keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Aamukuu

Pakkanen kiristelee jo nurkan takana nyörejä ja aamulenkeillä on ollut uskomattoman kaunista. Kuuraa, valkeaa sekä harmaan sävyjä ja taustalla välähdys vaaleanpunaista.
Jotenkin joulutonttumainen fiilis tuli tämmöisellä ilmalla käyskennellä koiruuden perässä <3




 
*Kurkkiikohan tontut jo?*

maanantai 26. marraskuuta 2018

Stoppesopp

Stoppesopp... siis mikä keitonlopettaja, loppusoppa... ;)
Hahhaa se on parsinsieni.



Puinen apulainen matkannut -50 luvun Norjasta Hammerfestin kaupungista ja edelleen toimii. Sanoisinko että oiva matkamuisto <3
Ukko on ristitty pinokkioksi ja asustellut milloin laatikossa, milloin käsityökorissa mutta ahkerassa käytössä korjausompeluissa.



Pinokkion niskassa lukee " elsk din mann og stopp hans hoser, så får du roser".... minun Suomennoksella "rakasta miestäsi ja pysäytä hänen hevoset, sitten saat ruusuja" :D
Periaatteessa juu...nythän ymmärrän sanonnan "hevoset karkaa"...hih hih!
Korjausompelussa on kyllä puolensa, jos olet kiintynyt esim. johonkin neuleeseen ja siihen tulee silmukkapako tai vaikka reikä niin kuinka mukavaa onkaan saada se parsittua ja takaisin käyttöön.
Hyvänä ohjeena olisikin että vältä ostamasta lyhytikäisiä vaatteita, panosta laatuun ja korjaa tarvittaessa (tämä pätee myös kirpputoreilta ostoa).
Korjaaminen ihan oikeasti vaatii aika vähän taitoa, himppusen viitseliäisyyttä ja hyvää valoa.
Vaikka lankojen päättely villasukissa tuntuu olevan minulle tuskaa niin korjausompelua olen harrastanut koko ikäni.
Onko parsinsieni sinulle tuttu?



<3 Huoletonta päivää <3

perjantai 23. marraskuuta 2018

Black friday

Blogistaniassa seikkailu tuottaa monesti iloa, naurun hykerryksiä, kyyneleitäkin ja ennen kaikkea ideoita sekä käytännön tietoa.
Marika blogissaan palanuttasiirappia ja pumpernikkeliä oli tehnyt löydön ostosreissullaan ja pakkohan samaa oli kokeilla (tätä ei käyty ostamassa black friday hulinoista ;) )
Meidän puuhella saapui vuosia sitten serkuilta kun he vaihtoivat pienempään malliin.
Puuhellaa en ole sen kummemmin pintakäsitellyt mutta olen katsellut ohjeita sen tekoon.
Monesti ihra ja hellamusta ovat olleet ohjeessa... en sitten kuitenkaan ole saanut aikaiseksi (siltä hella kyllä näyttääkin).
Kauppareissulla kävin clas ohlsonilla ja ostin tuon liedenhoitoaineen.
Tämä ei sitten ole mikään kaupallinen yhteistyö vaan hyvän aineen käyttökokemuksen jakaminen.


Testasin ensin kaupungissa ihan sähköhellan liesiin ja toimi hienosti.
Ensilämmityksessä tuli hiukan käryä muttei paha ollenkaan, tuuletuksella sai pois hajut.

Tässä tämä surkea hellan päällys :/
Pikkasen on pintahoito jäänyt vähälle vaikka käyttö suurimman osan vuodesta jokapäiväistä.
Lätkäiseehän sitä naamaansakin rasvaa ;)


Märällä rätillä tai sienellä hoitoaineen levitys ja kuivalla kiillotus.
Puuhellassa katsottava ettei väleihin tipu ainetta aiheuttaen palovaaraa, käytetyt rätit suljettava pussiin ja heitettävä pois... no meillä meni ulkopolttoon.
Nopea toimitus ja suhteellisen helppo... kannattaa muistaa kertakäyttöhanskat ellei halua mustia sormia pidemmäksi aikaa.

