Syksy on ollut pitkä ja harvinaisen kaunis,
ainakin minun silmääni.
Lehdet alkavat suurin osa olla kenkien alla liimautuvaa massaa,
aiheuttaen vaaratilanteita syyshämärässä,
heijastimin varustautuneessa kansassa.
Valveutuneet yksilöt ovat vuoranneet itsensä
sormikkain, maskein
ja tietysti lämmittääkseen ajatuksiaan ovat upottaneet päänsä pipoihin.
Löytyy myös yksilöitä joilla on silmälasit kaiken tämän päällä,
sankalla huurteella kyllästettynä.
Siinä sitä sitten ollaan,
heijastimetkin ilmaisevat kulkijan muille tien käyttäjille
kun liukastumisen hetki saapuu,
se kun tulee yllättäen ja varoittamatta.
Siinä ei lentäneet maskit auta kun ärräpäät sinkoavat ilmaan
yhä kiihtyvänä pisarapilvenä,
maahan pötkähtäneeltä kanssakulkijalta.
Apua ei haluta koska turvavälit on pidettävä.
Niinpä kiusallisen liukastumisen hetki
on ohi kiitävä aika
tässä syksyn liukkaudessa ja hämärässä.
Pakotus vain kaatuneen pakarassa,
maassa sekaisin menneet märät lehdet.
❤Pysytään pystyssä tänäänkin❤
