sunnuntai 30. elokuuta 2020

Arvonta suoritettu!

 Arvontaan osallistuminen loppui klo 18

Kiitos kaikille jotka raapustelivat ajatuksiaan, 

"mikä sinut tuo blogiini".

Arvonnan suoritin ihan vanhanaikaisesti,

lippuäänestyksellä 😊

Kristallimalja sai olla arvontakippona tänään.



Voittajalle siis lähtee Finlayson essu ja yllärinä pohjalla Luhdan pikku pyyhe,

 jonka voi Cheffimäisesti asetella uumalleen essunauhojen alle.



Tällä kertaa onni osui Minttu47 osallistujalle.

"Kirjoitat kaunisti elämästä, myös käsityöt ym. ideat kiinnostavat".

Kiitos Mintulle ja olen laittanut sinulle sähköpostia.

Paljon onnea voittajalle.


❤ Kiitos osallistumisesta ja jatketaan yhteistä matkaa❤

perjantai 28. elokuuta 2020

Mitä jos onnea ei löytyisikään?

 Mitä jos onnea ei löytyisikään?

Sehän tietenkin riippuu mitä tarkoittaa onnella ja kuinka laajaksi se on paisunut omaan ajatukseen.

"Elämä ei ole elämää ennen kun", "olen onnellinen sitten kun", "vasta sitten olen onnellinen",

tuntuuko mikään tutulta?

Ihminen on siitä kummallinen otus että osaa ihan ilman minkäänlaista opetusta olla onneton sekä tyytymätön ja kateellinen.



Lapsi kun syntyy hän elää onnellisuuskuplassa, vanhempien tehtävä on pitää kupla ehjänä mutta ei ympärillä. Onko ajatuksena ymmärrettävä?

Kun sisäinen minä on onnellinen pienistä asioista, arkisista tapahtumista, sitä kestää elämän aallokkoa paremmin. 

Ainakin nuorempana elämän onni oli se poikaystävä, seuraavaksi tuli vakaa työpaikka.

Jossain vaiheessa vaihtui onnen sisältö perheeksi ja omaksi kodiksi.

Ja sitten onni muutti todella muotoaan;

onnea on kokonainen yöuni,

lämmin ruoka lautasella,

auringonpaiste tai pakkaspäivä,

raitis ja puhdas ilma,

onnea on päästä lääkäriin kun tarvitsee

ja puhtaat sukat aamulla.

Nyt kun puolivuosisataa takana ja elämän kolhuja 

 niin onnellisuutta löytyy myös

perhosen siiven liikkeestä,

tuulen huminasta lehvästössä,

kahvin mausta aamulla,

kävelyn tuottamasta väsymyksestä,

työn ilosta

 ja elämän loputtomasta kieppuilusta.



❤ Arkionnen ei kannata antaa olla unelmista kiinni ❤

lauantai 22. elokuuta 2020

Villa hyvämieli

Villa tuottaa hyvää mieltä monella tapaa,

se on lämmittävä niin iholle kuin mielelle.

Villasta on moneksi,

sukiksi, lapasiksi, pipoiksi, kaulahuiveiksi, säärystimiksi, villapaidoiksi, villahousuiksi jne.

Tämän tietää ainakin neuloosia potevat koukkuilijat :)

Neulojalle tekeminen tuottaa mielihyvää,

saajalle lämpöä ja iloa pitkäksi aikaa.

Meneillä on Helsingissä keräys johon voit toimittaa villasukkia, käsineitä ja lapasia.

Löytyykö sinulta aikaa ja voimia osallistua neulomiskeräykseen maamme kodittomien ja matalan kynnyksen toimipaikkojen asiakkaille.

Jokainen meistä tarvitsee joskus apua ja silloin kun sinulla on mahdollisuus auttaa,

kannattaa osallistua ❤

A-klinikkasäätiö on polkaissut käyntiin keräyksen josta lisää täällä .

