torstai 31. joulukuuta 2020

Kyllä se vaihtuu väkisinkin...


 

Vuoden viimeisiä vedellään

ja väkisinkin tulee mietittyä kuinka rankka

menetysten vuosi onkaan takana.

Ihminen on siitä hassu otus

että on helpompi ynnätä negatiivisia asioita elämässään

kuin niitä positiivisia.

Elämä kuitenkin on elämisen arvoista myös silloin

kun sitä vähiten arvostaa.

Alamäkien jälkeen onnekkaat sattumukset, auringon pilkahdukset,

naurun helinät sekä onnen pipanat tuntuvat erityisen lämmittäviltä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut

sitä pienempiä asioita arvostan

ja samalla sitä suurempi tarve on auttaa muita.

Tehdään tulevasta vuodesta yhdessä parempi kuin menneestä.

Nähdään hyvyyttä ympärillä, kannustetaan ja autetaan muita.

Nautitaan hetkistä ja iloitaan onnistumisista.


❤ Hyvää uutta vuotta ❤

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Pötkähdys

 


Syksy on ollut pitkä ja harvinaisen kaunis,
ainakin minun silmääni.
Lehdet alkavat suurin osa olla kenkien alla  liimautuvaa massaa,
aiheuttaen vaaratilanteita syyshämärässä,
heijastimin varustautuneessa kansassa.

Valveutuneet yksilöt ovat vuoranneet itsensä
sormikkain, maskein
 ja tietysti lämmittääkseen ajatuksiaan ovat upottaneet päänsä pipoihin.
Löytyy myös yksilöitä joilla on silmälasit kaiken tämän päällä,
sankalla huurteella kyllästettynä.
Siinä sitä sitten ollaan,
heijastimetkin ilmaisevat kulkijan muille tien käyttäjille
 kun liukastumisen hetki saapuu,
se kun tulee yllättäen ja varoittamatta.
Siinä ei lentäneet maskit auta kun ärräpäät sinkoavat ilmaan
yhä kiihtyvänä pisarapilvenä,
maahan pötkähtäneeltä kanssakulkijalta.
Apua ei haluta koska turvavälit on pidettävä.
Niinpä kiusallisen liukastumisen hetki
on ohi kiitävä aika
tässä syksyn liukkaudessa ja hämärässä.
Pakotus vain kaatuneen pakarassa,
maassa sekaisin menneet märät lehdet.

❤Pysytään pystyssä tänäänkin❤
                                                       


lauantai 17. lokakuuta 2020

Elämän mittainen villalankani

 




Ajatuksia viilettää vinhaa vauhtia,
joskus niistä saa kiinni 
ja välillä kuuluu vain ohikiitävä suhahdus, 
siinä se sitten oli....
hetki sitten napattavissa.

Instaan saa helposti kiteytettyä hetkellisiä ajatuksia,
mutta pidempää tekstiä saa nyt ihan kiskoa ulos,
ei kovin mukava olotila.
Vähitellen sitä tajuaa mitä kaikkea on taakse jäänyt 
viimeisen vuoden aikana
ja samalla sitä alkaa kirkastumaan ajatuksia tulevaan.
Otollinen ajoitus kun tuo vuoden vaihtuminenkin lähestyy.

Ihmisen elo on sitten kummallinen lankakerä,
oikeastaan vyyhti tai sekanöttönen.
Alku ja loppu löytyy mutta mitä siinä välissä 
niin se onkin yllätys.
Värin vaihdoksia,
ohenemista,
paksuuntumista,
solmusutturoita,
mahdollisesti liitossolmu jos toinenkin.

Koostumuseroja meillä on tietenkin
ja grammamäärät vaihtelee,
silti aina löytyy se alku ja loppu.
Lohdullista, vai mitä!?

Pohdinnassa on ollut mitä kaikkea omasta sekanöttösestä
on saanut kudottua,
aika paljon villavan hyvää sekä pahaa.
Elämä on antanut aika hyvät ohjeet,
noh, välillä ne ovat tulleet kyllä jälkijunassa.
Vielä ei neulos ole arvatenkaan valmis,
sitä en itse tiedä milloin on, hyvä niin.

Kietoudun tähän neulottuun osioon ja koitan selvittää
ohjeistusta seuraavaan.
Odotan oikeastaan jännityksellä mitä seuraavaksi,
tasapainoa tavoitellen, neuloksesta tulee valoisaa ja kevyttä.

Onko sinun neulos mitä materiaalia? 
Oletko löytänyt ajallisesti oikeat ohjeet?

❤ neulonnan iloa sinullekkin ❤


tiistai 22. syyskuuta 2020

Sukellus tekstimereen

 Minä pidän kirjojen lukemisesta,

rapisevien sivujen kääntelystä,

siitä ahnaasta katseen kuljettamisesta

mustekiehkuroiden maailmassa.

Keskittymistä toisen ihmisen ajatuksiin, 

jotka hän on luonut sekoitellen sanoja ja muodostaen lauseita,

 kasvattaen kokonaisia maailmoja.

Soljuvaa tekstiä on ihana lukea, 

tarinoihin on mukava sukeltaa.

Upottavassa tekstissä voi viipyä kirjallisen,

hyvässä viipyä kotvasen.

Sitten on niitä joita ei millään saa luettua.

Sellaistahan se elämäkin on,

kurkkimista oksan takaa,

uskaltautumista mukaan,

sukelluksia auringon kultaamaan veteen,

sekä niiden purjeveneiden seurailua jotka katoavat horisonttiin.



