Pienenä tyttönä kun mummini kuoli,
perheeseemme saapui
Fazerin pieni leivoslaatikko.
Äiti otti laatikosta pienen käkkyrän,
laittoi lautaselle
jossa oli vettä.
Siinä me siskosten kanssa seurasimme
kun ihme tapahtui.
Käkkyrä alkoi aueta
oikoa varttaan,
sekä vihertyi.
Erämaan kuivakukka puhkesi eloon.
Jossain vaiheessa
tämä leivoslaatikko siirtyi minulle.
Olen sitä aika ajoin lasten kanssa kastellut
ja ihmetys on aina ollut yhtä suuri.
Miten pieni kippurakasa voi vesitilkasta noin riemastua.
Enää käppyrä ei viherry
vaikka olen väliin lisännyt kasvuvoimaa veteen.
Yhä se ihastuttaa.
Jerikon ruusu,
aavikon ihanuus.
*Salaisia voimia meillekin tähän päivään*
Toit tarinallasi mieleeni isäni äidin, muorin. Hänellä oli tuollainen Jerikon ruusu, jonka silloin tällöin saimme laittaa lautaselle, kastella ja katsella, kuinka se avautui ja vihertyi. Mihin lienee päätynyt...
VastaaPoistaToivon että jompi kumpi lapsistani ottaisi tämän käkkyrän huomaansa kun minusta aika jättää, on se sen verran jännä ja ihan antiikkisen vanhakin jo ;) Arvohan on lähinnä muistoissa.
PoistaVoi mikä upea, salaperäinen perintö! En tiennyt tuollaista edes olevan olemassakaan Blogeja lukiessa oppii kyllä aina uutta!
VastaaPoistaMukavaa maanantaita ja samoilla toivotuksilla vaikka koko viikkoakin, Onneli ♥
On kyllä jännä perintö ja aina yhtä jännittävä kun aukeaa. Hyvää lomaviikkoa sinulle myös Marjaana <3
PoistaIhana tarina <3. Ja taas tuli uutta oppia maailman ihmeistä.
VastaaPoistaLuonto on täynnä kaikkea jännittävää, on aika hauskaa että yksi niistä asioista asuu meillä ;)
PoistaVoi hyvä ihme ! En ollut koskaan kuullut moisesta 🧡 Kiitos tästä ja ihmeellistä tätäkin viikkoa.
VastaaPoistaIhmeiden täyttämää viikkoa sinullekin Rita :)
PoistaNo enpä ole ennen moista nähnyt. Kerran sain teekukkia lahjaksi ja käyttäytyivät kyllä samalla tapaa kun ne kuumaan veteen kasteli. Kivaa viikonalkua sinne!
VastaaPoistaTeekukista minäkin olen kuullut mutta enpä ole vielä kokeillut...hmm! Ehkäpä yksi tämän kesän testi edessä ;) Mukavaa viikkoa sinulle myös Anni!
PoistaJopas on mielenkiintoinen käppyrä ja huikean kiva tarina. Ja tuo leivoslaatikko. Sekin on mahtava muisto menneistä.
VastaaPoistaLeivoslaatikosta huomaa että hamsterius on meillä suvussa..ensin mummi, sitten äiti ja nyt minä. Käkkyrän vaan kuuluu asua tuossa :)
PoistaTämäpä on tosiaankin mielenkiintoinen käppyrä. En ole koskaan siis tiennyt, mikä on Jerikon ruusu, vaikka nimen olenkin kuullut. Nyt tiedän. Kiitos, Onneli ♥
VastaaPoistaKiva että monelle tämä oli tuntematon juttu, taas uutta ja jännää tietää elävästä elämästä <3
PoistaSiis, minäkin muistan tuollaisen lapsuudessani nähneen. En kyllä muistanut yhtään mikä se oli ja enkä sen nimeäkään.
VastaaPoistaLapsuus on täynnä jänniä juttuja ;) Toivon että munkin käppyrä saisi vielä monta pientä ihasteliaa kohdalleen <3
PoistaOi mieletön juttu ja uutta minulle. Elämä on ihmeitä täynnä. <3
VastaaPoistaNiin on :) Kaapin uumenista löytyy kaikkea kivaa ...hih..ainakin meillä hamstereilla ;)
PoistaAikamoinen, että vielä pitkän ajan jälkeen uudelleen ja uudelleen aukeaa! Nimi on tuttu, mutta en muista moista nähneeni :)
VastaaPoistaOn se vain ihme. Enään en ole saanut vihreäksi mutta eipä haittaa, yhtä jännä käppyrä on tuollaisenakin :)
PoistaWau❣️
VastaaPoistaYllätys käppyrä :)
PoistaOi, tuollaisesta en olekkaan koskaan kuullut..WAU! Voi vaan kuvitella kuinka jännää on lapsista(aikuisistakin:)) kun tuo laatikko on avattu ja käppyrää kasteltu! Mukavaa alkanutta heinäkuuta ja kesän jatkoa♥
VastaaPoistaLapsena tuo oli ihan taikuutta mutta kyllä se jaksaa aikuisena edelleen hämmästyttää, luonto on ihmeellinen <3
Poista