 
Aikas nätti tuli ja nyt kun muistaa hoitaa säännöllisemmin niin pysyykin siistimpänä ja värikin tulee tasaisemmaksi.... hope so :)
 
* Black friday by Onneli*

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Päätelmiä, tapoja sekä kiertoja

Voi kumpa joku olisikin keksinyt neulomisen ilman lankojen päättelyä... aivan vihoviimeistä hommaa mistä en tykkää.
Tykkääkö joku?
Olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä muut ovat tästä hommasta.
Nyt kun on koittanut noita pätkäkeriä tehdä pois (omaan käyttöön sukiksi joita kuluu vuodessa aika monta paria) niin kyllä erivärisiä lankoja roikkuu päättelyä vailla...oijoi.
Melkein jo mietin että kiskaisen umppareille ja leikkaa nipsaisen saksilla. Ehkä ei kuitenkaan järkevää käyttöä ajatellen...hyvä päättely auttaa sukkia elämään pidempään (sitä paitsi solmumöykyt sukassa painaa.... nimimerkillä tämäkin testattu).




Joulupaketteihin neulomukset ovat jo valmiina vaikka on marraskuu, ahkera minä (kuvitteellinen taputus päälaelle).



Joulupata keräykseen taidan tehdä muutamat sukat tai lapaset ilahduttamaan jotain jolla ei joulu tule pakettien muodossa ilman yhteistä apua.
Toivottavasti aikaisemmin postaamani merimieskirkon keräys sai jonkun muunkin innokkaan laittamaan sukkia tuntemattomille merenkävijöille...ja hei jos et tänä vuonna kerennyt niin ensivuonna uudestaan :)

Joulunaikaan on monta tapaa
-auttaa heitä joilla ei ole sitäkään vähää mitä meillä on.
-auttaa heitä jotka ovat avun tarpeessa.
-ilahduttaa ystävää tai tuntematonta naapuria.
-luoda tunnelmaa ympärilleen myös kodin ulkopuolelle.
-muistaa yksinäisiä.
-muistaa niitä jotka elävät ulkona

Joulunaikaan on monta tapaa jakaa iloa...
Annatko sinä hyvän kiertää?

maanantai 19. marraskuuta 2018

Olettamuksien purku

Kiitos kaikille jotka jaksoitte näpytellä vastauksia haasteeseen ja oli mukava huomata haasteen jatkaneen matkaansa eteenpäinkin muihin blogeihin :)
Koitan tässä hiukan availla olettamuksianne jotka ovat aika hyvin menneet nappiin, olenko niin ilmiselvä kirjoituksissani :D

-"Iloinen, lempeä, kauneutta rakastava ja taiteellinen"
Paikkaansa pitäviä asioita <3 Iloinen kun osaa olla pienistäkin asioista niin se valaisee monta päivää. Lempeä olen sekä lapsilleni että töissä ..se on osa perusluonnettani.. mutta osaan myös olla aika tiukka tärkeissä asioissa kuten .. oikeudenmukaisuudessa ja käytöstavoissa. Isompi siskoni on aina sanonutkin että olen ollut enemmän "äidillinen äiti" lapsilleni kuin hän omilleen :)
Kauneutta rakastan mutta en niinkään ulkoista, rakastan ihmisissä sisäistä kauneutta sekä luontoa joka on aina niin upea (myöskin marraskuun harmaina päivinä) . Rakastan myös vanhoja tavaroita sekä huonekaluja...elämää nähneitä ja tarinoita sisällään pitäviä.
Taiteellinen... no juu tykkään piirtää, varsinkin lyijykynällä ja tussilla ja olisin halunnut sille alalle opiskella silloin nuoruudessani mutta "opo" oli sitä mieltä että todistuksellani ei niihin opintoihin pääse :/  Onneksi työssäni pääsee piirtämään lasten kanssa.

-"Elämäniloinen, huumorintajuinen, hauska ja upea nainen"
Kiitos <3 Elämäniloinen olin jo lapsuudessa ja sitten tuli aika jolloin elämässä ei ollut iloa, piti opetella uudestaan näkemään ja tuntemaan iloa. Se opettelu oli hyvästä ja kantaa edelleen eteenpäin. Huumorintaju...kiitos isälleni joka viljeli tätä taitoa...ja jaksaa vielä edelleenkin. Hauska... no ehkäpä sana hassu kuvaa paremmin :D Upea nainen...kiitos, tämä lämmittää <3