Ja mitähän se Onneli sitten lukee,

 on tietenkin nyt kielenpäällä.

Onneli lukee kaikenlaista,

satukirjoja, runoja, tarinoita, dekkareita, oppaita,

sanomalehtiä, internettiä..... heh!

Mitäs siellä luetaan tai jätetään lukematta?



❤Lukeminen on kivaa niin yksin kuin ääneenkin❤

lauantai 12. syyskuuta 2020

INtrovertti

Tässä taannoin blogiystäväni Marjaana omassa blogissaan 
mietti introverttiuutaan,
täällä toinen.
Se on toisaalta elämää ehkäpä kaventava
mutta tavallaan myös avartava.
Mietin ja pohdin paljon ihan oman pään sisällä
ihan ilman toisen löpinöitä,
päädyn tulokseen jos toiseenkin,
puntaroin ja aprikoin.
Vatvon ja vatkaan
ja voih sitä onnea kun saan ahaa elämyksen.
En vihaa ihmisiä
mutta kynnys on aika suuri,
nousta ja puhua ääneen.
Sitten, niitä ihmisiä tulee elon matkalla eteen
joiden kanssa on niin helppoa ja luontevaa puhua,
tai olla vaan
 ihan puhumatta.
Se on ihan hämmästyttävän ihana kokemus
joka nostattaa oloa viikoiksi eteenpäin.
Introverttinä uskaltaisin sanoa
että tulee huomioitua ihan tätä 
ympärillä kuhisevaa elämää
aika syväluotaavasti,
sitä kun on ns. seuraaja roolissa,
katsojana kuin seinämuuri.

Joskus nuorempana olin hiukan kateellinen
niille ekstroverteille, 
elämänpomppijoille
 joilla oli suuri kaveripiiri
ja menoa ihan loputtomiin.
En enää,
pidän tästä omasta olotilasta.
Onneksi työssäni,
lasten kanssa pystyy olemaan oma itsensä.
Lapset eivät kyseenalaista
vaan hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.
Aika lohdullista tässä omituisessa maailmassa.
Samoin kun kirjoittaa
 niin sitä on helpompi "puhua" ääneen,
kiitos kun luette ja kommentoitte,
olette olemassa <3

*Onnea on olla omanlainen*

perjantai 11. syyskuuta 2020

Sisaruus back

 Pidimme iso-siskon kanssa siskopäivän.

On hienoa että kaikkien näiden vuosien jälkeen kun olemme hoitaneet

omia lapsia, äitiä ja viimeiseksi isää

niin on taas löytynyt sitä omaa juttua, yhdessä tekemistä.

Toki vielä keskusteluissa paljonkin pohditaan mihin kaikki tunnit ovat menneet mitä yhdessä olemme olleet. Hyötykäyttöön, hih!

Oli ihana syy astella alipukeutuneena Kämppiin, istahtaa baariin, juoda samppanjat kera mansikoiden,



ja syödä kevyt (mutta ylettömän täyttävä) lounas.

Pohdimme juurikin sitä kuinka isä olisi ollut puolestamme onnellinen että otimme luxushetken itselle ja nautimme oikein ruhtinaallisesti.

Palvelu oli hyvin ystävällistä, tunsimme olomme huolehdituiksi.

Milloin sinä olet hemmotellut itseäsi?

Minkälainen suhde sinulla on sisaruksiisi?

❤ Sisaruus on elinikäinen ystävyys ❤

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Arvonta suoritettu!

 Arvontaan osallistuminen loppui klo 18

Kiitos kaikille jotka raapustelivat ajatuksiaan, 

"mikä sinut tuo blogiini".

Arvonnan suoritin ihan vanhanaikaisesti,

lippuäänestyksellä 😊

Kristallimalja sai olla arvontakippona tänään.



Voittajalle siis lähtee Finlayson essu ja yllärinä pohjalla Luhdan pikku pyyhe,

 jonka voi Cheffimäisesti asetella uumalleen essunauhojen alle.



Tällä kertaa onni osui Minttu47 osallistujalle.

"Kirjoitat kaunisti elämästä, myös käsityöt ym. ideat kiinnostavat".

Kiitos Mintulle ja olen laittanut sinulle sähköpostia.

Paljon onnea voittajalle.


❤ Kiitos osallistumisesta ja jatketaan yhteistä matkaa❤

perjantai 28. elokuuta 2020

Mitä jos onnea ei löytyisikään?

 Mitä jos onnea ei löytyisikään?

Sehän tietenkin riippuu mitä tarkoittaa onnella ja kuinka laajaksi se on paisunut omaan ajatukseen.

"Elämä ei ole elämää ennen kun", "olen onnellinen sitten kun", "vasta sitten olen onnellinen",

tuntuuko mikään tutulta?

Ihminen on siitä kummallinen otus että osaa ihan ilman minkäänlaista opetusta olla onneton sekä tyytymätön ja kateellinen.



Lapsi kun syntyy hän elää onnellisuuskuplassa, vanhempien tehtävä on pitää kupla ehjänä mutta ei ympärillä. Onko ajatuksena ymmärrettävä?

Kun sisäinen minä on onnellinen pienistä asioista, arkisista tapahtumista, sitä kestää elämän aallokkoa paremmin. 

Ainakin nuorempana elämän onni oli se poikaystävä, seuraavaksi tuli vakaa työpaikka.

Jossain vaiheessa vaihtui onnen sisältö perheeksi ja omaksi kodiksi.

