maanantai 30. syyskuuta 2019

Tule takaisin...

Mika Waltari,
mm. komissario Palmu dekkareiden synnyttäjä,
valtavan tuottelias kirjailija eläessään.
Waltari on kirjoittanut tämän tragikomedian 1945
tilausteoksena,
 jolloin kansallisteatterin näyttämöllä sai suuren suosion 
moraalittomuudestaan huolimatta.



Hämeenlinnan teatterissa

pyörii nyt ensimmäistä kertaa
"tule takaisin Gabriel".
Kävimme ukon kanssa katsomassa
ihan päivänäytöksessä,
jotta olisi tarpeeksi virkeä
seuraamaan esitystä ;)
Esitys oli kyllä minusta 
niin hyvä että pysyin kyllä hyvin hereillä.



Lavastus on yksi huone
ja tarinan kietoo
kokoon aikansa auervaara
"Kapteeni  Gabriel Lindström".
Kertomus kuvastaa
 kuinka naiset menevät halpaan
ihan liian helposti.
Mutta onneksi loppu meni juuri kuten pitääkin,
en kerro jotta salaisuus säilyy heille ketkä
pääsevät katsomaan sisaruksien edesottamuksia
rakkauden kaipuussaan.

Näyttelijät olivat hyviä
ja osasivat hyvin ottaa roolin itselleen.
Valentin Vaala on ohjannut tästä näytelmästä
elokuvan 1951,
sekin on hyvä jos vanhoista elokuvista tykkää.

Ehdottomasti suosittelen,
kuten myös Freskaa jossa kävimme syömässä,
chilihillo oli tajunnan räjäyttävää herkkua.



*Värikästä syys viikkoa*

perjantai 27. syyskuuta 2019

Hyvä paha....

Aika ajoin tulee
eu määräyksiä joita pitäisi
sokeasti noudattaa,
ja Suomihan noudattaa
(päättäjiltä puuttuu järkevyyden suodatusjärjestelmä).
Vuosien varrella niitä
on itketty ja naurettu.
Ensimmäinen muistikuva oli
 ruan todellisesta halpenemisesta kun liitytään,
katin kontit!
Matkan varrella niitä on sitten putoillut
vaikka mitä.
Muistaako kukaan sitä uutisointia 
että kukaan ei saisi kasvattaa mitään pihallaan
 ellei se ole eu.n hyväksymä siemenpussi.

Eikö siellä Brysselissä ole muuta 
tekemistä kuin hankaloittaa
ihan tavallisten ihmisten elämää.
Jotenkin käsitykseni on
 että asia pitäisi olla toisinpäin,
vai onkohan vain toiveunta.
Olen tullut siihen tulokseen 
että liian iso palkka sumentaa järkevän ajattelun
(toki poikkeuksia kuten kaikessa).

Viimeisin on lupiinin karkoitus.
Teiden pientareet joissa ei kasva kuin pajua
(jota sitäkään ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa)
niin ovat vuosia ihastuttaneet värimerellä
lupiinien kukkiessa.
Lajia on tavattu jo 1800-luvun lopussa,
vieraslajiksi aika vanha
(vierailevia tähtiä on uudempiakin...).
Maljakkoon niitä on voinut poimia muutaman kerrallaan
ovat muhkeita ja kauniita.
Minä henkilökohtaisesti aion kyllä jatkossakin 
pitää pihalla ne muutamat lupiinit,
sakonkin uhalla.



*Olkoon viikonloppumme täynnä hyviä hetkiä*

maanantai 23. syyskuuta 2019

Voi viileys

Minä nautin.
Ilma on viileä,
aurinko paistaa 
mutta ei enää kuumota.
Raitis happi kuuran kera
suorastaan tunkeutuu kaikkiin soluihin.


Syksyn väriaalto on aloittanut hissukseen tulonsa.
Jokainen päivä tuo uutta katseltavaa.
Tuuli vielä kuuluu lehtien havinana korvissa.


Kävelylenkillä tulee hyvä olo
eikä mikään voi sitä viedä pois.
Sumuiset aamut
tuovat ihan toisenlaisen fiiliksen
kostea viileys on kuin peitto.
Hyvissä tamineissa
on suojassa
kuin makuupussissa.
Syksyn sateet,
saappaat
ja ne kurahousut ;)
Varsinkin töissä ihan must
ja ilman niitä ei sadekelillä olisi kivaa metsässä.
Kurahousut rokkaa!!