Marraskuun loppuun asti voit toimittaa tuotteita keskustoimistoon

A-klinikkasäätiö/Annuska Dal Maso

Ratamestarinkatu 7 A

00520 Helsinki 




❤ Lahjoita lämpöä ❤

keskiviikko 19. elokuuta 2020

"Sormitulpat"

Sain työkaverilta pyynnön,
joka oli kiva toteuttaa.
Sorminukkeja tunnetaitojen opetteluun,
toivotut hahmot olivat ympyriäiset kirjasta.
Muistan tehneeni sorminukkeja
joskus todella kauan aikaa sitten,
eri tekniikoilla,
mm. huovasta ompelemalla.
Nämä ystävät valmistuivat virkaten 
ja jämälankoja hyödyntäen.
Aika pientä näpertelyä
ja lopputulos ei todellakaan
mitään arigumitasoa.
Toivon että näistä on lasten kanssa
iloa moneen hetkeen.





Oletko sinä virkannut sorminukkeja?
Oletko mahdollisesti arigumitaituri?

Psst...muistathan meneillään olevan kilpailun, 30.8 asti vastausaikaa

*Leikki pitää mielen virkeänä*

maanantai 17. elokuuta 2020

Kiitos!

 Iso kiitos kaikille lukijoille,

blogiystäville, piipahtelijoille,

 kommentoijille sekä myötäeläjille.

Teitä on vuosien varrella ollut hurjasti

ja lukumittarini piippaa kilpailua.

Kommentoi mikä tuo sinut blogiini?

Palkinnoksi tulee kesäinen essu ja ehkäpä pieni yllätys ;)


Yksi arpa kaikille, kaksi arpaa kirjautuneille lukijoille ja kolme jotka seuraavat minua kirjautuneina  myös instassa.

Merkitse siis kommentti ja arpamäärä.

Aikaa vastailuun on 30.8 klo 18.00 asti jolloin arvonta tehdään ja voittajan julkistan uudella postauksella jolloin myös pyydän voittajaa ottamaan yhteyttä, ellen sellaista ole jo pystynyt tekemään.

Postitan vain Suomeen.

Seuraa osuuko arpa kohdallesi <3


lauantai 15. elokuuta 2020

Mitä haluan? Mitä tarvitsen?

 Apinoin apinoijalta 

(tulikohan oikea sanamuoto)

eli ihanan hersyvältä Satu Rämöltä hänen blogistaan .

tämän idean.

Kaikkihan me jotain haluamme, välillä enemmän välillä vähemmän.

Haluamme suuria ja pieniä asioita,

mahdottomuuksia ja mahdollisia,

sekä kaikkea ihanaa vain sen takia että olisi kiva saada.

Kun kirjaa halujen viereen mitä sitten oikeastaan tarvitsee

 niin listassa voi tapahtua muutoksia

 ja ehkäpä itselle kiteytyy jotain ajatuksia,

huomioita.

Elämä on monessakin suhteessa saamista ja antamista,

ei vain tavaran muodossa, muuten olisi "hamsteri".


10 asiaa joita nyt haluan

Haluan hohtavan valkoisen hangen ympärilleni ja ahkion jossa istua, sekä koiravaljakon vetämään minua läpi talvisen maiseman.

Haluan toimivan hapanleipäjuuren jotta saisin kesällä suuhuni eksyneen leipäpalan maun takaisin.

Haluan pätkähtää kampaajan tuoliin ja antaa kutrit hellittäväksi.

Haluan perintönojatuoliini uudet jouset ja ihanan raikkaan verhoilun. Voisin sitten velttoilla kauniissa tuolissa sadepäivinä.

Haluan muuttaa nyt ja heti unelmieni kotiin, joka on ihan minulle koko loppuiäksi tarkoitettu.

Haluan istua pitkään aamuisin kalliolla, merituulen puhaltaessa kasvoille, ilman kiirettä töihin.

