Pötkähdys

 

Syksy on ollut pitkä ja harvinaisen kaunis,

ainakin minun silmääni.

Lehdet alkavat suurin osa olla kenkien alla  liimautuvaa massaa,

aiheuttaen vaaratilanteita syyshämärässä,

heijastimin varustautuneessa kansassa.

Valveutuneet yksilöt ovat vuoranneet itsensä

sormikkain, maskein

 ja tietysti lämmittääkseen ajatuksiaan ovat upottaneet päänsä pipoihin.

Löytyy myös yksilöitä joilla on silmälasit kaiken tämän päällä,

sankalla huurteella kyllästettynä.

Siinä sitä sitten ollaan,

heijastimetkin ilmaisevat kulkijan muille tien käyttäjille

 kun liukastumisen hetki saapuu,

se kun tulee yllättäen ja varoittamatta.

Siinä ei lentäneet maskit auta kun ärräpäät sinkoavat ilmaan

yhä kiihtyvänä pisarapilvenä,

maahan pötkähtäneeltä kanssakulkijalta.

Apua ei haluta koska turvavälit on pidettävä.

Niinpä kiusallisen liukastumisen hetki

on ohi kiitävä aika

tässä syksyn liukkaudessa ja hämärässä.

Pakotus vain kaatuneen pakarassa,

maassa sekaisin menneet märät lehdet.

❤Pysytään pystyssä tänäänkin❤

                                                       

Elämän mittainen villalankani

 

Ajatuksia viilettää vinhaa vauhtia,

joskus niistä saa kiinni 

ja välillä kuuluu vain ohikiitävä suhahdus, 

siinä se sitten oli....

hetki sitten napattavissa.

Instaan saa helposti kiteytettyä hetkellisiä ajatuksia,

mutta pidempää tekstiä saa nyt ihan kiskoa ulos,

ei kovin mukava olotila.

Vähitellen sitä tajuaa mitä kaikkea on taakse jäänyt 

viimeisen vuoden aikana

ja samalla sitä alkaa kirkastumaan ajatuksia tulevaan.

Otollinen ajoitus kun tuo vuoden vaihtuminenkin lähestyy.

Ihmisen elo on sitten kummallinen lankakerä,

oikeastaan vyyhti tai sekanöttönen.

Alku ja loppu löytyy mutta mitä siinä välissä 

niin se onkin yllätys.

Värin vaihdoksia,

ohenemista,

paksuuntumista,

solmusutturoita,

mahdollisesti liitossolmu jos toinenkin.

Koostumuseroja meillä on tietenkin

ja grammamäärät vaihtelee,

silti aina löytyy se alku ja loppu.

Lohdullista, vai mitä!?

Pohdinnassa on ollut mitä kaikkea omasta sekanöttösestä

on saanut kudottua,

aika paljon villavan hyvää sekä pahaa.

Elämä on antanut aika hyvät ohjeet,

noh, välillä ne ovat tulleet kyllä jälkijunassa.

Vielä ei neulos ole arvatenkaan valmis,

sitä en itse tiedä milloin on, hyvä niin.

Kietoudun tähän neulottuun osioon ja koitan selvittää

ohjeistusta seuraavaan.

Odotan oikeastaan jännityksellä mitä seuraavaksi,

tasapainoa tavoitellen, neuloksesta tulee valoisaa ja kevyttä.

Onko sinun neulos mitä materiaalia? 

Oletko löytänyt ajallisesti oikeat ohjeet?

❤ neulonnan iloa sinullekkin ❤