*muista iloita myös sateesta*

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Tölkitys

Olen aika noviisi 
näissä säilöntähommissa,
mutta sen mitä olen ohjeiden mukaan tehnyt
on kuitenkin parempiin suihin kadonnut, 
eli kaipa on maistunut muillekin.
Tänä vuonna tein uusien ohjeiden mukaan 
valkosipulikurkkuja
ja kurkkupikkelssiä.
Kurkkuja ei alkukesästä kovin montaa tullut
 mutta nyt niitä on ihan liikaa,
siis niin paljon että todellakin voi tehdä säilykkeitä.




VALKOSIPULIKURKUT

n. 1 kg avomaakurkkuja
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä (maun mukaan enemmänkin)
muutama tillin varsi

7 dl vettä 
2 dl sokeria
1 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
2 dl väkiviinaetikkaa

Pese kurkut ja höylää ohuiksi (vaikka juustohöylällä)
Viipaloi sipulit ja hienonna tilli.
Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola sekä sinapinsiemenet.
Kiehauta ja lisää etikka, kuumenna.
Kuumennettuihin pestyihin lasipurkkeihin jaa kurkut, sipulit sekä tilli kerroksittain.
Kaada kuumaliemi päälle ja jäähdytä, säilytys kylmässä.
Valmiita n. 2-3 viikon päästä.
Määrällisesti tuli minulla 5 täyttä purkkia (lidl sillipurkit)



KURKKUPIKKELSSI (mukaillen)

8 isoa avomaakurkkua
1iso paprika tai kaksi pienempää (mieluusti punainen tai keltainen)
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 chiliä
ruohosipulia maun mukaan
Kuutioi pieneksi ja laita kulhoon, päälle 2 rkl suolaa
ja anna itkettyä 2 tuntia.
Siivilöi.

Liemi
2,5 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1 rkl sinapinsiemeniä
laakerinlehti
0,5 dl tuoretta tilliä
muutama punapippuri

Keitä etikka, vesi, sokeri, sinapinsiemenet, pippurit ja laakerinlehti. 
Silppua tilli ja lisää keitinliemeen, kiehauta.
Täytä kuumennetut tölkit 
valutetulla kurkkuseoksella.
Kaada päälle liemi, kannet kiinni
jäähdytä.
Säilytä kylmässä.

Tästä ohjeesta minulla tuli neljä pientä purkkia,
 koko suurinpiirtein sama
kuin edellisessä säilöntäohjeessa



ps. remontti melkein valmis
 joten aikani menee tavaroiden purkuun,
 eli en ole kadonnut ;)

*hymyile tänään*

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tamminiemi

Paikka
 jonka ohi olen monen monituista kertaa viilettänyt
 elämäni aikana,
vaan koskaan en ole sisälle mennyt.
Nyt sisareni kanssa veimme
isän hänen toivomalleen retkelle.



Kyllä lapsuudesta muistan kun vaalit tulivat
puhuttiin että "nyt valitaan uusi ukk",
ei todellakaan puhuttu että uusi presidentti valitaan.
Hassua!



Paikka siis Seurasaaren kupeessa
upealla rantapaikalla.
Pihat hyvin hoidettu,
siis todella hyvin!



Talo on ulkoa katsottuna aika ison tuntuinen
mutta sisältä on aika kompakti.
Kuin aikakapselissa
olisi käyskennellyt.



Yläkerran parvekkeelle vievä aurinkoikkuna,
voiko olla hienompaa.



Pieni yksityiskohta ruokahissistä.


Parasta antia oli tällä hetkellä esillä olevat uutiskuvat.
Osa oli aivan huippuja,
tässä muutama kiva jotka puhuttelivat minua erityisesti.




Presidenttiparilla oli kattava kirjasto
josta vielä oli kirjoja jäljellä...
Arvostan! Karin kirjakin siellä oli.



Osa taiteesta oli ihan karmaisevaa
 mutta osin ajalleen kuuluvaa.
Hauskin taulu oli UKK.n 50-vuotis lahjaksi saatu
Hugo Simbergin taiteilema
 "saatana on kuollut",
 ironiaa!