Ja sitten onni muutti todella muotoaan;

onnea on kokonainen yöuni,

lämmin ruoka lautasella,

auringonpaiste tai pakkaspäivä,

raitis ja puhdas ilma,

onnea on päästä lääkäriin kun tarvitsee

ja puhtaat sukat aamulla.

Nyt kun puolivuosisataa takana ja elämän kolhuja 

 niin onnellisuutta löytyy myös

perhosen siiven liikkeestä,

tuulen huminasta lehvästössä,

kahvin mausta aamulla,

kävelyn tuottamasta väsymyksestä,

työn ilosta

 ja elämän loputtomasta kieppuilusta.



❤ Arkionnen ei kannata antaa olla unelmista kiinni ❤

lauantai 22. elokuuta 2020

Villa hyvämieli

Villa tuottaa hyvää mieltä monella tapaa,

se on lämmittävä niin iholle kuin mielelle.

Villasta on moneksi,

sukiksi, lapasiksi, pipoiksi, kaulahuiveiksi, säärystimiksi, villapaidoiksi, villahousuiksi jne.

Tämän tietää ainakin neuloosia potevat koukkuilijat :)

Neulojalle tekeminen tuottaa mielihyvää,

saajalle lämpöä ja iloa pitkäksi aikaa.

Meneillä on Helsingissä keräys johon voit toimittaa villasukkia, käsineitä ja lapasia.

Löytyykö sinulta aikaa ja voimia osallistua neulomiskeräykseen maamme kodittomien ja matalan kynnyksen toimipaikkojen asiakkaille.

Jokainen meistä tarvitsee joskus apua ja silloin kun sinulla on mahdollisuus auttaa,

kannattaa osallistua ❤

A-klinikkasäätiö on polkaissut käyntiin keräyksen josta lisää täällä .

Marraskuun loppuun asti voit toimittaa tuotteita keskustoimistoon

A-klinikkasäätiö/Annuska Dal Maso

Ratamestarinkatu 7 A

00520 Helsinki 




❤ Lahjoita lämpöä ❤

keskiviikko 19. elokuuta 2020

"Sormitulpat"

Sain työkaverilta pyynnön,
joka oli kiva toteuttaa.
Sorminukkeja tunnetaitojen opetteluun,
toivotut hahmot olivat ympyriäiset kirjasta.
Muistan tehneeni sorminukkeja
joskus todella kauan aikaa sitten,
eri tekniikoilla,
mm. huovasta ompelemalla.
Nämä ystävät valmistuivat virkaten 
ja jämälankoja hyödyntäen.
Aika pientä näpertelyä
ja lopputulos ei todellakaan
mitään arigumitasoa.
Toivon että näistä on lasten kanssa
iloa moneen hetkeen.





Oletko sinä virkannut sorminukkeja?
Oletko mahdollisesti arigumitaituri?

Psst...muistathan meneillään olevan kilpailun, 30.8 asti vastausaikaa

*Leikki pitää mielen virkeänä*

maanantai 17. elokuuta 2020

Kiitos!

 Iso kiitos kaikille lukijoille,

blogiystäville, piipahtelijoille,

 kommentoijille sekä myötäeläjille.

Teitä on vuosien varrella ollut hurjasti

ja lukumittarini piippaa kilpailua.

Kommentoi mikä tuo sinut blogiini?

Palkinnoksi tulee kesäinen essu ja ehkäpä pieni yllätys ;)


Yksi arpa kaikille, kaksi arpaa kirjautuneille lukijoille ja kolme jotka seuraavat minua kirjautuneina  myös instassa.

Merkitse siis kommentti ja arpamäärä.

Aikaa vastailuun on 30.8 klo 18.00 asti jolloin arvonta tehdään ja voittajan julkistan uudella postauksella jolloin myös pyydän voittajaa ottamaan yhteyttä, ellen sellaista ole jo pystynyt tekemään.

Postitan vain Suomeen.

Seuraa osuuko arpa kohdallesi <3


lauantai 15. elokuuta 2020

Mitä haluan? Mitä tarvitsen?

 Apinoin apinoijalta 

(tulikohan oikea sanamuoto)

eli ihanan hersyvältä Satu Rämöltä hänen blogistaan .

tämän idean.

Kaikkihan me jotain haluamme, välillä enemmän välillä vähemmän.

Haluamme suuria ja pieniä asioita,

mahdottomuuksia ja mahdollisia,

sekä kaikkea ihanaa vain sen takia että olisi kiva saada.

Kun kirjaa halujen viereen mitä sitten oikeastaan tarvitsee

 niin listassa voi tapahtua muutoksia

 ja ehkäpä itselle kiteytyy jotain ajatuksia,

huomioita.

Elämä on monessakin suhteessa saamista ja antamista,

ei vain tavaran muodossa, muuten olisi "hamsteri".


10 asiaa joita nyt haluan

Haluan hohtavan valkoisen hangen ympärilleni ja ahkion jossa istua, sekä koiravaljakon vetämään minua läpi talvisen maiseman.

Haluan toimivan hapanleipäjuuren jotta saisin kesällä suuhuni eksyneen leipäpalan maun takaisin.

Haluan pätkähtää kampaajan tuoliin ja antaa kutrit hellittäväksi.

Haluan perintönojatuoliini uudet jouset ja ihanan raikkaan verhoilun. Voisin sitten velttoilla kauniissa tuolissa sadepäivinä.

Haluan muuttaa nyt ja heti unelmieni kotiin, joka on ihan minulle koko loppuiäksi tarkoitettu.

Haluan istua pitkään aamuisin kalliolla, merituulen puhaltaessa kasvoille, ilman kiirettä töihin.