Haluaisin päästä uimaan meriveteen joka päivä ja virkistyneenä istuskella rauhassa kahvikupin ääressä.

Haluan että elämä palaa maailmassa koronattomaan olotilaan.

Haluan moottoroidun vuoteen, pehmeät peitot sekä tyynyt ja pellavalakanat... oho, siinä olikin monta haluamista samaan.

Haluan onnellisuutta läheisilleni, hyviä päiviä ja onnistumisia.


10 asiaa joita nyt tarvitsen

Tarvitsen uudet kurahousut töihin niiden tilalle joita on jo saumasta korjailtu jesarilla.

Tarvitsen läppärin tämän viimeisiä vetelevän masiinan tilalle ennen kuin kärähtää käämit (minulla tai koneella).

Tarvitsen punkkisuihkeen, toimivan sellaisen, töihin tietenkin.

Tarvitsen veden juontia tasaisesti pitkin päivää, miten kummassa sen voi unohtaa?!

Tarvitsen stressittömän viikon tai vaikka kuukaudenkin, ihan vain toimivaa arkea, ei tarvitse olla mitään huikeeta juhlahubaa.

Tarvitsen sinnikkyyttä jaksaa kävellä edelleen nuo työmatkat, vältellen julkista liikennettä, muutoin istun maski päässä (huomaavaisuushaaste muillekkin).

Tarvitsen päivään lisätunteja jotta jaksaisin aloittaa kirjan lukemisen (kesä on kyllä mennyt ihan huithapeli).

Tarvitsen järjestelmällisyyttä että saisin kaikki keskeneräiset asiat valmiiksi, harmittaa kun ei aina jaksa ja sitten jää odottamaan päivää parempaa.

Tarvitsen isomman peilin jotta voin nähdä tämän 50v. naisen ja olla ylpeä itsestäni.

Tarvitsen sen sammakon ;)


Mitenkäs sinä? Uskallatko tarttua haasteeseen ja pohtia mitä haluat ja mitä tarvitset?

❤ Onnellisia ajatuksia tähän päivään ❤

lauantai 8. elokuuta 2020

Hoidan alta pois!

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa



Jos jotain hyvää voi läheisen kuolemasta tulla
niin sanoisin sen olevan järjestelyn pakko.
Ihmisen kuolemaan liittyy niin hirvittävästi isoja ja pieniä asioita,
joita täytyy surun keskellä hoitaa.

Onneksi isän kanssa oli jo aiemmin sovittu mm.
minkälaisen hautaamisen ja hautaustilaisuuden hän haluaa.
Meillä on avoimesti puhuttu kuolemasta
 koska se nyt vaan on osa tätä ihmisen elämää.

Surun keskellä on todella hankala miettiä virsiä,
 urkusooloja, arkkua ja kukkia,
 mitä toinen olisi halunnut.
Pieni vinkki; säästää kuluissa kun asioita on valmiiksi mietitty 
eikä jätä kaikkea hautaustoimistolle tehtäväksi.
Silti kommelluksilta ja pieniltä mielipahoilta, 
emme mekään siskokset säästyneet
tässä rankassa ajassa
mutta olemme taas piirun viisaampia.

Uskomaton on asioiden määrä mitä pitää hoitaa;
vuokrasopimuksen-, sähkösopimuksen-, puhelinsopimuksen-, erilaisten alennuskorttien-,
 vakuutusten- ja jäsenyyksien purku.
 Lehtitilausten lopetus,
sometilien mitätöinti (jos niitä on), sukulaisille ja ystäville suru-uutisen ilmoittaminen.
Loppujen lopuksi se lähin omainen on veroviranomainen,
hengissä pitää olla niin pankkitilit kuin lappukavalkadi
vielä vuosi kuoleman jälkeenkin,
ja yrittäjillä vielä pidempään.

