lauantai 17. lokakuuta 2020

Elämän mittainen villalankani

 




Ajatuksia viilettää vinhaa vauhtia,
joskus niistä saa kiinni 
ja välillä kuuluu vain ohikiitävä suhahdus, 
siinä se sitten oli....
hetki sitten napattavissa.

Instaan saa helposti kiteytettyä hetkellisiä ajatuksia,
mutta pidempää tekstiä saa nyt ihan kiskoa ulos,
ei kovin mukava olotila.
Vähitellen sitä tajuaa mitä kaikkea on taakse jäänyt 
viimeisen vuoden aikana
ja samalla sitä alkaa kirkastumaan ajatuksia tulevaan.
Otollinen ajoitus kun tuo vuoden vaihtuminenkin lähestyy.

Ihmisen elo on sitten kummallinen lankakerä,
oikeastaan vyyhti tai sekanöttönen.
Alku ja loppu löytyy mutta mitä siinä välissä 
niin se onkin yllätys.
Värin vaihdoksia,
ohenemista,
paksuuntumista,
solmusutturoita,
mahdollisesti liitossolmu jos toinenkin.

Koostumuseroja meillä on tietenkin
ja grammamäärät vaihtelee,
silti aina löytyy se alku ja loppu.
Lohdullista, vai mitä!?

Pohdinnassa on ollut mitä kaikkea omasta sekanöttösestä
on saanut kudottua,
aika paljon villavan hyvää sekä pahaa.
Elämä on antanut aika hyvät ohjeet,
noh, välillä ne ovat tulleet kyllä jälkijunassa.
Vielä ei neulos ole arvatenkaan valmis,
sitä en itse tiedä milloin on, hyvä niin.

Kietoudun tähän neulottuun osioon ja koitan selvittää
ohjeistusta seuraavaan.
Odotan oikeastaan jännityksellä mitä seuraavaksi,
tasapainoa tavoitellen, neuloksesta tulee valoisaa ja kevyttä.

Onko sinun neulos mitä materiaalia? 
Oletko löytänyt ajallisesti oikeat ohjeet?

❤ neulonnan iloa sinullekkin ❤


6 kommenttia:

  1. Mulla on nyt kyllä lahgat ihan solmussa ja vaasenkätisyys vaikeuttaa entisestään (elämän)kutimusten kokoamisessa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään se (tai joku muu) vaikeuttaa myös oikeinkirjoituksessa ;-)

      Poista
  2. Elämä on antanut paljon värikkäitä lankoja, vaikka nyt pukkaakin tummia vaan tulemaan. Solmuja olen availlut sormet kipeinä, mutta ne kaikki on avautuneet. Toivon loppu kerästä lempeitä sävyjä siivittämään matkaa, pehmeitä materiaaleja lämmittämään kipeitä jäseniä. Elämä on ollut niin täyttä ja monisolmuista, kuten sen kuuluu ollakin.
    Värikästä ja leppeää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minun elämänanka on ollu alusta asti takkusen ,hohtava?Möykkyjä on avattu...niitä ei ole voinut edes sanoa solmuksi sen verran tummia sävyjä kierinyt ympärille,mutta mestari olen solmujen avaamisessa;)
    Ja paha ,erittäin paha tapa minulla pitä ne solmujen päät käsissäni..elikkä joskus tuntuu :että lankoja liian paljonkäsissä piettävänä,,,mutta onneksi olen toisten avustamana ymmärtänyt löysätä lankoja...päästää irti,ja se on tuonu ylenpalttisen ilon ja onnen,kun kokomaailman langat eivät olekkaan minun käsisä ja vallassa":))vapauden tunteen.
    Tällähetkellä hyvin kirjavaa vaaleaa sävujä,tummanpuhuvin raitoin,Sitä normaalia Liisan elämää!
    Kiitos !
    Kiitos upeasta tarinasta!💚🧡
    lämpöisin halauksin Liisa😊

    VastaaPoista
  4. Mun neuleeni on neulottu lempiväristäni punaisesta. Lanka on pääasiassa kirkkaanpunaista eikä kerässä ole ollut suurempia solmujakaan. Kesällä jouduin purkamaan pitkän pätkän neulettani ja suunnittelemaan uuden kuvion neuleeseen - huomasin, ettei se entinen kuvio sopinutkaan siihen; muut halusivat elämäni neuleeseen toisen sävyn ja toisen kuvion. Nyt olen taas vaihtanut takaisin omaan lempiväriini 😍

    VastaaPoista
  5. Värejä riittää, tummia ja vaaleita, kirkkaita eniten. Sotkuja on ollut, mutta aina on lanka taas juossut. Suomenlampaan villaa enimmäkseen.

    VastaaPoista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)