Haluaisin päästä uimaan meriveteen joka päivä ja virkistyneenä istuskella rauhassa kahvikupin ääressä.

Haluan että elämä palaa maailmassa koronattomaan olotilaan.

Haluan moottoroidun vuoteen, pehmeät peitot sekä tyynyt ja pellavalakanat... oho, siinä olikin monta haluamista samaan.

Haluan onnellisuutta läheisilleni, hyviä päiviä ja onnistumisia.


10 asiaa joita nyt tarvitsen

Tarvitsen uudet kurahousut töihin niiden tilalle joita on jo saumasta korjailtu jesarilla.

Tarvitsen läppärin tämän viimeisiä vetelevän masiinan tilalle ennen kuin kärähtää käämit (minulla tai koneella).

Tarvitsen punkkisuihkeen, toimivan sellaisen, töihin tietenkin.

Tarvitsen veden juontia tasaisesti pitkin päivää, miten kummassa sen voi unohtaa?!

Tarvitsen stressittömän viikon tai vaikka kuukaudenkin, ihan vain toimivaa arkea, ei tarvitse olla mitään huikeeta juhlahubaa.

Tarvitsen sinnikkyyttä jaksaa kävellä edelleen nuo työmatkat, vältellen julkista liikennettä, muutoin istun maski päässä (huomaavaisuushaaste muillekkin).

Tarvitsen päivään lisätunteja jotta jaksaisin aloittaa kirjan lukemisen (kesä on kyllä mennyt ihan huithapeli).

Tarvitsen järjestelmällisyyttä että saisin kaikki keskeneräiset asiat valmiiksi, harmittaa kun ei aina jaksa ja sitten jää odottamaan päivää parempaa.

Tarvitsen isomman peilin jotta voin nähdä tämän 50v. naisen ja olla ylpeä itsestäni.

Tarvitsen sen sammakon ;)


Mitenkäs sinä? Uskallatko tarttua haasteeseen ja pohtia mitä haluat ja mitä tarvitset?

❤ Onnellisia ajatuksia tähän päivään ❤

lauantai 8. elokuuta 2020

Hoidan alta pois!

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa



Jos jotain hyvää voi läheisen kuolemasta tulla
niin sanoisin sen olevan järjestelyn pakko.
Ihmisen kuolemaan liittyy niin hirvittävästi isoja ja pieniä asioita,
joita täytyy surun keskellä hoitaa.

Onneksi isän kanssa oli jo aiemmin sovittu mm.
minkälaisen hautaamisen ja hautaustilaisuuden hän haluaa.
Meillä on avoimesti puhuttu kuolemasta
 koska se nyt vaan on osa tätä ihmisen elämää.

Surun keskellä on todella hankala miettiä virsiä,
 urkusooloja, arkkua ja kukkia,
 mitä toinen olisi halunnut.
Pieni vinkki; säästää kuluissa kun asioita on valmiiksi mietitty 
eikä jätä kaikkea hautaustoimistolle tehtäväksi.
Silti kommelluksilta ja pieniltä mielipahoilta, 
emme mekään siskokset säästyneet
tässä rankassa ajassa
mutta olemme taas piirun viisaampia.

Uskomaton on asioiden määrä mitä pitää hoitaa;
vuokrasopimuksen-, sähkösopimuksen-, puhelinsopimuksen-, erilaisten alennuskorttien-,
 vakuutusten- ja jäsenyyksien purku.
 Lehtitilausten lopetus,
sometilien mitätöinti (jos niitä on), sukulaisille ja ystäville suru-uutisen ilmoittaminen.
Loppujen lopuksi se lähin omainen on veroviranomainen,
hengissä pitää olla niin pankkitilit kuin lappukavalkadi
vielä vuosi kuoleman jälkeenkin,
ja yrittäjillä vielä pidempään.

Hautajaisten jälkeen laadin itselleni jo pohjan hautajaistestamenttiin,
jonka siirrän seuraavaksi nettiin talteen.
Olen myös tehnyt pientä vihkosta lapsiani helpottaakseni
mm. osoitteet sekä seurakunnat missä milloinkin olen luurannut, helpompi heidän sitten hakea
niitä virkatodistuksia/sukuselvitystystä perunkirjoitusta varten.
Vanhoista sukutavaroista teen listaa mikä on mistäkin,
ihan vain varmuudeksi.

Oletko tullut ajatelleeksi myös kuluja?
Elämässä voi hyvin säästää rahaa, voi ottaa lainaa tarvittaessa
mutta kun kuolema yllättää
niin laskujen pino vain kohoaa.
Viimeiset sairaskulut, arkkuvaatteet, arkku, kukat, siunaustilaisuus,
 muistotilaisuus ja puhumattakaan Helsingin Sanomien kuolinilmoituksen hintaa
 joka on ihan hiuksia nostattava.
Pieni vinkki; helppo tehdä itse netissä ja säästät tässäkin muutaman pennosen.

Vainajan siirtokulut säilytyksestä siunaustilaisuuteen, 
siirto hautaan tai siirto vielä tuhkaukseen jos kyse uurnan laskusta.
Asumiskulut niin kauan kunnes asunto tyhjennetty, tavaroiden muuttokulut.
Tähän päälle siis suremaan jääneille omat kulut,
 ellei satu omistamaan jo mustaa vaatetusta.
Hautavihkot ja mahdolliset kuvauskustannukset, 
COVID-19 on moniin hautajaisiin tuonut mukaan striimauksen.

