sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Pötkähdys

 


Syksy on ollut pitkä ja harvinaisen kaunis,
ainakin minun silmääni.
Lehdet alkavat suurin osa olla kenkien alla  liimautuvaa massaa,
aiheuttaen vaaratilanteita syyshämärässä,
heijastimin varustautuneessa kansassa.

Valveutuneet yksilöt ovat vuoranneet itsensä
sormikkain, maskein
 ja tietysti lämmittääkseen ajatuksiaan ovat upottaneet päänsä pipoihin.
Löytyy myös yksilöitä joilla on silmälasit kaiken tämän päällä,
sankalla huurteella kyllästettynä.
Siinä sitä sitten ollaan,
heijastimetkin ilmaisevat kulkijan muille tien käyttäjille
 kun liukastumisen hetki saapuu,
se kun tulee yllättäen ja varoittamatta.
Siinä ei lentäneet maskit auta kun ärräpäät sinkoavat ilmaan
yhä kiihtyvänä pisarapilvenä,
maahan pötkähtäneeltä kanssakulkijalta.
Apua ei haluta koska turvavälit on pidettävä.
Niinpä kiusallisen liukastumisen hetki
on ohi kiitävä aika
tässä syksyn liukkaudessa ja hämärässä.
Pakotus vain kaatuneen pakarassa,
maassa sekaisin menneet märät lehdet.

❤Pysytään pystyssä tänäänkin❤
                                                       


19 kommenttia:

  1. Toivottavasti ,selvisit pienillä mustelmilla.Elä välitä niistä sekasin menneistä lehdistä...🍁🍂😷
    kaikki opetettu kunniallisuus unohtuu,,,nimmmerkillä.liian monesti pöllähtänyt ja ilma voltin tehnyt erittäin varova kulkija,joka laittaa piikit kenkiin ennenkuin autoon talvirenkaat!!,huh```
    Pysytään pystyssä!😷😊❄❄❄❄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisin ilman mustelmia, kiitos kerrosvaatetuksen joka oli pehmentävä tekijä ;) Vähän kolottaa mutta siitä selvinnee. Pitäisiköhän kumppareihinkin laittaa piikit ;)

      Poista
  2. Kokemuksesta taidat kirjoittaa..:))
    Minä en ole vielä, sitä jokatalvista pakollista pyllähtämistä tehnyt, mutta varmasti tänäkin vuonna sen aika tulee..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksen liukas tie ;) Tuli taasen niin yllättäen..puuh!!

      Poista
  3. Oi, oi, nyt taisi sattua. Olen itse kahdesti saanut murtumia, kun lumisella kelillä olen pahasti liukastunut ja todella pelkään kaatuvani. Liukkaat lehdet on vaarallisia, samoin musta jää. Myöhemmin tavella siirryn käyttämään nastakenkiä. Tasapainoharjoituksia suositellaan, jokohan sitä muistaisi niitä tehdä? Onneksi selvisit kuhmuilla, vaikka kivulaista onkin. Riittävästi vaatteita päälle, sekin pehmentää iskua jonkin verran. Muistatko turvahousut, mitä myytiin joskus ikääntyneille naisille lonkkien suojaksi? Kaikille kun ei ole kertynyt suojaavia pehmytkudoksia vyötärön alapuolelle, mitä ongelmaa minulla ei kyllä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nuo turvahousut voisi olla hyvät. Onneksi selvisin parilla mustelmalla, itsetunto ehkä sai isomman kolauksen, vaikkakin ihan turhaan :D Yleensä sitä tuppaa olemaan varovainen mutta nyt lehdet yllätti.

      Poista
  4. Oih, joskus ei ehdi reagoida mitenkään liukkaaseen. Toivottavasti vammat on pienet ja henkinen kolahdus unohtuu nopeasti. Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä taas sellainen moment että ei kerinnyt edes reagoimaan...mutta pari mustelmaa ja itsetuntokolahdus (olet vanha, et pysy pystyssä tyyliin...)Kiitos halista, on parempi mieli jo ja nastatkin odottaa eteisessä, kun ehkä maar niitä liukkaista kelejä saapuupi ;)

      Poista
  5. Meni minultakin jalat alta pari päivää sitten. Ei sattunut sen pahemmin, mutta varovasti nyt askellan. Lehtimatto on tosi liukas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla kyllä varovainen, ei pyllähdykset enää ole samanlaisia kuin lapsena jolloin vaan noustiin ja jatkettiin juoksua, välittämättä tuon taivaallista tulevista pyllähdyksistä.

      Poista
  6. Voi itku, liukkaiden kelien kuperkeikat eivät ole leikkiä. Syyslehdet ovat niin kauniita, mutta... 🍁 Toivottavasti olet jo toipunut ja nautit syksyn kauneudesta. Mukavaa marraskuuta 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3 Olen toipunut mutta kyllä sitä on tullut taas piirun varovaisemmaksi. Iloa marraskuiseen ilmaan <3

      Poista
  7. Voi pötkähdys. Minähän kaaduin tammikuun alussa ja oikea käteni vammautui pysyvästi. Pieni kaatuminen ja näin pahasti voi käydä. Silmänräpäys,niin elämä muuttui. Ystävät olkaa tosi varovaisia liukkailla. Maskin kanssa on hankalaa juurikin silmälasien höyrystyminen.Olen sanonut,että minulle tule kyllä pian hörökorvat,kun korvien taakse pitää mahtua niin paljon tavaraa. Mulla on kuulolaitteet,silmälasit ja nyt vielä pitää sopia maskien narutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi että sinulle kävi noin, kaatumiset ovat kyllä arvaamattomia ja niistä tulevat jälkiseuraamukset.Toivotaan että tästä maskien käytöstä päästäisiin tämän tulevan talven aikana eroon. Mukavia päiviä marraskuuhun :)

      Poista
  8. No voi harmi <3 Toivottavasti jo olet parantunut. Lehdet ovat tulleet alas ja olen vielä käynyt suppilometsässä. On välillä hankala havaita niitä lehtien seasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vainen ;) nyt vain kipsutellaan sitten rauhallisemmin, ettei tule uusia pötkähdyksiä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  9. Eihän vaan ollut keltaiset hait jalassa, niillä olen itsekin liukastellut lehtikelissä ja varsinkin räntäsohjolla ollut tosi huono pito

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei :) ei ollut saappaat jalassa, olisi kyllä voinut olla!

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)