sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Tuomen tuoksuun

Hiipui voimat
loppui puhe.
Kädestäni vielä kiinni pidit
olit hetken siinä ihan mukana.
Kulmat kohosivat, silmä raottui,
hymyilit.
Siskon kanssa päivän keväisen,
vietimme jutellen ja höpisten, 
koko ajan vierelläsi.
Iltaa viilenevää kohden
hiljeni hengityksen tahti,
viimeinen rauhallinen henkäys...
ja niin sinä isä lähdit.


Kiitollisena maailman parhaimmalle isälle,
ikävä on suunnaton.



*Kevätlämpöön ja tuomenkukkain tuoksuun <3*