Perunkirjoitukseen tarvittavien papereiden tilaus ja nehän maksaa kaikki.
Pieni vinkki; tilaa heti virkatodistus/sukuselvitys, seurakunnilla on pitkät jonot ja perunkirjoitus pitää tehdä kolmen kuukauden sisään kuolemasta.

Kaikki kuolemaan liittyvät kulut tietenkin ensin maksetaan vainajan tililtä
(näidenkin hoitoon tarvitaan luvat koska tilit sulkeutuvat ihmisen kuollessa),
sitten vasta velkojat ja lopuksi perijät.
 Mutta jos käykin niin että vainaja on varaton?
Vainajan kotikunta tulee avuksi jos omaiset eivät halua maksaa tai heitä ei ole,
kukaan ei jää hautaamatta.

Kyllä olen pohtinut niin kaapeissa olevien selvittämättömien tavaroiden määrää,
paikoilleen laittamattomia valokuvia,
elämisen jokapäiväisiä maksuja
 ja tililtä meneviä kuluja.

Parasta kun hoitaa joka päivä asiat siihen malliin 
että voi hyvillä mielin käydä iltaisin nukkumaan,
vaikka ne olisivatkin viimeiset unet.
Nyt jos joku ajattelee että makaaberia ja pirujen maalausta seinille
niin kyllä ja ei,
 järki nyt vaan puhuu.
Niputa myös velkasi
 ja käytä vaikka *Suomalaista Sortteria .
Sortter tarjoaa nopeaa
 kilpailutus- ja vertailupalvelua
ja se on hakijalle maksuton palvelu,
mikä on tänä päivänä hieno asia.
Pesän järjestelijöille on helpompaa 
kun velkojia ei ole ole joka suunnalla.

Hoida valokuva-albumit ajantasalle
ja vaatekaapin perällä lojuvat vaatteet kierrätykseen.
Hoida paperit järjestykseen,
kirjoita ylös tahtosi
ja kerro se myös läheisille.
Siivoa kaappisi,
tee asioita tänään älä jätä huomiselle,
toteuta unelmiasi,
elä.



Kommentoi ja lisää vinkkejä, autetaan heitä jotka tähän tulevaisuudessa joutuvat.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Kaiken järjen mukaan....

Kaiken järjen mukaan tähän olin varustautunut,
ihminen vanhenee,
tulee sairauksia
ja jokaisella meillä on aikamme.
Silti tuntui pahalta.

Kaiken järjen mukaan tästä selviän,
ehkä nopeammin kuin ajattelin.
Sain olla viimeisen päivän vierellä
ja loppu oli kaunis
jos kuolemaa kauniiksi voi sanoa.
Silti tuntuu tyhjältä.

Kaiken järjen mukaan 
isällä on parempi olla,
ilman koronan tuomaa eristystä
meistä tytöistä,
ilman kipuja.
Silti on pohjaton ikävä. 

Kaiken järjen mukaan näin se elämä vie,
alusta loppuun.
Aika siinä välissä,
  lopun edessä, 
tuntuu lyhyeltä
vaikka on kestänyt vuosikymmeniä.
Silti kello tikittää edelleen.


*Onnellisena muistoista tänäänkin*



sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Tuomen tuoksuun

Hiipui voimat
loppui puhe.
Kädestäni vielä kiinni pidit
olit hetken siinä ihan mukana.
Kulmat kohosivat, silmä raottui,
hymyilit.
Siskon kanssa päivän keväisen,
vietimme jutellen ja höpisten, 
koko ajan vierelläsi.
Iltaa viilenevää kohden
hiljeni hengityksen tahti,
viimeinen rauhallinen henkäys...
ja niin sinä isä lähdit.


Kiitollisena maailman parhaimmalle isälle,
ikävä on suunnaton.



*Kevätlämpöön ja tuomenkukkain tuoksuun <3*


keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Punaisena vatkaten

Yksi elämäni väreistä
on vaaleanpunainen.
Se seuraa aika monessa mukana
ihan tahtomattakin.
Vispari esimerkiksi,
 lapsuuden muistoista tuttu,
kuohkea välipala
kylmän maidon kera.
Lapsen pyynnöstä taas tehtiin vispipuuroa
ja kyllähän se maistuu
itsetehtynä hyvältä.


Helppo ohje löytyy
mannasuurimopussin takaa.


Oletko sinä tehnyt itse vispipuuroa?
Oletko kokeillut muutakin kuin puolukkaa?

*Puuropäivä tänäänkin*

lauantai 9. toukokuuta 2020

Genetrix lux

Yritin etsiä latinan kielestä
äitienpäivää,
tietenkään sitä ei löytynyt,
mutta yhdistelmänä genetrix lux
oli mielestäni hyvä,
äiti valo.
Elämän alun suojelija,
 suuren ihmeen synnyttäjä,
 ihmisen kasvattaja.
Alkuun eliksiirin tuottaja
ja siitä eteenpäin lukemattomien asioiden opettaja,
 lohduttava syli,
  kimpaantuva kiukkukasa ja väsynyt valvoja.


Miten paljon tunteita mahtuukaan
pienen elämänalun hoitamiseen,
kasvun seuraamiseen.
Kuinka paljon asioita tekeekään
toisen eteen,
vuodesta toiseen,
itselleen palkkaa pyytämättä.
Se ilo pienistä hetkistä,
surut suuret ja rakas arki,
nasuttimien kera on ihan parhautta.


Hetkeäkään en antaisi pois,
omaa lapsuuttani vaalin muistoissa rakkaissa,
nasuttimien elossa saan olla edelleen mukana.

