maanantai 1. heinäkuuta 2019

Jerikon ruusu

Pienenä tyttönä kun mummini kuoli,
perheeseemme saapui 
Fazerin pieni leivoslaatikko.


Äiti otti laatikosta pienen käkkyrän,
laittoi lautaselle
jossa oli vettä.


Siinä me siskosten kanssa seurasimme 
kun ihme tapahtui.
Käkkyrä alkoi aueta
oikoa varttaan,
sekä vihertyi.
Erämaan kuivakukka puhkesi eloon.



Jossain vaiheessa 
tämä leivoslaatikko siirtyi minulle.
Olen sitä aika ajoin lasten kanssa kastellut
 ja ihmetys on aina ollut yhtä suuri.
Miten pieni kippurakasa voi vesitilkasta noin riemastua.
Enää käppyrä ei viherry
 vaikka olen väliin lisännyt kasvuvoimaa veteen.
Yhä se ihastuttaa.
Jerikon ruusu,
aavikon ihanuus.


*Salaisia voimia meillekin tähän päivään*

24 kommenttia:

  1. Toit tarinallasi mieleeni isäni äidin, muorin. Hänellä oli tuollainen Jerikon ruusu, jonka silloin tällöin saimme laittaa lautaselle, kastella ja katsella, kuinka se avautui ja vihertyi. Mihin lienee päätynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon että jompi kumpi lapsistani ottaisi tämän käkkyrän huomaansa kun minusta aika jättää, on se sen verran jännä ja ihan antiikkisen vanhakin jo ;) Arvohan on lähinnä muistoissa.

      Poista
  2. Voi mikä upea, salaperäinen perintö! En tiennyt tuollaista edes olevan olemassakaan Blogeja lukiessa oppii kyllä aina uutta!

    Mukavaa maanantaita ja samoilla toivotuksilla vaikka koko viikkoakin, Onneli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä jännä perintö ja aina yhtä jännittävä kun aukeaa. Hyvää lomaviikkoa sinulle myös Marjaana <3

      Poista
  3. Ihana tarina <3. Ja taas tuli uutta oppia maailman ihmeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on täynnä kaikkea jännittävää, on aika hauskaa että yksi niistä asioista asuu meillä ;)

      Poista
  4. Voi hyvä ihme ! En ollut koskaan kuullut moisesta 🧡 Kiitos tästä ja ihmeellistä tätäkin viikkoa.

    VastaaPoista
  5. No enpä ole ennen moista nähnyt. Kerran sain teekukkia lahjaksi ja käyttäytyivät kyllä samalla tapaa kun ne kuumaan veteen kasteli. Kivaa viikonalkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teekukista minäkin olen kuullut mutta enpä ole vielä kokeillut...hmm! Ehkäpä yksi tämän kesän testi edessä ;) Mukavaa viikkoa sinulle myös Anni!

      Poista
  6. Jopas on mielenkiintoinen käppyrä ja huikean kiva tarina. Ja tuo leivoslaatikko. Sekin on mahtava muisto menneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivoslaatikosta huomaa että hamsterius on meillä suvussa..ensin mummi, sitten äiti ja nyt minä. Käkkyrän vaan kuuluu asua tuossa :)

      Poista
  7. Tämäpä on tosiaankin mielenkiintoinen käppyrä. En ole koskaan siis tiennyt, mikä on Jerikon ruusu, vaikka nimen olenkin kuullut. Nyt tiedän. Kiitos, Onneli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että monelle tämä oli tuntematon juttu, taas uutta ja jännää tietää elävästä elämästä <3

      Poista
  8. Siis, minäkin muistan tuollaisen lapsuudessani nähneen. En kyllä muistanut yhtään mikä se oli ja enkä sen nimeäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuus on täynnä jänniä juttuja ;) Toivon että munkin käppyrä saisi vielä monta pientä ihasteliaa kohdalleen <3

      Poista
  9. Oi mieletön juttu ja uutta minulle. Elämä on ihmeitä täynnä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) Kaapin uumenista löytyy kaikkea kivaa ...hih..ainakin meillä hamstereilla ;)

      Poista
  10. Aikamoinen, että vielä pitkän ajan jälkeen uudelleen ja uudelleen aukeaa! Nimi on tuttu, mutta en muista moista nähneeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vain ihme. Enään en ole saanut vihreäksi mutta eipä haittaa, yhtä jännä käppyrä on tuollaisenakin :)

      Poista
  11. Oi, tuollaisesta en olekkaan koskaan kuullut..WAU! Voi vaan kuvitella kuinka jännää on lapsista(aikuisistakin:)) kun tuo laatikko on avattu ja käppyrää kasteltu! Mukavaa alkanutta heinäkuuta ja kesän jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena tuo oli ihan taikuutta mutta kyllä se jaksaa aikuisena edelleen hämmästyttää, luonto on ihmeellinen <3

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)