Pakinoissani vilisee totinen tosi
arkipäivän kiitävät hetket
sanoiksi puettuna.
Kypärä
Jumppapaikalla äiti pinkeä
pumppaa rivakasti käsilaitteella.
Tytär itseään kiikuttaa keinussa,
Talin kupeessa,
Talin kupeessa,
keväisen auringon lämmittäessä.
Pinkin polkupyörän
lepäillessä maassa,
raikkaassa ilmassa tuoksuu tumma kuusikko,
lintujen sirkuttaessa riemu rinnassa.
-"Lähdetään matkaa jatkamaan",
sanoo äiti juoksuasussaan.
Tytär sovittelee päähän kypärää.
-"Et tarvitse, ei tässä mitään varaa ole",
neuvoo äiti lähtökuopissaan.
-"Kyllä voi. Ei koskaan etukäteen tiedä",
tytär koittaa vannottaa.
Äiti pinkeä kääntyy,
kiristää hölkkätahtiin pitkin pururataa.
Perään pyörä pinkki singahtaa,
ohjaustangossa kypärä roikkuen.
Vauhtiin polkaisee,
tytär kuuliainen.
*Turvallista matkaa*
Ilahduttavasti ja vauhdikkaasti sanailtu, kiva lukea 🚲
VastaaPoista🛴 Olen vähän haaveillut potkulaudesta mutta miten sitten saisi tavarat kulkemaan?
Ehkä tyydyn omaan liikuntalajiini eli tanssiin. Salsa ja zumba ❤️
Kiitos! Reppu selkään niin kyllä potkiksella tavarat saa mukaansa ;)
PoistaIhana, olet mahtava tarinoiden kertoja ja niin kivan positiivinen sellainen. Aurinkoista juhannusviikkoa Onneli. <3
VastaaPoistaKiitos <3 Aika paljon sitä kirjoittaa mitä näkee...kun on silmät auki, elämää kun vilisee ihan joka suunnalla. Lämmintä ja suloista juhannusta Tiia <3
Poista