maanantai 29. heinäkuuta 2019

Pärähti viimeinen

Kolmenkymmen asteen helteet
pehmentävät pään.
Ainakin minun pään.
Tuntuu ettei ajatus oikein kulje,
ainakaan mitään järkevää ajatusta ei saa kiinni.
Kaikkeen mihin ryhtyy
jähmettyy kuin tahmaiseen tervaan.
Ajatusmassa on paksua puuroa
jota on hankala edes kauhoa.
Lihaksista on veto häipynyt
ja  peppua on sangen hankala nostaa sohvasta.
Aloitekyky,
mitä se on?


Parhautta olisi lillua jääpaloissa
tai nukkua pakastelokerossa.
Linnoittautua varjoon meren rannalle
 ja asettautua likoamaan veteen.
Nauttia jääkylmiä juomia
kera kylmääkin kylmempien jääpalojen.


Tämäkin kuva kallellaan,
helteen syy ;)
Päätelmä;
helteet eivät ole minua varten
noup!
Nyt onneksi laantui kuumuus
ja pärähti viimeinen lomaviikko
pyörimään.
Marjapuskaan mars!!



Miten sinun laitasi, 
nautitko vai kärsitkö?
Kuulutko ehkä heihin joita ei säät hetkauta
suuntaan eikä toiseen?

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Siitä tulee sittenkin keltainen

Kasvattamisen kaaren alussa,
istutuksen mullatuoksuinen
hikinen into.
 Sietämättömän pitkän odotuksen kera
vimmattu kastelu
ja lannoituksen lisäily.
Se lopputuloksen
kruunattu ihailu
sekä
 syömisen suuri ilo.



Siinä lyhykäisyydessään
minun kasvatuksen aakkoset,
nyt salaattiin
tuotoksia napsitaan,
kesän antimista nautitaan.
Tomaatin penteleet eivät kyllä vielä punastele
aavistus vain heloituksesta.




Paprika kasvatti yhden ison vihreän paprikan
ja nyt vasta värityksen paljastaa,
siitä sittenkin tulee keltainen...
 ja varmasti loppujen lopuksi punainen
jos jaksan odottaa,
hih hih!



*Kesäisiä salaatteja tähänkin päivään*


torstai 25. heinäkuuta 2019

Romuilo

Se on se
 kun jotain ihanaa löytää,
vanhaa kirpputorilta
tai
edullisesti alelaarista,
perii laatikollisen aarteita.
Hetkellinen nostatus,
omistamisen surkuhupainen ilo.
"Mä niin olen aina tarvinnut juuri tätä".
Jep, jep
tavaroiden hilloominen on kivaa.
Kokoelman kartuttaminen on kivaa.
Uuden kokoelman aloitus on kivaa.
Tavaroiden järjestely on kivaa.
Romujen hiplailu on kivaa.



Ihminen on kumma otus,
hamstraaja iänikuinen.
Tietyllä tapaa on hyvä että historiaa säilyy jälkipolville
mutta ei sitä nyt ihan kaikkea tarvitse
 kerätä ja säästää.
Eihän?




Lapsuudessa keräsin mm.
 serviettejä, 
erilaisia kirjepapereita, 
pullonkorkkeja,
 kiviä,
julisteita,
postimerkkejä,
tarroja,
tulitikkurasioita.
Onneksi olen saanut jonkinlaisen herätyksen
läpikäydessä vanhempien jäljiltä
kaikkea mahdollista.
Omille lapsille en halua jättää jälkeeni
valtavaa selvityksen vuorta.
Vaan mistä luopuja ja mitä säästää,
siinäpä pulma.

* Asuuko sinussa pieni hamsteri? *

maanantai 22. heinäkuuta 2019

On nää vaan niin ihania

Viime kesänä kylvin
ruiskaunokkeja
herneiden seuraksi
pataan.
Tänä vuonna vähän muuallekin
ja ilokseni oli tapahtunut myös
 itsekylväytymistä.
Ennen muinoin
 näitä ruiskaunokkeja kasvoi sinisenään
 peltojen pientareilla,
ei enää,
 joten siemenpussista pitää hakea boostia.
Värivalikoimaa löytyy
tummanpuhuvista pastelleihin,
on aina yllätys 
mitä kaikkia sävyjä maasta kasvaakaan.







Mikä sinun lempivärisi?
Muistatko ruiskaunokkia luonnosta?

torstai 18. heinäkuuta 2019

P.G.Wodehouse

Kesäloman hektisyydestä huolimatta
(siis ihan itsetehdystä kiireestä)
 olen koittanut istua välillä
 ja lukea.
Vanhempieni jättiläismäisen kirjaston 
pitkällisen purkamisen seurauksena
myös oma kirjamääräni on lisääntynyt.
Kesään kuuluu kepeät kirjat,
 eikö vain?
Joten nappasin luettavaksi
Jeeves tarinoita.
Englantilaiseen yläluokkaan kuuluvan
 tyhjänpäiväisen aikamiespojan
 Bertie Woosterin
 legendaarinen hovimestari
 ja kamaripalvelija,
hoitaa kiperimmätkin tilanteet
omalla rauhallisella tyylillään.
Olen seurannut sarjaa telkkarista
 ja nauranut itseni kipeäksi.
Kirjoista löytyy tietenkin 
paljon lisätarinoita
 Woosterin hämmästyttävästä elämästä.



Onko sinulle tuttu sarja?
Iskeekö Englantilainen kuivakka huumori?

