tiistai 22. syyskuuta 2020

Sukellus tekstimereen

 Minä pidän kirjojen lukemisesta,

rapisevien sivujen kääntelystä,

siitä ahnaasta katseen kuljettamisesta

mustekiehkuroiden maailmassa.

Keskittymistä toisen ihmisen ajatuksiin, 

jotka hän on luonut sekoitellen sanoja ja muodostaen lauseita,

 kasvattaen kokonaisia maailmoja.

Soljuvaa tekstiä on ihana lukea, 

tarinoihin on mukava sukeltaa.

Upottavassa tekstissä voi viipyä kirjallisen,

hyvässä viipyä kotvasen.

Sitten on niitä joita ei millään saa luettua.

Sellaistahan se elämäkin on,

kurkkimista oksan takaa,

uskaltautumista mukaan,

sukelluksia auringon kultaamaan veteen,

sekä niiden purjeveneiden seurailua jotka katoavat horisonttiin.



Ja mitähän se Onneli sitten lukee,

 on tietenkin nyt kielenpäällä.

Onneli lukee kaikenlaista,

satukirjoja, runoja, tarinoita, dekkareita, oppaita,

sanomalehtiä, internettiä..... heh!

Mitäs siellä luetaan tai jätetään lukematta?



❤Lukeminen on kivaa niin yksin kuin ääneenkin❤

lauantai 12. syyskuuta 2020

INtrovertti

Tässä taannoin blogiystäväni Marjaana omassa blogissaan 
mietti introverttiuutaan,
täällä toinen.
Se on toisaalta elämää ehkäpä kaventava
mutta tavallaan myös avartava.
Mietin ja pohdin paljon ihan oman pään sisällä
ihan ilman toisen löpinöitä,
päädyn tulokseen jos toiseenkin,
puntaroin ja aprikoin.
Vatvon ja vatkaan
ja voih sitä onnea kun saan ahaa elämyksen.
En vihaa ihmisiä
mutta kynnys on aika suuri,
nousta ja puhua ääneen.
Sitten, niitä ihmisiä tulee elon matkalla eteen
joiden kanssa on niin helppoa ja luontevaa puhua,
tai olla vaan
 ihan puhumatta.
Se on ihan hämmästyttävän ihana kokemus
joka nostattaa oloa viikoiksi eteenpäin.
Introverttinä uskaltaisin sanoa
että tulee huomioitua ihan tätä 
ympärillä kuhisevaa elämää
aika syväluotaavasti,
sitä kun on ns. seuraaja roolissa,
katsojana kuin seinämuuri.

Joskus nuorempana olin hiukan kateellinen
niille ekstroverteille, 
elämänpomppijoille
 joilla oli suuri kaveripiiri
ja menoa ihan loputtomiin.
En enää,
pidän tästä omasta olotilasta.
Onneksi työssäni,
lasten kanssa pystyy olemaan oma itsensä.
Lapset eivät kyseenalaista
vaan hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.
Aika lohdullista tässä omituisessa maailmassa.
Samoin kun kirjoittaa
 niin sitä on helpompi "puhua" ääneen,
kiitos kun luette ja kommentoitte,
olette olemassa <3

*Onnea on olla omanlainen*

perjantai 11. syyskuuta 2020

Sisaruus back

 Pidimme iso-siskon kanssa siskopäivän.

On hienoa että kaikkien näiden vuosien jälkeen kun olemme hoitaneet

omia lapsia, äitiä ja viimeiseksi isää

niin on taas löytynyt sitä omaa juttua, yhdessä tekemistä.

Toki vielä keskusteluissa paljonkin pohditaan mihin kaikki tunnit ovat menneet mitä yhdessä olemme olleet. Hyötykäyttöön, hih!

Oli ihana syy astella alipukeutuneena Kämppiin, istahtaa baariin, juoda samppanjat kera mansikoiden,



ja syödä kevyt (mutta ylettömän täyttävä) lounas.

Pohdimme juurikin sitä kuinka isä olisi ollut puolestamme onnellinen että otimme luxushetken itselle ja nautimme oikein ruhtinaallisesti.

Palvelu oli hyvin ystävällistä, tunsimme olomme huolehdituiksi.

Milloin sinä olet hemmotellut itseäsi?

Minkälainen suhde sinulla on sisaruksiisi?

❤ Sisaruus on elinikäinen ystävyys ❤