väsy

Kyllä se vain on totta että päivissä on selkeät tuntirajat

ja viikoissakin ne ennalta sovitut päivät.

Tunteja ei pysty lisäämään vuorokauteen

ja joskus on nukuttava.

Töihin paluu oli rankka

vaikkakin ihanaa.

Työparini läksiäisiä juhlittiin kuplivalla

ja aukko on työpäivinä tuntuva.
Onneksi sain kaveriksi
rauhallisen ja tutun
joten näillä mennään tämä vuosi.

Voimia syö myös tämä hiiskatin sisätilaremontti

minkä keskellä asutaan.

Kivaa tietysti että tulee uutta

mutta tavaroiden pakkaus ja siirtely

toi eteen sen tosiasian minkä olen tiennyt olevan olemassa.

Minulla on ihan liikaa tavaraa!!

Minkäs teet kun sukulaisia on kuollut 

ja olet perinyt kaikkea
millä on (mukamas) muistoarvoa.

Minkäs teet kun hamsterius iskee kirpputorilöytöjen kohdalla.

Minkäs teet kun olet saamaton luopumaan.

No, jotain kyllä olen saanut nyt siivottua,

kaiken paperiroskan.

Kuinka pitkältä ajalta sitä voikaan kaikkea säästää ja säilöä.

En halua sitä selvityksen taakkaa jättää omille lapsille!

*Nukkumaan vain ajoissa ystävät, voimia keräämään*

Vintage tuulia

Kaksi kertaa vuodessa on kansallismuseon pihalla

Vintagekirppis tapahtuma.

Kesäkuun alkupuolella

ja nyt elokuussa.

Tapahtuma on iltapäiväpainotteinen

11-16.30
mikä on todella mukavaa,
kun usein kirpparit alkavat kukonlaulun aikaan.

17.8 lauantai päivä

 suosi myyjiä sekä ostajia mukavalla säällä
 eli ei ollut paahtavan kuumaa

eikä liian tuulista,
eipä myöskään satanut.

Asiakkaita parveili tasaisesti koko tapahtuman.

Sisareni kanssa olimme myös myymässä.

Yhden harmittavan huomion teimme,

enemmän kuin edellisinä kertoina
 oli tullut paikalle myyjiä myymään 

ihan nykyaikaista tavaraa.

Itsetehtyjä mm. kasseja
(ei vintagekankaista)

ja koruja,
nykyvaatetetta, astiaa
jopa kertiksiä?

 Kaikenlaista joka mielestäni vie

 kyseiseltä tapahtumalta pohjaa.
Joku voi nyt olla sitä mieltä
että antaa kaikkien kukkien kukkia
mutta mutta
eihän pääsiäismarkinoillakaan myydä tonttuja
tai joulutorilla vappuserpenttiiniä!

Tapahtumassa liikkui

 toinen toistaan upeammin pukeutuneita naisia ja herrasmiehiä.

Asukokonaisuudet oli mietittyjä viimeistä piirtoa myöten,

hatut, huivit, solmiot, kengät,

kalvosinapit sekä saumasukat.

Upeaa että jollain on intoa, taitoa ja aikaa,

he olivat tapahtuman ehdoton suola.

*Mitäs mieltä siellä ollaan,
pitäytyäkkö tapahtuman puitteissa
vai soveltaakko kuinka huvittaa?*

Lelukabinetti

Tämän kesän yksi lukuilo
tälle ikuiselle hamsterille

oli lelukabinetti.

Kirja on pullollaan lelujen ja leikkien historiaa,
muistoja ja tietoa,
keräilyn iloa.
Lelumuseon pitäjä Petra Tandefelt
 on koonnut kattavan katsauksen museonsa
ihanasta lelutarjonnasta
näihin kansiin kuvina,
sekä mukana on paljon taustatietoa.
Löydät pehmeäkantisen kirjan museokaupasta.
Suomenlinnassa sijaitsevan museon
 vitriinejä olen käynyt ihastelemassa monet kerrat.

*Tässä postauksessa näkyvä kirja on saatu*

Well spend 0.50 snt.

Kesän alussa

kun tyttären kanssa käytiin Tokmannilla,
löytyi tietysti kukka.

Kiersin puutarhapuolen

ja huomasin kärryissä nuutuneita pelargonioita.

Hintaa oli lätkäisty huimat 0.50 snt.

Yksi lähti kotiin.

Parvekkeella asustelut ja hyvä hoito

tuotti tulosta ja näin kauniisti kukitaan.

Lajikkeen nimestä en tiedä, 

olisiko joku mahdollisesti tietoinen?

Nyt kulkee vain nimellä "viiskytsenttii".

Annalan taimimyynnistä

nappasin itselleni mukaan kolmea lajiketta.

Tämä ensimmäinen on 

munankuoripelargoni Wolverton.

Värityksestä tulee mieleen

hammasharjalla pirskotut vesivärimaalaukset,

mitä on joskus lasten kanssa harrastettu.

Tässä kukinnallaan ihastuttaa

Hököpinge-vaaleankirsikanpunainen.

Annalan omista vanhoista kannoista löytyi tämä
Pink Rosebud.

