Kalmisto

Kesäpäiviä voi viettää vaikka näin....

Hietaniemenhautausmaa on upea paikka.

En tarkoita että olisi kivaa

 kun kuolleita ihmisiä ympärillä, 

vaan se historia mikä täällä asuu

kaiken vihreän kauneuden kätköissä

on lumoavaa.

Tällä retkellä oli myös papparainen mukana ja sisareni,

joten sain kädet vapaaksi kuvien räpsyttelylle.

*Kauneutta löytyy kun osaa katsoa*

Voi viheliäinen!

Pattiaiset,

omien elämiensä supersankarit,

imuttajien imuttajat,

pattien tuottajat

eli itikat.

Tuntuu että niistä on nykypäivänä tullut
 jotain viheliäisiä hybridejä,

"silloin ennen"

 tuli vaan pieni kutiava näppy,

nyt patit on jo puolikkaan kananmunan luokkaa

ja kutiavat aivan älyttömästi.

Mistä ihmeestä näitä taas tulee

näin hirvittäviä määriä?

Tiedän tiedän, 

ne ovat hyvää ravintoa
 linnulle,
sammakoille
 sun muille jotka niitä popsii,

mutta hyvät popsivat ystävät

pistäkää nyt ruokajuhlat pystyyn

ihan "pronto"

kiitos.

Kuva ei liity tapaukseen
 mutta noiden vihreyksien varjoissa
 ne otukset lymyää,
varokaa vaan!

*Kutiamatonta päivää*

DIY puutarha pompom

Nyt tuleekin varsin hyvä ohje

 joka on suhteellisen helppo

 ja jokaisen toteutettavissa.

Voi olla pohjana piha 

tai kerrostaloasunto,

kumpikin käy.

Pihallisille tarvekaluiksi 

multaa ja taimi.

Kerrosasukkaille

kukkakauppakäynti

ja maljakko.

Ei tarvita silkkipapereita,
eikä saksia

ja voi miten upea lopputulos.

Vinkkiviitonen loppuun,

kannattaa myös kokeilla kuivatusta

niin saat talven varalle suloa ihastuttamaan.

*Pinkkiä viikon alkuun*

YY KAA KOO

Hip hei

 ja loma alkaa tänään.

Kummasti sitä lomaa odottaa

vaikka työstään pitääkin.

Akut tarvitsevat latausta

ja korvat melutonta aikaa,
sekä olka lepoa.

Kaikille lukijoille ja pistäytyjille lämmintä ja suloista juhannusta <3

*Ei herätyksiä kiitos!!*

Peba!

Saako näkyä vai ei?

Takamus on meillä kaikilla

ja se on tosiasia josta ei käy kiistäminen

mutta sen verhoilu,

sepä onkin kiistelyn aihe kesästä toiseen.

Supatusta ja kauhistelua,

raitiovaunun istuimilla.

Katseen kääntöä lenkkipolulla.

Leuan pudotusta kaupan henkaritangon takana.

Päivittelyä vilistävässä katukuvassa.

Paljonko on liikaa,

miten paljon on sopivasti?

Keväänkorvasta se sitten lähti, 

juoksutrikoiden vilahtelevat pebat,

lämpimän auringon villiinnyttämät sortsikankut.

Helteet 

toivat mukanaan
 lyhyempääkin lyhyet farkkusortsit,

joista taskupussien lisänä roikkuu myös kankut.

Kesä on Suomessa lyhyt
ja siitä toki sopii nauttia.

Keventyneet vaatetukset kuuluvat katukuvaan,

mutta mutta...
missä menee makuraja?

Saako pukeutua ihan kuinka haluaa

vai pitääkö miettiä kanssaolioita?

Mikä on sopiva verhoutumisen aste?

Onko olemassa vilkkumisrajaa?

Ahdistaako

 vai annetaanko kaikkien pebojen heilua omaan tahtiin ;)

Sattuneesta syystä 

en nyt räpsytellyt kameraa 

ja kuvannut ohimeneviä takamuksia,

olisi ollut ehkä "very bad",

ahdisteleva keski-ikäinen tätsy

(säästän teidät myös omalta perältäni)

:D

(Sorry koiruus, sulta ei nyt kysytty kuvauslupaa)

*Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille*

Pakina 4.

Pakinoissani vilisee totinen tosi

arkipäivän kiitävät hetket

sanoiksi puettuna.

Kypärä

Jumppapaikalla äiti pinkeä

pumppaa rivakasti käsilaitteella.

Tytär itseään kiikuttaa keinussa,
Talin kupeessa,

keväisen auringon lämmittäessä.