Omaa äitiäni edelleen kaipaan,
puheluita ja neuvoja,
ihan vain sitä ihmistä joka osasi lukea minua.

Itse olen onnellinen saadessani olla äiti
kahdelle upealle nuorelle.


Kaikille meille äideille,
niin menneille,
nykyisille kuin tuleville,
ole sitten biologinen, varasyli, adoptioäiti tai sijaisäiti,
 *valoisaa äitienpäivää*

lauantai 2. toukokuuta 2020

Selviäminen

Monella meistä on omakohtaisia kokemuksia
elämässä selviämisestä.
Eihän meistä kukaan täältä siis selviä hengissä
 mutta...
rankkoja asioita tapahtuu.
Lähipiirissäsi,
naapurustossa
tai vaikka työpaikalla
 on ihminen jota haluaisit
jotenkin muistaa,
muutenkin kuin sanomalla
"otan osaa"
"tiesin että selviät"
"olet vahva, luota vain tulevaan".
Pieni muistaminen
on hyvästä.
Leivo leipä ja paketoi kauniisti,
anna aikaa lahjakortilla
tai vaikka virkkaa peitto.
Minä virkkasin peiton 
koska syövästä selviäminen
on iso juttu.




*Muista muistaa tänäänkin*

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Rätit silmille

Nämä rätit
ovatkin ihan herkkua silmille.


Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi
etsiä ohjeita, hankkia lankoja
ja ihan oikeasti tehdä näitä
käteviä ihanuuksia.


Ekologisia siivousystäviä,
nämähän ovat pestäviä ja kestäviä.


Ensimmäisen ohjeen nappasin 
Novitan sivuilta täältä,
lisää löytyi googlettamalla.
Helpohkoja tehdä
 ja kun puikoissa bambu-puuvillalanka
niin sulavaa virkattavaa.
Minulla puikoissa Lankamaailmasta ostettua
blend bamboo, Hjertegarnin lankaa.
Värivalikoima on huikea <3
Siivousta on täällä kotioloissakin tehostettu
joten vaidettavia ja pestäviä rättejä tarvitaan monia,
siksi on kiva että väreissä löytyy sitten se päivän piristys.


Vihreän pallomme pelastusoperaatiota,
omalta osaltani eteenpäin.

*Be safe*


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Puolivuosisataa

Historian lehdet kipristelee,
kääntyi uusi luku.
Vai,
 alkoiko ihan kokonaan
uusi kirja?



Tiedäppä nyt sitä.
Puolivuosisataa täytetty,
viisikymmentä vuotta eletty.
Kun sitä oikein alkaa pähkäilemään 
niin ensin kauhistuu lukumäärää,
mutta toisaalta...
on sitä tullut tehtyä,
kaikenlaista.


Mitä edessä onkaan?
Himpun verran olen arempi,
hyppysellisen varovaisempi,
kourallisen surullisempi,
korillisen varmaankin viisaampi,
kattilallisen onnellisempi,
ämpärillisen uskaliaampi,
saavillisen iloisempi,
altaallisen rehellisempi itselleni.


Elämä on kumma juttu,
se ottaa ja antaa,
koskaan sen enempää
ennakkovaroittelematta.


*elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa*

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Koukuttavaa

Mistä kaukaa juontaa näpertelyn vimma,
kutimien kilkuttelu
ja koukulla silmuilu.
Onko se sisäsyntyistä,
vai opittua?
Varhaisesta lapsuudesta on jo muistikuvia
olohuoneen nojatuolin päälle
kertyneestä parsittavien kasasta
josta äiti korjasi osan
ja mummi kun tuli kylään,
hän korjasi loput.
"Paikka paikan päällä,
markka markan päällä".
Onko tuttu sanonta?

Äiti opetti virkaamaan,
neulomaan,
ristipistot
ja parsintyöt,
jo ennen kun menin kouluun.
Ala-asteen käsityöopettaja
oli kauhea.
Ilkeä, kiivas,
tulistui milloin mistäkin
mm. koitti heittää puukengällä
luokkatoveria,
osumatta onneksi.
En tykännyt koulussa tehdä oikein mitään,
kotona mielummin.
Villapaitoja neuloin ylä-asteen välitunneilla,
kun sattui olemaan luokalla muitakin innokkaita.
Varhaisaikuisuuden huumassa oli tauko
 ja sitten omien lasten ilmaannuttua
jatkui ompelu ja neuloosi.
Joku niissä langoissa vaan vie,
lankakaupassa on ihanaa sekä samalla kamalaa,
tekisi mieli ostaa kaikki
mutta järki sanoo ettei kannata.

Valitse nyt sitten siitä ne mitä oikeasti tarvitset.
Välistä tulee neulottua ihan perus sukkaa
vaikka voisi tehdä jotain vaikeampaakin,
mutta se neulomisen vimma ei anna aikaa,
sen on saatava neuloa nopeaa ja helppoa.
Onko jollain muulla sama ongelma ;)

Aurinkoista pääsiäisviikonloppua,
pysytään terveinä <3


*Pehmoisia mietteitä lankalauantaille*

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Popparit

Popcorn,
se rouskuva suolainen herkku.
Mutta oletko kokeillut kasvattaa?
Ylläripylläri, itää tosi helposti.
Saat itsellesi vaikka
ovensuuhun, parvekkeelle, terassille
vihreää pitkää lehteä,
pääsiäiskukkien seuraksi.
Näistä ei sitten minun tiedon mukaan kehity maissintähkiä ;)





Oletko kokeillut?