-"....hyvä mielikuvitus, teini-ikäisiä lapsia, kotona paikka arvokkaille vanhoille tavaroille, juttuseura joka sopii kulloiseenkin paikkaan"
Kiitos pitkällisestä analyysistä <3 Mielikuvitus on valtava ja rakastan kaikkea joka vähänkin liittyy menninkäisiin, tonttuihin, peikkoihin tai keijuihin... Lapsuudessa jo olin satujen suurkuluttaja ja meille luettiin paljon kirjoja. Serkkuni oli varsinainen peikko-asiantuntija ja hän osasi hyvin näyttää kuinka niitä näkee :)
Lapseni ovat täysi-ikäisiä mutta opiskelevia otuksia jotka ilahduttavat äitiä täällä kaupungin nurkissa. Elämääni elän kahdessa huushollissa joista toinen on maalla missä mies eläinlauman keskellä asuu... tarkoitus on muuttaa maalle kunhan "teiniosasto" pääsee omilleen.
Uusioperhe/kaukosuhde elämää... monille vaikeaa mutta meillä tämä on toiminut, ehkäpä juuri koetusta elämästä ja ilon arvostuksesta johtuen.
Vanhat tavarat...juu, lasten mielestä meillä on museo :D mutta vahoissa perintötavaroissa sekä kirpputorilöydöissä on sitä elettyä elämää josta tykkään....ja hei kyllä se aaltomaljakkokin löytyy ;)
Juttuseura... hmm...no osaan kuunnella aikuisten oikeasti ja melkein aiheesta kuin aiheesta voin keskustella mutta osaan myös olla hiljaa.. sekin kaiketi hyvä taito :)

-"..näet kaikessa hyvää ja pystyt katselemaan maailmaa ikään kuin viattoman lapsen silmin.."
Hyvin hoksattu <3 Vaikka asiat olisi kuinka nurin koitan nähdä jotain positiivista... ja ihan vaikka harmaa sadepäiväkin niin jotain mukavaa siitäkin voi löytää. Lapsen silmin koitan monesti maailmaa katsoa ja sen sisäisen pienen tytön säilyttäminen on minulle tosi tärkeää.


*Jos asiat menee nurinkurin niin yleensä kun kaikki kääntää ylösalaisin voi nähdä valon*

perjantai 16. marraskuuta 2018

Teidän olettamuksia minusta

Tämän mielenkiintoisen haasteen nappasin tänne elämäniloisen Kristan blogista https://www.puutalobaby.fi/teidan-olettamuksia-minusta/

Kysyn siis, mitä oletat minusta?

Keräilen ajatuksianne ja teen niistä yhteispostauksen ,vastaillen itse oletuksiinne :)
Jään mielenkiinnolla odottamaan viestejä joita voi myös laittaa sähköpostitse. Instan käytössä olen auttamattoman hidas joten sinne ei välttämättä kannata kirjoitella... tai saa mutta huomaanko niitä niin se onkin ihan toinen juttu nimimerkillä tekniikkadinosaurus!

 
*mukavaa perjantai-iltaa*

Mullan alle piilotettu

Kaikenlaista vuosien varrella olen mullan alle piilotellut..muutaman kissan ja pikkusiskon aavikkohiiriäkin... mutta ne  ihan viralliseen paikkaan.. ja ei elävinä (makaaberi huumori taas nostaa päätään heh! ..huomaa että on marraskuu).
No mutta niistä piilotelluista siemenistä ajattelin kertoa.
Lapsuudessa jostain ulkoa löysin siemeniä jotka sittemmin täyttivät kasvustollaan ison alta kastelevan ruukun. Tätä onnea kesti siihen asti kunnes muutin itsenäiseen elämään ja sain senkin kukkapuskan katoamaan...takaisin mullan alle, se oli kauniisti kukkiva mustanmerenruusu.
Kummallisesti myös anopinkielet ja iso jukkapalmukin koki kovia, syyhän ei ollut kasteliassa vaan kasvit vain järkyttyivät suuresti muutosta ;)
Kakruna harrastin syötyjen hedelmien siemenien piilotusta äidin kukkapurkkeihin (toiveena oli mm. oma kirsikkapuu) mutta jotenkin muistikuvaa ei ole siitä että kasvoiko niistä koskaan mitään ,epäilen että joku kävi kitkemässä loistavat istutukseni.
Sisareni sensijaan piilotti kananmunan lapaseen.. siitäkään ei kyllä kasvanut mitään :D
Äidilläni oli kaapissa piilossa matkoilta tuomia siemeniä ja sain 2012 häneltä lohikäärmepuun siemenen sillä ehdolla että koitan ainakin kasvattaa.
Istutin, odotin yli puolivuotta ja sillä viikolla kun äiti uupui sairautensa alle, purkissa alkoi vihertää. Nyt traakkipuu on huolellisessa hoidossa jotta saisin sille pitkän elämän... muistopuu <3
Maalla olen päässyt mielin määrin mylläämään ja kokeilemaan kasvatusta niin kukkien kuin syötävienkin kanssa, kiitos siitä rakkaalle ukolle <3
Kasvatusta on sisälläkin hauska kokeilla joten..
Internetin ihmeellisessä maailmassa on onneksi ohjeita vaikka mihin ja niistä innostuneena olen sitten saanut purkkiini sekä avokadon taimen sekä sitruunapuun alun.
Avokadon hedelmistä on turha edes unelmoida mutta tuon luomusitruunan toivoisin joskus hedelmiä kantavan...kunhan edes kukkisi, sekin olisi upeaa.