Talvetus ei vielä ole kertaakaan onnistunut

mutta en lannistu, 

taas kokeillaan.
Tällä kertaa kasvilamppujen avulla läpimässä tilassa.
Onko jollain muulla onnistunut
talvetus sisällä?

*Leppoisia tuulia kaikille*

Tunnelmia

Pakko välittää teille ensimmäisen työviikon parhaita tunnelmia,

niin ehkä ymmärrätte miksi päivähoito on niin ihana työpaikka,
ainakin minulle <3

Olen aamulla apuna toisessa talossa
 ja autan lapsia ulos.

Tulee tuttu lapsi äitinsä kanssa
 ja äiti ihmettelee tuohtuneena missä ryhmän omat aikuiset on?

Ennen kuin kerkiän sanomaan mitään tämä sanavalmis kohta neljä vee

" ..... on mun OMA aikuinen".

Ei siihen sitten muuta lisättävää.

Nukkarissa tuhisee uusia pieniä,

"silmät kiinni, levätään" sanon minä.

Pienet sormet kietoutuvat minun kahden sormen ympärille tiukasti.

Syvä huokaus ja uni saa tulla.

Sivuutan jonollisen isojen ryhmään siirtyneitä.

Heidän aikuinen kehuu kuinka hienosti osaavat muodostaa jonon.

 Jonossa joku koputtaa jalkaani ohimennen,

"..... , mä olen nyt neljä",

ja maailman levein onnellinen hymy.

Istun kyykyssä auttamassa uutta lasta
jolla isin ikävä purkautui ruokapöydässä.

Jostain kaivautuu toinen uusi ihminen

ja laittaa päänsä kainalooni.

Ruokalappu vielä kaulassa

painaa silmänsä kiinni.

Olemme ulkona tekonurmipaikalla.

" Tuu ..... mukaan"
ja minua leikkiin vedetään.

Pienen tytön silmitön ilo kun kauhomme maasta mielikuvituslunta

ja heitämme sitä päällemme.

"Ihanaa".

"Mun tulee sua ikävä kun meet eläkkeelle".
"Enhän minä vielä pitkään aikaan jää".
"Joo, mut sit kun jäät mä itken vaikka oon aikuinen".
Voi nyyh, mitä tähän sitten voi sanoa.

Piha-aidan vierestä torstaina käveli
entinen eskarilaisemme,
tuli näyttämään
 reppua ja keltanokkalippistä.
Haikeus ja pieni tippa silmäkulmassa
ainakin tällä tädillä.

Tulevalla viikolla aloitamme ulkotoiminnan kerhot
eli minun normaali arki alkaa
<3

* Onnenpipanoita tulevaan viikkoon*

Vihreän anatomia

Kuinka vihreää on vihreä.

Alkukeväästä vihreys on tummaakin tummempaa neulasmerta

 ja ilmassa väreilee vaaleamman vihreän odotus.

Seuraavaksi alkaa kevyt viherrys puiden ja pensaiden oksissa

sekä lumen alta paljastuvassa maassa.

Pilvisinä päivinä vihreys tummenee ja syvenee,

aurinkoisina hetkinä
kuin yllättäen
 kirkastuu.

Kevään ensimmäisten kasvien vihreys
ponnahtaa kuin odottamatta,

valloittaen maiseman,
se saapuu kuin villin tanssin pyörtein
vieden mennessään.

Vihreys tuntuu myös tuoksuina,

ensimmäisinä ruohonleikkuina

ja sateen jälkeisenä raikkautena.

Vihreys on se mitä talvikuukausina kaipaa

sen odotus tuntuu pitkältä

siksi ilo valtaa koko kropan 

kun se vihdoin saapuu.
Meillä on onni saada nauttia
vuodenaikojen tuomasta vaihtelusta,
siitä odotuksen tunteesta,
jännityksen hileistä.

Mitä olisikaan elämä ilman vihreää?

Tylsää ja ikävää,

paljasta ja kylmää.

Ei elämää ilman vihreää.

*Onneksi on huonekasvit <3*

Loppuu aikanaan

Kaikki lomat loppuu aikanaan

ja niin käy tällekin kesälomalle.

Arki palaa kuvioihin maanantaina

ja paljon muuttuu syksystä

kun työparini lähtee opiskelemaan.

Tietokonenäperrystä tulee lisää

voi yök.

Juu, hyvähän se on oppia uutta

mutta työajan

 viettäisin mielummin lasten kanssa vilistellen

kuin konenäpytyksessä.

Kesän jälkeen ei näy tuttuja eskarilaisten naamoja,

eikä niitä pieniä palleroita

 jotka ovat muuttaneet muualle.

Uusia hoitolapsia saapuu taloon

ja mukava oppia tuntemaan heitä.

Päiväkotityö on tietyllä tapaa saamista ja luopumista.

Opit tuntemaan mielettömiä pikku persoonia 

jotka vievät sydämen mennessään.

Saat viettää heidän kanssaan monta hauskaa hetkeä

ja sitten luovutat maailmalle,

toivoen että jotain jäi ankkuroitua elon reppuun.

Hauskaa mutta haikeaa.

*Kaikille meille mukavaa elokuuta*