*Lukuiloa tähän päivään*

perjantai 12. heinäkuuta 2019

..pitää tehdä

Mitä lomalla pitää tehdä?
Miten loma pitäisi viettää?
Mitä kaikkea pitäisi lomalla nähdä?
Missä kaikkialla lomalla pitäisi käydä?
Mitä lomalla tulisi kokea?



Lomalle yleensä sitä pakkautuu asioita
joita koittaa epätoivon vallassa suorittaa.
Onko se nyt sitten lomaa?
Itse olen merkkaillut kalenteriin talven aikana 
asioita, toiveita
mitä olisi kiva tehdä lomalla....
mutta jostain kumman syystä
 sinne riveille eksyy edelleen
 toimitettavia asioita.
Käy läpi,
 pakkaa kellariin,
heitä pois,
raivaa,
siivoa,
 myy pois,
tee,
korjaa,
kierrätä,
 etsi,
 osta,
käy tutustumassa,
käy tarkistamassa,
käy muuten vaan,
kipaise....

On se kumma että arkena ei kerkiä asioita hoitaa
vaan ne jäävät lomalle.
Sitten ne hoitamattomat asiat stressaavat lomalla
ja mitä sitten lopuksi
lomalla tulee tehtyä.
Argg!



Miten raivostuttavaa olla lomalla,
tuntuu että jos vain on ja möllöttää,
lukee kirjaa ja popsii mansikoita
niin loma menee hukkaan,
koska työlista ei hupene.

Juupajuu
kun sitä oppisi olemaan lomalla 
ihan vaan olemaan
ja vielä hyvällä omalla tunnolla.



Kuvat on otettu reissupäivältä
 siskon kera lapsuuden maisemiin,
Soukkaan.
Hirmuisesti on rakennettu mutta häivähdyksiä
sieltä -70 luvun muistoista löytyi onneksi.

*Rentoa lomapäivää tänäänkin*

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Unohdettu

Viime talvena tein koeistutuksen
avokadon siemen kanssa.
Siemen lähti hyvin itämään,
annettuaan hetken odottaa.
Varsi kasvoi kasvamistaan,
ei sentään niin pitkäksi kuin Jaakon pavunvarsi.. heh!
Sitten huhtikuun lopussa alkoi tiputella lehtiä
ja osa käpristyi ruskeiksi.
Päätin ensiksi heittää pois
ja ajattelin istuttaa uuden alun
mutta heivasinkin kukkapurkin parvekkeen oven taakse
ja sinne sen unohdin.
Nyt huomasin jotain kummaa,
viileät ilmat ja rankat sateet
ovatkin olleet tälle
unohdetulle mannaa.
Aika hyvin käynnistynyt
uusiokasvu.
Ehkäpä hän syksyn tullen pääseekin takaisin sisätiloihin.
 
 
*Kyllä luonto jaksaa yllättää*
 
 


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Harmaa

Sinne se lähti,
mun iso mies,
armeijan harmaisiin.
En voi sanoa vauva kun on jo aikamies.
On siitä kasvanut
ihminen,
isolla sydämellä.
Osaa sanoa ajatuksensa,
tietää mitä haluaa elämältä.
Oikeudenmukainen
 ja täysin samanlainen pässi
kuin äitinsä,
 kun sille päälle sattuu.
Pitää kiinni päätöksistään,
osaa olla "minä itse".
Toivon niin sydämestäni että 
aika armeijassa
tuo oppia, 
hauskoja hetkiä,
luottamusta omaan hyvyyteen 
 ja elämän mittaisia ystäviä.
Ehkäpä äidille lähtö oli rankempi kuin pojalle,
kyynelsilmin ja halauksin maailmalle.



*Äitinä olo on maailman monipuolisin työpaikka*

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Paljastus

Edelliseen tekstiini viitaten
teen paljastuksen.
Postilaatikoiden omistajat asuvat 
Helsingissä,
upeassa rantaympäristössä,
Katajanokalla.


Ja kuten varmaan huomaatte,
 jäänmurtajia tukikohdassa asuu neljä,
postilaatikoita kuvasin vain kolme.
 Tällä uusimmalla oli sellainen tylsä 
uudenaikainen postiloota,
se nyt vaan ei sopinut kuvaan.


Rantabulevardilla on mukavaa kävellä
ja penkkejä matkan varrella sopivasti.
Jäänmurtajilla on oma katselupaikka
josta löytyy myös tietoa.






*Kaupungissa pienetkin asiat 
voivat siivoamatta aiheuttaa
isoja sotkuja*

torstai 4. heinäkuuta 2019

Postilaatikko


Arvaatkos kenenköhän postilaatikot ovat kuvassa?
Siinä nököttävät vierekkäin
ja odottavat postia.


* Milloin sinä kirjoitit ihan oikeaa postia?*

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Jerikon ruusu

Pienenä tyttönä kun mummini kuoli,
perheeseemme saapui 
Fazerin pieni leivoslaatikko.


Äiti otti laatikosta pienen käkkyrän,
laittoi lautaselle
jossa oli vettä.


Siinä me siskosten kanssa seurasimme 
kun ihme tapahtui.
Käkkyrä alkoi aueta
oikoa varttaan,
sekä vihertyi.
Erämaan kuivakukka puhkesi eloon.



Jossain vaiheessa 
tämä leivoslaatikko siirtyi minulle.
Olen sitä aika ajoin lasten kanssa kastellut
 ja ihmetys on aina ollut yhtä suuri.
Miten pieni kippurakasa voi vesitilkasta noin riemastua.
Enää käppyrä ei viherry
 vaikka olen väliin lisännyt kasvuvoimaa veteen.
Yhä se ihastuttaa.
Jerikon ruusu,
aavikon ihanuus.


*Salaisia voimia meillekin tähän päivään*