuosia sitten.
Olisin silloin halunnut ostaa vielä suuremmankin pukin lattialle mutta sovimme että tulisin ostamaan sen seuraavana vuonna, raha on rajoittava tekijä myös joulukoristeostoissa ;)
Seuraavana vuonna paikalla oli myymässä vain vaimo ja varaston loppuja, olkitaitaja oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Isoa olkipukkia en ole vielä sitä oikeaa löytänyt mutta ehkäpä joku päivä.

 
Tonttuja, enkeleitä, palloja, possuja ja paljon muuta levittäytyy laatikoista kotiin tunnelmaa luomaan. Tuo kilkutinkello, enkelikello on ihan ehdoton ja joka vuosi niitä kynttilöitä saa metsästää kun ne ovat kaikkialta loppu. Monella muullakin tuo taitaa valaista ja kilkutella joulun alla <3
 



 
 
Joulurauhanturvaaja on nukentekijä Tuija Leinosen käsistä, hänellä on Pieni Haltijakauppa täällä Helsingissä...vink vink.
Joulurauhanturvaaja on meillä ollut jo vuosia ja taitaa sen taika tepsiä ;) 
 
*Mukavaa keskiviikkoa kaikille*
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sammalmättäät ja orvokki

Lumipeite on melkein haihtunut sateiden ja lämmenneen kelin myötä taivaan tuuliin.
Koiruuden kanssa kävimme etsimässä vielä pieniä lumilänttejä (kunhan aamuinen sade taukosi...koiruus ei pidä sateesta) ja löytyihän niitä sekä metsän puolelta että pellolta.



Pehmeä hankikävely vaihtui sammalmättäillä hiippailuksi.
Sammaleet olivat upottavan pehmeitä ja tuoksu metsässä oli aika jännä, ei enää syksyinen vaan tavallaan odottava.
Ympärillä vallitsi rauha ja hiljaisuus, ei ollut suuria naakkalaumoja eikä joutsenista näkynyt enää jälkeäkään.
Koiruus kyllä löysi vaikka mitä hajujälkiä ja haihtui hujahduksessa niiden perään.



Pilvipeite oli sen verran paksu että jos olisi ollut vielä suppiksia en niitä olisi siinä hämäryydessä huomannut joten jääköön viimeiset tontuille, jouluiseen sienisalaattiin tai piirakkaan.
Eikös tuossa voisi olla asumus...


 
Pihalla oli vielä ylläripylläri, orvokki pieni yrittää vielä kukkia.
 
*Mukavaa joulukuun yhdeksättä iltapäivää*

torstai 6. joulukuuta 2018

Ajatuksia itsenäisyydestä

Ihan pienenä, minun itsenäisyyden huipentuma taltioitui valokuvaan jossa allekirjoittanut istuu syöttötuolissa, lusikka kädessä, naama vispipuurossa, tyytyväinen ilme naamalla.
Äiti on kirjoittanut kuvan alle "iste"...se taitaakin kertoa kaiken.

Kouluikäisenä itsenäisyys taisi enemmänkin olla sitä että pääsi partioleireille ilman vanhempia, uskalsin ja pärjäsin.
Siellä metsän keskellä opin kunnioittamaan siniristilippuamme aamuisissa lipunnostoissa, satoi tai paistoi.
Lippu liehui iloisena vapauden tuulessa.

Vanhemmaksi tullessa itsenäisyys on merkinnyt mm. vapautta kasvattaa lapseni haluamallani tavalla, vapaassa maassa.

Lipun tenho ei ole vähentynyt mutta olen pettynyt monessakin asiassa kuinka kunniattomasti, sydänverellä taisteltu maamme myydään maailmalle, pala palalta.
Kalliossa Hurstin ovella oleva leipäjono kasvaa vuosi vuodelta.
Omat, apua tarvitsevat kansalaisemme jäävät ilman tukea ja hoivaa... vanhustenhuolto, saattohoito, mielenterveys potilaat, vammaiset....tätä listaa voisin jatkaa vaikka miten pitkälle.
Tavallisella työnteolla on vaikea elättää itseään saatikka lapsiaan.
Asumisesta isojen kaupunkien ulkopuolella on tehty aina vain vaikeampaa viemällä mm. sairaanhoito hirvittävän kauas.
Päätöksiä verorahojemme käytöstä tekevät he joilla ei ole taloudellista huolta huomisesta.
Olen huolissani oman jälkikasvuni tulevaisuudesta, saavatko he elää ja uskoa omassa kotimaassaan vapaasti kuten itse olen saanut.
Onko maastamme mitään jäljellä kun mahdollisia lapsenlapsia syntyy, minkälainen Suomi on heille?