Pinkin polkupyörän

lepäillessä maassa,

raikkaassa ilmassa tuoksuu tumma kuusikko,

lintujen sirkuttaessa riemu rinnassa.

-"Lähdetään matkaa jatkamaan",

sanoo äiti juoksuasussaan.

Tytär sovittelee päähän kypärää.

-"Et tarvitse, ei tässä mitään varaa ole",

neuvoo äiti lähtökuopissaan.

-"Kyllä voi. Ei koskaan etukäteen tiedä",

tytär koittaa vannottaa.

Äiti pinkeä kääntyy,

kiristää hölkkätahtiin pitkin pururataa.

Perään pyörä pinkki singahtaa,

ohjaustangossa kypärä roikkuen.

Vauhtiin polkaisee,

tytär kuuliainen.

*Turvallista matkaa*

Papparaisen takapiha

On luojan lykky että isä asuu paikassa

 jossa on hyvä olla 

fyysisesti ja henkisesti 

sekä ympärillä luonnon estetiikkaa.

Hellepäivänä teimme pientä kierrosta 

kukkaihanuuksia katsellen

ja lämmöstä nauttien.

Piha on isälle myös paikka jossa 

kirjaa on kiva lukea,

sen ajan minä käytin kamerointiin 

sekä "möllötykseen"

eli istuin vain ja hengitin vihreyttä sisääni.

* Kukkien tuoksua päivääsi *

Syreenisaari

Helteisenä päivänä

 on mukava matkata tyttären kera

saareen kuvaamaan syreenien kukintaa.

Lapsuudesta juontaa ihastus 

noiden pensaiden huumaavaan tuoksuun

ja ihastuttaviin kukkiin.

Kukissa on jotain posliinikukkamaisuutta,

mattamaista kauneutta.

Kukinta kun on parhaimmillaan

tuoksu huumaa.
Kuumasta hellepäivästä huolimatta
 oli pakko kävellä ristiin rastiin
Suomenlinnassa
ja nauttia tästä hetkellisestä ihanuudesta.

*Suloista sunnuntaita*

Pakina 3.

Pakinaa pukkaa

 ja sanottakoon vielä 

että nämä minun kirjoitukset ovat totista totta, 

elävästä elämästä

 kiitäviä hetkiä 

joita on vilissyt silmissä,

 ja taltioitu paperille.

Herrasmieskö?

Mies

vihertävän harmaassa liituraitapuvussaan

saapui Tikkurilan asemalta

 vaunuun numero kuusi.

Paikkansa yläpuolelle hyllyyn

napsautti sulavasti mustan lentolaukun 

ja lähti etsimään isolle punaiselle laukulleen paikkaa,

nahkaiset kävelykengät naristen.

Tuohtuneena saapui takaisin

kera kapsekin,

joka tuntea sai kiukkuisen tönäisyn

 runnoutuessaan penkkien väliin.

Herrasmieskö sänkikaljuineen

nosti koneen laukustaan,

taittoi auki pöydän

ja alkoi näpytellä värisevään nettipintaan.

Sinisellä pohjalla virtasi Facebook uutiset.

Nenä valui,

pyyhkäisi sormiinsa

ja siitä liituraitahousuun,

jättäen pitkän raidan.

*Helteistä perjantaita, muistakaa nesteytys*

Testikaffe

Ulkotoiminnan kerho vuosi on tullut päätökseen ja saimme 

viettää kevät juhlan metsän siimeksessä,

linnun laulussa.

Sateet väistyivät juhlan ajaksi

ja saimme kaikki kerholaiset vanhempineen

viettämään metsämörrin kera

viimeistä kerho päivää.

Haikeana sitä päästää pienistä ystävistä irti <3

Sain hauskan Hosuli mukin jonka teksti kuuluu

"Hosuli on levoton ja hajamielinen keräilijä,
 joka elää kahvipurkissa.
Hän säilyttää kaikki napit jotka löytää,
 mutta on toivottoman huolimaton kokoelmansa suhteen.
Hosuli unohtelee asioita ja hukkaa tavaroita miltei koko ajan ".

Aika näppärästi osuu tähän tätöseen.

Hemulimukissa pääsin maistamaan tämmöistä 

jännää kaffea.

Instant kahvit eivät oikein kuulu valikoimiini

mutta kerrankos sitä kaikkea kokeilee.

Veden kiehautus

ja puruja sekaan,

pyöräytys lusikalla,

nuuhkaisu

ja 

maisto.

Sanoisin että maku aika mieto kookoksen puolesta,
ei peittävä,
joten kahvi maistuu hyvin.
Kookoksen ystävälle sopiva yllärikaffe.

*Kookos päivää kaikille, jookosta*