Tule takaisin...

Mika Waltari,

mm. komissario Palmu dekkareiden synnyttäjä,

valtavan tuottelias kirjailija eläessään.

Waltari on kirjoittanut tämän tragikomedian 1945

tilausteoksena,

 jolloin kansallisteatterin näyttämöllä sai suuren suosion 

moraalittomuudestaan huolimatta.

Hämeenlinnan teatterissa

pyörii nyt ensimmäistä kertaa

"tule takaisin Gabriel".

Kävimme ukon kanssa katsomassa

ihan päivänäytöksessä,

jotta olisi tarpeeksi virkeä

seuraamaan esitystä ;)

Esitys oli kyllä minusta 

niin hyvä että pysyin kyllä hyvin hereillä.

Lavastus on yksi huone

ja tarinan kietoo

kokoon aikansa auervaara

"Kapteeni  Gabriel Lindström".

Kertomus kuvastaa

 kuinka naiset menevät halpaan

ihan liian helposti.

Mutta onneksi loppu meni juuri kuten pitääkin,

en kerro jotta salaisuus säilyy heille ketkä

pääsevät katsomaan sisaruksien edesottamuksia

rakkauden kaipuussaan.

Näyttelijät olivat hyviä

ja osasivat hyvin ottaa roolin itselleen.

Valentin Vaala on ohjannut tästä näytelmästä

elokuvan 1951,

sekin on hyvä jos vanhoista elokuvista tykkää.

Ehdottomasti suosittelen,

kuten myös Freskaa jossa kävimme syömässä,

chilihillo oli tajunnan räjäyttävää herkkua.

*Värikästä syys viikkoa*

Hyvä paha....

Aika ajoin tulee

eu määräyksiä joita pitäisi

sokeasti noudattaa,

ja Suomihan noudattaa

(päättäjiltä puuttuu järkevyyden suodatusjärjestelmä).

Vuosien varrella niitä

on itketty ja naurettu.

Ensimmäinen muistikuva oli

 ruan todellisesta halpenemisesta kun liitytään,

katin kontit!

Matkan varrella niitä on sitten putoillut

vaikka mitä.

Muistaako kukaan sitä uutisointia 

että kukaan ei saisi kasvattaa mitään pihallaan

 ellei se ole eu.n hyväksymä siemenpussi.

Eikö siellä Brysselissä ole muuta 

tekemistä kuin hankaloittaa

ihan tavallisten ihmisten elämää.

Jotenkin käsitykseni on

 että asia pitäisi olla toisinpäin,

vai onkohan vain toiveunta.

Olen tullut siihen tulokseen 

että liian iso palkka sumentaa järkevän ajattelun

(toki poikkeuksia kuten kaikessa).

Viimeisin on lupiinin karkoitus.

Teiden pientareet joissa ei kasva kuin pajua

(jota sitäkään ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa)

niin ovat vuosia ihastuttaneet värimerellä

lupiinien kukkiessa.

Lajia on tavattu jo 1800-luvun lopussa,

vieraslajiksi aika vanha

(vierailevia tähtiä on uudempiakin...).

Maljakkoon niitä on voinut poimia muutaman kerrallaan

ovat muhkeita ja kauniita.

Minä henkilökohtaisesti aion kyllä jatkossakin 

pitää pihalla ne muutamat lupiinit,

sakonkin uhalla.

*Olkoon viikonloppumme täynnä hyviä hetkiä*

Voi viileys

Minä nautin.

Ilma on viileä,

aurinko paistaa 

mutta ei enää kuumota.

Raitis happi kuuran kera
suorastaan tunkeutuu kaikkiin soluihin.

Syksyn väriaalto on aloittanut hissukseen tulonsa.

Jokainen päivä tuo uutta katseltavaa.

Tuuli vielä kuuluu lehtien havinana korvissa.

Kävelylenkillä tulee hyvä olo

eikä mikään voi sitä viedä pois.

Sumuiset aamut

tuovat ihan toisenlaisen fiiliksen

kostea viileys on kuin peitto.

Hyvissä tamineissa

on suojassa

kuin makuupussissa.

Syksyn sateet,

saappaat

ja ne kurahousut ;)

Varsinkin töissä ihan must

ja ilman niitä ei sadekelillä olisi kivaa metsässä.