*Istuttaminen on pop...multaan ;) *

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Munat kiertoon

Kananmuna on oiva pakkaus,
 sisältää hirmuisen paljon hyvää tekeviä ainesosia.
Munan kuoretkin
ovat erinomaisia,
ei ehkä nyt ihan ihmisravinnoksi mutta kasveille.
Moni näitä levittää kasvimaille
mutta nyt leviää ihan purkkiin.




Viimekesän jäljiltä, 
pakkasia (niitä muutamia) uhmannut lehtikaalini,
asustaa edelleen itsekseen parvekkeella.
Jauhoin muutamat kananmunan kuoret rouheeksi,
ja sekoittelin mullan sekaan.
Kevät etenee ja toivon saavani lehtikaalia
taas ruokiin.
Lähiruokaa!


*Pidetään huolta toisistamme
ja pysykää kotona jos siihen on mahdollisuus*



perjantai 27. maaliskuuta 2020

Virtuaalisti kirjastoon

Käpylän pieni kirjasto taasen yllätti.
Selailin facebookkia
ja heidän sivulla oli mielenkiintoinen,
*ihan tosi kiva juttu!!*
Pääsi siis jo lehteenkin :)
"Kirjoita jatkotarinaa ihan oikeiden kirjailjoiden kanssa".
Kun tätä aikaa,
 nyt kotosalla ollessa on enemmänkin,
niin mikä ettei.
Anonyymisti kirjoitukset julkaistaan,
kunhan on viestannut itsensä kirjoitusjonoon.

Minä ja minun anonyymius 
kuitenkin räppää tänne blogiin kuvan lankakerästä,
 mikä sattui toimimaan aamuisena muusana,
hupaisa juttu sinänsä.
Osaatkos löytää minun kirjoittaman pätkän?




Oletko sinä yllytyshullu?
Yllätätkö jopa itsesi joskus?

*Hyvää tätä päivää, kirjoita sinäkin jotain...vaikka tex ystävälle*


keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Luovun

Jos nyt jotain hyvää täytyy tästä
koronasta keksiä,
niin on aikaa tavaroiden läpikäyntiin,
siivoukseen ajatuksella,
postaukseni vuosien takaa

"Luovu sadasta asiasta joita et tarvitse".
Määrällisesti tuntuu näin alkuun hirmuisen suurelta, 
mutta ei se kyllä loppupeleissä niin ole.
Elämme niin materialistisessa maailmassa
ja minä en ainakaan ole konmari hurahtanut,
vaan lähinnä hamsteriutunut.

Eli ohjeistus; etsin omista tavaroistani
(en siis lasteni romppeista)
100 sellaista asiaa joista voin luopua.
Päätin myös että joko luovutus tapahtuu
roskiksen kierrätykseen
tai laitan hyväntekeväisyyteen.
Syystä että,
 varaamani kirpputori kattilahalliin peruuntui,
kuten niin moni muukin asia keväältä.
Tätä saa siis ottaa haasteena ihan omaan blogiin
ja tehdä myös itse. 
Tägää kommenttikenttään jos näin teet,
 niin päästään katsomaan luopumisen iloa ja tuskaa.

Vaatearsenaalin läpikäynti tuotti tulosta
kiertoon lähtee mm. toppahousut joihin en todellakaan mahdu,
pipoa, huivia sekä lapasta jotka ovat jääneet käyttämättä.
Sukkalaatikko on aina mielenkiintoinen
ja nytkin sieltä lähtee ihan rikkinäisiä pareja jopa 5 kpl,
miksi niitä olen jemmaillut? Outoa ;)
Alusvaatetuksen nuutuneimmat lähtevät myös pois,
näissä en olisi halunnut tulla yllätytetyksi, hih!
Kaksi valkeaa kukkaruukkua, joista en pidä,
niissä on lautaset kiinni eli hankalia, kiertoon!
Paistinpannu joka painaa ihan liikaa saa uuden omistajan, hope so!
Kynälaatikoiden läpikäyminen tuotti taas muutaman kuivuneen tussin
ja ihan oikeasti,
 miksi olen olen säästänyt pahviset 3D lasit?
Kynsilakka arsenaali on tyttären kanssa yhteinen
mutta sieltä kuivahtaneet loput roskikseen ja yksi meikkikynä
josta en edes muista milloin olen hankkinut
 (huomaa etten ole mikään kosmetiikan käyttäjä).


Pallokappa on liian lyhyt ja materiaali hiukan kyllästetty joten en voi siitä esim. tyynynpäällisiä vääntää, kiertoon!
Löytyi myös lompakko josta päällinen hiutii ja repeämiäkin löytyy,
ei ihme ettei raha pysy tässä huushollissa.
Pitää hankkia kassakaappimalli ;)


Lahjalootan sisälmyksestä luovun muutamista lajakasseista ja korteista,
joita on ihan liikaa.
Vanhat aurinkolasit taidan viedä lasien kierrätykseen,
näitä löytyy mm. silmälasiliikkeistä.


Spr. konttilaatikkoon sujahtaa vaatetta ja kodin käyttötavaraa.
Monta paikkaa löytyy mihin voi lahjottaa
hyvää,
 mutta itselle tarpeetonta tavaraa.
Pelastusarmeija, Emmaus, vailla vakinaista asuntoa ry, Hope.....

Sadan tavaran löytäminen ei ollut hankalaa,
hankalempaa on se,
 että tuntuu etten vielä edes aloittanut
kaiken läpikäymistä.
Pintaraapaisu,  hipaisu sanoisin.
Seuraava postaus voisi olla
1000 tavaraa mistä luovun,
eli terveisiä vain hamsterilasta.