 
Jipii... jotain tapahtuu, juuri on alkanut kasvaa ja halkaissut kiven.
 
 
Aino-lasin alla kosteus säilynyt hyvin ja varsi aloittanut kasvunsa.
 
 
 Päivässä parissa venyminen on huimaa :)

 
Sitruuna lähti huomattavasti nopeammin kasvuun kuin avokado joka mietti pitkään ja aloitti juuren kasvatuksella. Oletko sinä kokeillut jotain eksoottista kasvattaa ja oletko onnistunut?
 

 
 * Pienestä iloa tähänkin päivään *
 

torstai 15. marraskuuta 2018

Live the magic

Harvemmin sitä tulee elokuvien ensi-iltoihin lippuja saatua mutta nyt kuopuksen pyynnöstä oikein kyttäiltiin ;)
Hyvät paikat ja scape sali kera 3D lasien....jesh!
Itse elokuvan juonesta en kerro mitään etten "spoilaa" tulevilta katsojilta jännitystä ;)

Harry Potterin luojan, J.K. Rowlingin kirjoittamaan kirjaan, Ihmeotukset ja niiden elinpaikat, perustuva Grindelwaldin rikokset ... joista ensimmäistä elokuvaa oltiin tietysti katsomassa ja nyt tätä kakkos osaa, tottakai.
2016 kirjailija paljasti että kyseisestä kirjasta tehdään viisi elokuvaa eli vielä on tulevaisuudessa hyviä elokuvia tiedossa.
Itse olen tykästynyt elokuvien satumaailmaan eritoten elokuvien toteutukseen.
Sama tunnelma mikä oli jo Harry Potterin elokuvissa/kirjoissa, jatkuu loistavasti.
Ei tullut haukoteltua tämän leffan aikana vaan jännitys jatkui loppuun asti.
Jos millään muotoa tämä genre kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa.


<3 Käykää elokuvissa <3

maanantai 12. marraskuuta 2018

Alaston

Jotenkin keventääkseni tätä harmaata marraskuuta mielessäni, mietin kaikenlaista hassua ja koitan nähdä harmaissakin päivissä värejä sekä sävyjä.
Valon vähentyessä luontokin pehmenee, terävät värit sekä reunat häviävät ja asioita voi nähdä eri kantilta kuin aiemmin.


Kun katson puuta, ilman lehtiä, sehän on naku...vain nahka päällä.
Voi raukkaa, ilmat viilenevät ja tuulet puhaltavat, siinä vain ilman rihmankiertämää.
Alasti, paljaana kaikki mutkat esillä ja silti kukaan ei tunnu katsovan ainakaan "sillä silmällä" ;)
Ohikulkevat ihmiset painavat päänsä hupun alle, kiristävät nyörejä ja mielessään sadattelevat syksyä ja liukkaita lehtiä maassa.


Niitä upeita lehtiä jotka keväällä meitä ihastuttivat kirkkaan auringon paistaessa, pieniä vihertäviä hiirenkorvia.
Niitä kesäisiä lehtipaljouksia oksilla joista äärettömän kaunis kahina kuului heinäkuun helteissä tuulen puhallellessa korviin.
Niitä nahkeita lehtiä vihdassa, jotka läiskähtelivät iholle mökkisaunan lämmössä kesäisenä iltana.
Niitä syksyisen värikylläisyyden ja hehkun täyttämiä lehtiä joita tuuli puhalsi sekä kieputteli ilman viiletessä ja kesän vaihtuessa syksyksi.
Siinä ne nyt maassa kimaltelevat sateen kastelemina, katuvalon loisteessa ruskeina ja unohdettuina.
Mutta miten meidän puu...
Sisällä rungossa, kuoren alla kiemurtelee ja virtaa vihreä elämä, iloisena menneestä kesästä ja luottavaisena odotellen talven pakkasia.