Hautajaisten jälkeen laadin itselleni jo pohjan hautajaistestamenttiin,
jonka siirrän seuraavaksi nettiin talteen.
Olen myös tehnyt pientä vihkosta lapsiani helpottaakseni
mm. osoitteet sekä seurakunnat missä milloinkin olen luurannut, helpompi heidän sitten hakea
niitä virkatodistuksia/sukuselvitystystä perunkirjoitusta varten.
Vanhoista sukutavaroista teen listaa mikä on mistäkin,
ihan vain varmuudeksi.

Oletko tullut ajatelleeksi myös kuluja?
Elämässä voi hyvin säästää rahaa, voi ottaa lainaa tarvittaessa
mutta kun kuolema yllättää
niin laskujen pino vain kohoaa.
Viimeiset sairaskulut, arkkuvaatteet, arkku, kukat, siunaustilaisuus,
 muistotilaisuus ja puhumattakaan Helsingin Sanomien kuolinilmoituksen hintaa
 joka on ihan hiuksia nostattava.
Pieni vinkki; helppo tehdä itse netissä ja säästät tässäkin muutaman pennosen.

Vainajan siirtokulut säilytyksestä siunaustilaisuuteen, 
siirto hautaan tai siirto vielä tuhkaukseen jos kyse uurnan laskusta.
Asumiskulut niin kauan kunnes asunto tyhjennetty, tavaroiden muuttokulut.
Tähän päälle siis suremaan jääneille omat kulut,
 ellei satu omistamaan jo mustaa vaatetusta.
Hautavihkot ja mahdolliset kuvauskustannukset, 
COVID-19 on moniin hautajaisiin tuonut mukaan striimauksen.

Perunkirjoitukseen tarvittavien papereiden tilaus ja nehän maksaa kaikki.
Pieni vinkki; tilaa heti virkatodistus/sukuselvitys, seurakunnilla on pitkät jonot ja perunkirjoitus pitää tehdä kolmen kuukauden sisään kuolemasta.

Kaikki kuolemaan liittyvät kulut tietenkin ensin maksetaan vainajan tililtä
(näidenkin hoitoon tarvitaan luvat koska tilit sulkeutuvat ihmisen kuollessa),
sitten vasta velkojat ja lopuksi perijät.
 Mutta jos käykin niin että vainaja on varaton?
Vainajan kotikunta tulee avuksi jos omaiset eivät halua maksaa tai heitä ei ole,
kukaan ei jää hautaamatta.

Kyllä olen pohtinut niin kaapeissa olevien selvittämättömien tavaroiden määrää,
paikoilleen laittamattomia valokuvia,
elämisen jokapäiväisiä maksuja
 ja tililtä meneviä kuluja.

Parasta kun hoitaa joka päivä asiat siihen malliin 
että voi hyvillä mielin käydä iltaisin nukkumaan,
vaikka ne olisivatkin viimeiset unet.
Nyt jos joku ajattelee että makaaberia ja pirujen maalausta seinille
niin kyllä ja ei,
 järki nyt vaan puhuu.
Niputa myös velkasi
 ja käytä vaikka *Suomalaista Sortteria .
Sortter tarjoaa nopeaa
 kilpailutus- ja vertailupalvelua
ja se on hakijalle maksuton palvelu,
mikä on tänä päivänä hieno asia.
Pesän järjestelijöille on helpompaa 
kun velkojia ei ole ole joka suunnalla.

Hoida valokuva-albumit ajantasalle
ja vaatekaapin perällä lojuvat vaatteet kierrätykseen.
Hoida paperit järjestykseen,
kirjoita ylös tahtosi
ja kerro se myös läheisille.
Siivoa kaappisi,
tee asioita tänään älä jätä huomiselle,
toteuta unelmiasi,
elä.



Kommentoi ja lisää vinkkejä, autetaan heitä jotka tähän tulevaisuudessa joutuvat.