*Anna hyvän kiertää*

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Historiikkia

Nappasin tämän hauskan haasteen
Saa ilman muuta kommentoida ja napata omaan blogiin!

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?
Synnyin keskimmäiseksi tytöksi ihan tavalliseen lapsiperheeseen,
vehreään kerrostalolähiöön, lähelle merta.
Äiti oli pitkään kotona meitä hoitamassa, isäni kävi töissä.
Lapsuuteni koen olleen onnellinen sekä turvallinen.
 Olen saanut tiukan
mutta rakastavan kasvatuksen,
 josta kiitän vanhempiani. 
Jaksoivat meitä kolmea,
 niin erilaista prinsessaa kasvattaa,
ihan kelpo kansalaisia meistä tuli.



2. Mitä harrastit lapsena?
Partiota ja pianonsoittoa.
Partiota rakastin ja pianonsoittoa vihasin
(en vieläkään pidä siitä..siis itse jos joutuu pimputtelemaan).
Partiossa opin niin paljon käteviä taitoja,
sain ystäviä
 ja leirit olivat parhautta luonnon helmassa.

3. Kaunein kukka?
Pioni, 
kaikessa runsaudessaan, 
se vain on niin mykistyttävän ihana.
Lapsuudessa muistan ensimmäisen kohtaamiseni kyseisen kukan kanssa
Saimaalla, kesän vietossa saaressa.
Vaaleanpunainen unelma keikkui pitkän varren päässä,
kukinnon ollessa isompi kuin omat käteni yhteensä.



4. Mikä elementti?
Vesi,
merivesi etenkin.
Ja talvisin sen toinen olomuoto lumi,
jota rakastan myös.
Merenrannassa istuessa ajatukset voivat levätä
tai lentää.



5. Oletko optimisti vai pessimisti?
Optimisti,
ja luulen että se on ollut minun elämässäni
asia joka on suojellut pääkoppaani
räjähtämästä.

6.Oletko aamun- vai illanvirkku?
Ehdottomasti aamut ovat parasta aikaa,
niin työnteolle, kirjoittamiselle, puuhailulle kuin luonnossa hortoilulle.
Iltasella nukkumatti käy tasaisen tappavaan tahtiin
ripottamassa unihiekat tämän tätsyn silmiin,
ei kyllä yöhipoilla käydä...hih hih!

7. Unelmamatka?
Vaikeaa sanoa mikä se olisi
mutta matkaseura pitäsi olla hyvä
ja jos lunta liittyisi matkaan,
olisi se varmasti unelmamatkani
 (mutta ei mikään laskettelureissu tai hikihiihto ;) ).

8. Milloin ostit jotain itsellesi ja mitä se oli?
Naistenpäiväksi ostin pelargonian,
vaaleanpunaisen Mårbackanin.



9. Lempikaupunkisi kotimaassa?
Helsinki,
rakastan vanhoja katuja ja taloja.
Talvisin tummia sävyjä
ja kesäisin vehreää ympäristöä,
meren läheisyyttä. Helsinki on koti.



10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Lapseni ihan ensimmäisenä, 
olen onnellinen saadessani olla äiti.
Satujen maailma johon vanhempani
minut kasvatti <3
Sisareni tietenkin,
kumpikin sekä hyvässä että pahassa.

Siinäpä taasen muutama asia minusta,
ei varmaankaan mitään mullistavaa,
uuden uutta.
Nappaa omaan blogiin,
vinkkaa täällä niin käyn minäkin lukemassa.

*Elämää ei sen enempää*



lauantai 14. maaliskuuta 2020

Vara varalle

Kotivara,
jo sanana toi mieleen edesmenneen äitini,
joka kirjoitti minulle lappuja
ennen muuttoani kotoa.
Sain erilaisia listauksia tarvitsemistani astioista,
liinavaatteista,
pesuaineista,
siivousvälineistä,
 loppuen kotivaraan.
Tarkkaan oli kirjattu
 mitä kaikkea tulisi kotona olla ruoka-aineita.
Nyt tämän koronan jyllätessä tarkistelin kotivaraani
ja kas kummaa
mitähän mahtoi olla se mitä ostin lisää?
No kahvia tietenkin,
sitä on nyt sitten niin että riittää.
Jos karanteeni saapuu
niin pysyn ainakin hereillä tuon kofeiinimäärän kera.


Eilen matkatessani töihin oli bussissa
vain kourallinen ihmisiä.
Päiväkodissa moni lapsi oli jäänyt kotiin,
vanhempien siirryttyä etätyöskentelyyn.
Työpäivän loputtua kotimatka oli
kuin tieteiselokuvasta,
ihmisiä ei oikein ollut missään.
Ruuhkabussissa oli minun lisäksi vain toinen matkustaja.
Kotona seurailin uutisia Helsingin tilanteesta
ja koulut sekä päiväkodit näillä näkymin pysyvät auki,
vaikka moni muu paikka sulkee ovensa.
Hassua sisänsä koska päikässä
on aika hankalaa olla metrin väli lapsiin,
pöpötkin meillä vaihtaa omistajaa
vaikka käsien pesua valvotaan vieläkin tehostetummin kuin aiemmin.
Neniä niistäessä ohjeistuksena käyttää kertishanskoja,
ekologisuus väistyy varotoimenpiteiden tieltä.

Mitä vielä meillä edessä,
sitä ei tiedetä,
on vain arvioita.



*Huolehditaan omalta osaltamme,
 ettemme toiminnallamme
edistä viruksen leviämistä enempää*