<3 Kevät tulee taas ja hiirenkorvat <3

perjantai 9. marraskuuta 2018

Helsinki marraskuussa

Pieni sumusade kasvoilla, raikkaassa ilmassa kävellen.
Rauhallista ja harmaata.... meri on auki ja sen voi kuulla.
Ei ole kiire mihinkään.
Minä ja vain minä tässä hetkessä <3





*Ota hetki itsellesi, hengitä syvään ja sulje silmäsi.... tässä on hyvä juuri nyt*

tiistai 6. marraskuuta 2018

Koiruus

Koiruus....
rakas karvakasa joka väliin haisee niin kammottavalle kun on vähän uitu peltojen ojissa :D
On ihan oma persoonansa ja tuonut paljon iloa elämään <3
Koiruus asuu maalla ja nauttii isäntänsä kanssa vapaasta elosta.
Emännän saapuessa isolta kirkolta karvakorva aina yhtä iloinen touhupetteri eikä tiedä miten päin olisi... jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin.


Koiruus osaa ottaa ilon irti kaikista vuodenajoista Suomalaiseen tapaan....
-kesällä on liian kuuma, ei jaksa mitään...
-syksyllä usein sataa vettä ja se vasta tylsää onkin, karvat kastuu....
-talvella paleltaa tassuja ja jos tulee  vielä räntää niin sohva kutsuu...
-keväällä herää koiruuskin ja riemulla lätsäyttelee kuralätäköistä etsimään nuijapäitä kaveriksi....elo on ihanaa


Koiruus on välillä huolissaan... jos emäntä laahustaa perässä liian hitaasti tullaan katsomaan ettei ole mitään hätää.


* Osaisimmepa nauttia elämästä kuin koirat... vuff*

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Viaporin kekri 2018

Päätimme tyttären kanssa lähteä kokeilemaan kekritunnelmaa Suomenlinnaan.
Sosiaalisessa mediassa oli hirmuisen paljon tapahtumaa aikatauluineen ilmoitettu ympäri saarta.
Kaikenikäisille olisi tarjolla tapahtumaa, musiikkia, teatteria ja hieman pelkokerrointakin.
https://www.viaporinkekri.fi/
Satamassa jännitys alkoi tiivistyä....


Taivaalle kerääntyi paksuja pilvimassoja ja tunnelma vain parani...


Suunnistimme ensin katsomaan musketöörien toimintaa.... Helsingin Wanha waruswäci. Uskomattoman hienot varusteet miehillä ja oli mielenkiintoista seurata äkseerausta, kuviomuodostelmia, aseiden latausta ja ammuntaa.


Lasistudio Hytti ry oli avannut ovensa ja pääsimme katsomaan lasiesineiden valmistusta, kuumaa hommaa!
Ihmisiä oli todella paljon joten kovin kauan ei tätä mielenkiintoista käsityötä voinut seurata vaan jätimme paikkamme seuraaville ihmettelijöille.


Henkien päivä alkoi kääntyä ahmattien yöksi, lyhdyt loistivat ja pimeys alkoi laskeutua Viaporiin...
Saari sai ihan uuden ulottuvuuden pimeydestä, valaistuja kulmia oli sijoitettu hienosti, tarjolla olevat ohjelmat hyvin merkitty.
Kansaa oli liikkeellä ihan helteiseen kesäpäivään verrattuna ja moneen paikkaan oli jonoja mutta se ei tunnelmaa vienyt.




....ihan joka paikkaan en kyllä mene ...huhuuu

 
Murheiden kerääjälle sai jättää surunsa kirjoitettuna ja ne poltettaisiin kekripukin polttoseremoniassa...
 
 
 
Kekripukki tässä vielä voimissaan...
 
 
Jos sinua alkoi kiinnostamaan tapahtuma niin uskoisin ensi vuonna tämän suosiotaan vain kasvattaneen elämyksellisen ahmattien yön palaavan... me ainakin palaamme, niin paljon jäi vielä kokematta.
 
 
.....hyytävä Viaporin taxi viiletti ohitsemme matkallamme lautta rantaan....