lauantai 24. huhtikuuta 2021

Hmm..

Hmm,

ollaan erilaisia ja toimitaan omalla tavalla sehän on selvää.

Sitä vain en edelleenkään ymmärrä kuinka toiset voivat toimia ohjeistusten vastaisesti, ne kun ovat  tarkoitettu ihan meitä kaikkia suojaamaan. Miksi pitää olla vastarannan kiiski kun toisaalla sairastuu ja    kuolee ihmisiä, isiä, äitejä, siskoja, veljiä, naapureita, tuttuja.                                                          Jotenkin minun ajatukseni ei taivu siihen piittaamattomuuteen ja oma napaan. Yhdessä täällä pallolla asutaan vaikka täältä ihan yksin lähdetään, tärkeintä on kuitenkin se elon olo, mitä ja miten eletään.

Jokaisella saisi olla vastuuntuntoa jotta jonain päivänä voisimme hengähtää ilman maskeja, hymyillä ja halata. Mennä töihin ilman että pelkää vievänsä tai tuovansa virusta. Juhlia syntymäpäiviä ja pitää kekkereitä, tavata ystäviä ja uusia ihmisiä, haahuilla museoissa ja nauttia teatterista, kieppua linnanmäellä ja harrastaa yhdessä muiden kanssa.

Korona on niin paljon määritellyt töiden tekemistä, liikkumista, tekemisiä ja ennen kaikkea tekemättä jättämisiä.

Se että käsien pesu, nenäliinaan niistäminen, hihaan yskiminen voisi nyt vihdoin jäädä kaikkien        käyttöön tämän pandemian jälkeenkin, ei todellakaan haittaa.  Se että sairaana ollaan kotona ja käydään vain lääkärissä,  ei varmaan huono asia ollenkaan. Se että varhaiskasvatukseen ja kouluun ei tuoda sairasta lasta, ei varmaankaan haittaa ketään?! Tuskin ketään. Otetaan rokotteet ja pidetään nämä käytänteet tulevaisuudessakin,  pysytään terveinä.



*Tämän päivän yskäisy, kun niin välillä sapettaa*


maanantai 5. huhtikuuta 2021

"tresörmäp"

 Kaksi vuotta sitten tein ajatuksella aarrekartan,

oikein ison unelmakartan.

Silloiseen elämäntilanteeseen sopivia unelmia, 

lehdistä leikatuin sanoin ja kuvin.

Katselin sitä seinälläni yhtenä päivänä tarkemmin

 ja totesin että moni asia oli toteutunut,

ei ehkä ihan niin kuin olin ajatellut, eli elämä yllätti.

Oli aika tehdä uusi, 

moni asia on muuttanut muotoaan

mutta vielä on pieniä sekä suurempia unelmia,

 mitä kohti haluan jatkaa matkaa.

Lehtipino, sakset ja liimaa esille,

visuaalinen työskentely ilmoille.




Kartasta tuli puolet pienempi ja selkeämpi,

ehkä ikä ja realistisempi katse tulevaan vaikutti tekemiseen.

Unelmia pitää kuitenkin olla,

niiden ajattelu sateisena päivänä piristää.

Itse pitää kuitenkin tehdä töitä niiden saavuttamiseksi

ja kun ne ovat esillä joka päivä,

niitä ei unohda.




Seinällä nyt siis uusi "tresörmäp"

joka tuo hymyn huulille ja pientä odotusta tulevaan.


Oletko sinä tehnyt aarrekarttaa?

Pidätkö sitä näkösällä?

Onko toiveitasi toteutunut?

Kerro kokemuksistasi.


*unelmoidaan tänäänkin*