Hienosti pyörätuolilla liikkuva otettiin huomioon,
olimme kyllä ennakkoon kysyneet,
ja apua tuli myös kahvilassa,
cafe Adjutantissa.



Siellä oli muuten päivän keitot maistuvia ja isoja annoksia.
Lohirieskakin on todella maukas.
Suosittelen ilman muuta käymään,
jos vielä on tämä paikka näkemättä.


*Syksyn makuista päivää kaikille*

lauantai 7. syyskuuta 2019

ET

Remontin jaloissa ei ole mukavaa asua.
Varsinkin kun remonttia et tee itse,
vaan vieraat miehet saapuvat joka aamu kotiisi.
Kieltä en ymmärrä,
olisiko Puolaa?
Auttavasti englantia puhuvat
 jos jotain asiaa pitää selvittää.
Aamuisin todella aikaisin
 on herättävä että saa hipsittyä
rauhassa vessaan,
keiteltyä kahvia ym.
Klo 6.45-7.00 aukeaa ulko-ovi
ja puuhat alkaa.
Siinä vaiheessa kiskaisen takin niskaan
ja lähden kävelemään töihin.
Hyvä niin,
tuleepahan liikuttua enemmän kuin aikoihin.

Remontin ensimmäisessä vaiheessa
asuimme makuuhuoneissa,
toisessa vaiheessa siiryimme nyt olohuoneeseen.
Deja vu
tulipa ET leffa mieleen näistä meidän "sulkumuoveista".




Pölyn pitävät poissa 
ja jonkin asteinen omapuoli-fiilis
tässä on.
Viikonlopun rauhoitimme,
vaikka olisi voinut antaa heidän tehdä töitä silloinkin
mutta kyllä se oma uni 
ja korvarauha vetivät pidemmän korren.
Muovi on niin tiivis että pöly pysyy poissa,
mutta mölyyn ei vaikuta,
onpas kummaa.
Tässähän voi hyvin leikkiä että maailmassa
jyllää joku tarttuva kamaluustauti
pilkkukuume
höyryrokko...
hahahaa!!

Täällä muovin takana olemme turvassa
pahalta maailmalta.
Omassa kolossa
sikinsokin tavaroiden keskellä
kuin Harry Potterista
tutuksi tulleessa 
Tylypahkan tarvehuoneessa.


*Kuva lainattu internetistä aminoapps.com sivustolta*

Vielä pitäisi viikon verran kestää
sitten alkaa viimeinen urakka.
"Luovu tavaroista joita et tarvitse,
älä täytä turhalla uusia kaappeja".

Saapa nähdä miten käy?
(pakatessa saatiin jo jotain pois, onneksi)

*Nauttikaamme kauniista syyskuun säästä*

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

"svamppen"

Sienimetsälle  lähdetään
etsivällä kannalla.


Katse sihtaa tarkkaan maata
ja varsinkin jos jossain keltaista vilahtaa,
se saa hymyn suupieliin.
Tällä kertaa etsin sieniä
 mutta kameralla.
 

Noh,
tosiasia on
 että kyllä mulla sieniveitsi ja pussi oli 
"varmuuden" vuoksi mukana...heh!



Sienet on hauskoja,
niissä on pehmeä muotokieli
ja värejäkin löytyy jos jonkinlaista.
Sienet kasvavat jossain ylväästi kaiken keskellä,
tai sitten hyvin sulautuen ympäristöön,
piilossa.


Sienten elinkaarikin vaikuttaa ulkonäköön,
sekä vierailevat ötökät.
On risaa reunaa ja haukattuja koloja,
on kallelleen kumonneita
ja kosteuden mädännyttämiä.



Kuivana syksynä
 näivettyneet ja kutistuneiksi kuivanneet
 laihis-sienet,
ovat myös ihan omanlaisiaan,
luonnon taideteoksia.
Itse olen aika tylsä
 ja poimin lähinnä kanttarelleja,
suppiksia ja mustia torvisieniä.
Pitäisi kunnostautua.
Nyt kunnostauduin kameralla.
Ja juu ei kannata kysyä nimiä,
en tiedä puoliakaan.


*Metsässä on kivaa*