Tuonne Helsingin pylväikkökukkulalle on niin kummallisesti pesiytynyt kaikenkarvaisia takinkääntäjiä, leikkimään hiekkalaatikolla ja huitomaan lapiolla päähän.
Tuntuu että heiltä on unohtunut se tärkeä asia miksi heidät on siihen työhön valittu, ei oman agendan ajaminen tai oman maallisen mammonan kasvattaminen.
Olen menettänyt uskoni ja luottamukseni niihin ihmisiin jotka sinne vaaleilla on valittu yhteisiä asioita hoitamaan.

Silti, rakastan Suomea ja haluan elää täällä, tehdä töitä sekä maksaa veroni.
Haluan myös tulla haudatuksi omaan maahan kun sen aika on.
Mielellään kuolisin saappaat jalassa, rasittamatta yhteiskuntaa sen enempää, .



<3 Hyvää syntymäpäivää 101.vuotias kotimaani <3


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää tontuista

" Olen hämmästyksekseni kuullut, että on olemassa ihmisiä jotka eivät ole milloinkaan nähneet tonttua.
Sellaisia ihmisiä ei voi olla säälimättä.
Olen varma että heidän näössään on jotain vikaa."
Axel Munthe



Näillä sanoilla alkaa suuri tonttukirja, opuksien opus ja loistava tonttutietopaketti.
Meille tämä kirja saapui kotiin kun olin alakoululainen ja kirjaa luettiin koko perheen voimin monen monituista vuotta.
Minun hyllyyni tämä sitten matkasi ja sitä olen omien lasten kanssa lukenut.
Kirja sekä sen jatko-osa kuuluvat jouluperinteisiin joista en luovu <3
Pieni lapsi minussa herää vähintäänkin silloin kun avaan tämän kirjan ja sukellan upeisiin kuvituksiin sekä hauskoihin teksteihin.
Kirja sopii hyvin kaiken ikäisille ja takaosassa löytyy pieniä tarinoita joita voi lukea vaikka iltasaduiksi joulua odotellessa.
Kirja on alkuperältään Hollantilainen ja teksti on Wil Huygenin, kaunis kuvitus on Rien Poortvlietin.




*Meissä kaikissa saisi olla enemmän tonttua jotta oppisimme kunnioittamaan luontoa jotta tämä kaunis maailmamme säilyisi*

maanantai 3. joulukuuta 2018

Jäinen tonttulakki

Voi ihme ja kumma kun kävin aamusella ulkona, pakkanen pieni ilmassa ja tonttulakki saavissa.
Siis ihan oikeasti, saavissa!




En aikaisemmin ole muita kuin punaisia tontunlakkeja nähnyt mutta tämä jäinen taideteos on kyllä hauska, joulunhauska <3

*jännitystä alkavaan joulukuun viikkoon*

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kranssin jalostus jouluun

Ovikranssin jatkojalostus joulumaisempaan suuntaan eli havuja sekä muita härpäkkeitä.
Kranssi ajoi tämmöisenä hyvin asiansa mutta marjat alkaa olla nuutuneen näköisiä.


Ensin kori mukaan ja pellonreunaa siivoamaan...kuusiaita kun tuppaa leviämään ihan väärään suuntaan mutta ainakin joka talvi täältä saa hyvät materiaalit havuaskarteluihin (muistathan ettet ota havuja ilman maanomistajan lupaa).



 
Apulainen mukana ...ihan kaikessa :D
 
 
 



Malttamaton matikainen kerää jäisiä käpyjä ulkoa pakkasesta ja kieputtaa ne kiinni...ehkäpä olisin voinut odottaa niiden kuivumista ja aukeamista... :D

 
 
<3 Iloista joulukuun ensimmäistä päivää <3