Kurahousut rokkaa!!

*muista iloita myös sateesta*

Tölkitys

Olen aika noviisi 

näissä säilöntähommissa,

mutta sen mitä olen ohjeiden mukaan tehnyt

on kuitenkin parempiin suihin kadonnut, 

eli kaipa on maistunut muillekin.

Tänä vuonna tein uusien ohjeiden mukaan 

valkosipulikurkkuja

ja kurkkupikkelssiä.

Kurkkuja ei alkukesästä kovin montaa tullut

 mutta nyt niitä on ihan liikaa,

siis niin paljon että todellakin voi tehdä säilykkeitä.

VALKOSIPULIKURKUT

n. 1 kg avomaakurkkuja

2 sipulia

4 valkosipulin kynttä (maun mukaan enemmänkin)

muutama tillin varsi

7 dl vettä 

2 dl sokeria

1 rkl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

2 dl väkiviinaetikkaa

Pese kurkut ja höylää ohuiksi (vaikka juustohöylällä)

Viipaloi sipulit ja hienonna tilli.

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola sekä sinapinsiemenet.

Kiehauta ja lisää etikka, kuumenna.

Kuumennettuihin pestyihin lasipurkkeihin jaa kurkut, sipulit sekä tilli kerroksittain.

Kaada kuumaliemi päälle ja jäähdytä, säilytys kylmässä.

Valmiita n. 2-3 viikon päästä.

Määrällisesti tuli minulla 5 täyttä purkkia (lidl sillipurkit)

KURKKUPIKKELSSI (mukaillen)

8 isoa avomaakurkkua

1iso paprika tai kaksi pienempää (mieluusti punainen tai keltainen)

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 chiliä

ruohosipulia maun mukaan

Kuutioi pieneksi ja laita kulhoon, päälle 2 rkl suolaa

ja anna itkettyä 2 tuntia.

Siivilöi.

Liemi

2,5 dl väkiviinaetikkaa

1 dl vettä

1,5 dl sokeria

1 rkl sinapinsiemeniä

laakerinlehti

0,5 dl tuoretta tilliä

muutama punapippuri

Keitä etikka, vesi, sokeri, sinapinsiemenet, pippurit ja laakerinlehti. 

Silppua tilli ja lisää keitinliemeen, kiehauta.

Täytä kuumennetut tölkit 

valutetulla kurkkuseoksella.

Kaada päälle liemi, kannet kiinni

jäähdytä.

Säilytä kylmässä.

Tästä ohjeesta minulla tuli neljä pientä purkkia,
 koko suurinpiirtein sama
kuin edellisessä säilöntäohjeessa

ps. remontti melkein valmis
 joten aikani menee tavaroiden purkuun,
 eli en ole kadonnut ;)

*hymyile tänään*

Tamminiemi

Paikka

 jonka ohi olen monen monituista kertaa viilettänyt

 elämäni aikana,

vaan koskaan en ole sisälle mennyt.

Nyt sisareni kanssa veimme

isän hänen toivomalleen retkelle.

Kyllä lapsuudesta muistan kun vaalit tulivat

puhuttiin että "nyt valitaan uusi ukk",

ei todellakaan puhuttu että uusi presidentti valitaan.

Hassua!

Paikka siis Seurasaaren kupeessa

upealla rantapaikalla.

Pihat hyvin hoidettu,

siis todella hyvin!

Talo on ulkoa katsottuna aika ison tuntuinen
mutta sisältä on aika kompakti.
Kuin aikakapselissa
olisi käyskennellyt.

Yläkerran parvekkeelle vievä aurinkoikkuna,
voiko olla hienompaa.

Pieni yksityiskohta ruokahissistä.

Parasta antia oli tällä hetkellä esillä olevat uutiskuvat.
Osa oli aivan huippuja,
tässä muutama kiva jotka puhuttelivat minua erityisesti.

Presidenttiparilla oli kattava kirjasto
josta vielä oli kirjoja jäljellä...
Arvostan! Karin kirjakin siellä oli.

Osa taiteesta oli ihan karmaisevaa
 mutta osin ajalleen kuuluvaa.
Hauskin taulu oli UKK.n 50-vuotis lahjaksi saatu
Hugo Simbergin taiteilema
 "saatana on kuollut",
 ironiaa!

Hienosti pyörätuolilla liikkuva otettiin huomioon,
olimme kyllä ennakkoon kysyneet,
ja apua tuli myös kahvilassa,
cafe Adjutantissa.

Siellä oli muuten päivän keitot maistuvia ja isoja annoksia.
Lohirieskakin on todella maukas.
Suosittelen ilman muuta käymään,
jos vielä on tämä paikka näkemättä.

*Syksyn makuista päivää kaikille*

ET

Remontin jaloissa ei ole mukavaa asua.

Varsinkin kun remonttia et tee itse,

vaan vieraat miehet saapuvat joka aamu kotiisi.

Kieltä en ymmärrä,

olisiko Puolaa?

Auttavasti englantia puhuvat

 jos jotain asiaa pitää selvittää.

Aamuisin todella aikaisin

 on herättävä että saa hipsittyä

rauhassa vessaan,

keiteltyä kahvia ym.

Klo 6.45-7.00 aukeaa ulko-ovi

ja puuhat alkaa.

Siinä vaiheessa kiskaisen takin niskaan

ja lähden kävelemään töihin.

Hyvä niin,

tuleepahan liikuttua enemmän kuin aikoihin.

Remontin ensimmäisessä vaiheessa

asuimme makuuhuoneissa,

toisessa vaiheessa siiryimme nyt olohuoneeseen.

Deja vu

tulipa ET leffa mieleen näistä meidän "sulkumuoveista".

Pölyn pitävät poissa 

ja jonkin asteinen omapuoli-fiilis

tässä on.

Viikonlopun rauhoitimme,

vaikka olisi voinut antaa heidän tehdä töitä silloinkin

mutta kyllä se oma uni 

ja korvarauha vetivät pidemmän korren.

Muovi on niin tiivis että pöly pysyy poissa,

mutta mölyyn ei vaikuta,

onpas kummaa.

Tässähän voi hyvin leikkiä että maailmassa

jyllää joku tarttuva kamaluustauti

pilkkukuume

höyryrokko...

hahahaa!!

Täällä muovin takana olemme turvassa

pahalta maailmalta.

Omassa kolossa

sikinsokin tavaroiden keskellä

kuin Harry Potterista

tutuksi tulleessa 

Tylypahkan tarvehuoneessa.

*Kuva lainattu internetistä aminoapps.com sivustolta*

Vielä pitäisi viikon verran kestää

sitten alkaa viimeinen urakka.

"Luovu tavaroista joita et tarvitse,

älä täytä turhalla uusia kaappeja".

Saapa nähdä miten käy?

(pakatessa saatiin jo jotain pois, onneksi)

*Nauttikaamme kauniista syyskuun säästä*

"svamppen"

Sienimetsälle  lähdetään

etsivällä kannalla.

Katse sihtaa tarkkaan maata

ja varsinkin jos jossain keltaista vilahtaa,

se saa hymyn suupieliin.

Tällä kertaa etsin sieniä

 mutta kameralla.
 

Noh,

tosiasia on

 että kyllä mulla sieniveitsi ja pussi oli 

"varmuuden" vuoksi mukana...heh!

Sienet on hauskoja,

niissä on pehmeä muotokieli

ja värejäkin löytyy jos jonkinlaista.

Sienet kasvavat jossain ylväästi kaiken keskellä,

tai sitten hyvin sulautuen ympäristöön,

piilossa.

Sienten elinkaarikin vaikuttaa ulkonäköön,

sekä vierailevat ötökät.

On risaa reunaa ja haukattuja koloja,

on kallelleen kumonneita

ja kosteuden mädännyttämiä.

Kuivana syksynä
 näivettyneet ja kutistuneiksi kuivanneet
 laihis-sienet,
ovat myös ihan omanlaisiaan,
luonnon taideteoksia.

Itse olen aika tylsä
 ja poimin lähinnä kanttarelleja,
suppiksia ja mustia torvisieniä.

Pitäisi kunnostautua.

Nyt kunnostauduin kameralla.
Ja juu ei kannata kysyä nimiä,
en tiedä puoliakaan.

*Metsässä on kivaa*