Jokaikinen perjantai

Jos millään muotoa sinulla on perjantaisin klo 16 jälkeen luppoaikaa
 tai ystävän kanssa olisi kiva käydä jossain
 niin käännä itsesi kohti Mannerheimintie 34.jää
 ja suunnista Kansallismuseoon.

Kansallismuseossamme on ilmaistunnit jokainen perjantai klo 16-18.

Lasten vintti ei tuolloin ole enää auki mutta muuten museota voi kiertää oman maun mukaan
.

Kyllä, se on juuri se upea kivitalo johon noustaan sisälle portaita ohi karhun.

Odotellessa kannattaa kiertää myös ulkona ihailemassa arkkitehtuuria, taidokkaita takorautoja, pilviä kurottelevia torneja.

 

Rakennuksen suunnittelun historia alkoi arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarisen toimesta mutta museon suunnitteli loppuun Eliel Saarinen yksin, toimiston hajottua.

Saarinen on myös suunnitellut Helsingin päärautatieaseman joten näitä kahta vertailemalla näkee nuoren suunnittelijan kasvun.

 

Sisään astuessa aukeaa uskomattoman hieno kattomaalaus itsensä Akseli Gallen-Kallelan maalama, niskat meinaa mennä kun silmät tavoittelevat korkeuksiin.

Kattofreskoja pääsee tutkiskelemaan hiukan lähempää yläparveltakin mistä otin kuvan.

 

 

Museossa on vaihtuvia näyttelyitä sekä pysyviä joten uusintakäyntejä kannattaa tehdä.

Tällä hetkellä  on 10000 vuotta muotoilua näyttely 24.2.2019 asti sekä popup näyttely Japanese Desing Today 100 17.3.2019 asti.

 

Ylimmäinen kerros on vintti ja se ei ole ilmaisiltana auki mutta jos sinulla on n. 4v. ylöspäin lapsia tämä on käymisen arvoinen paikka.

Kaikkea saa kokeilla, koskea ja tutkia.

Historiaa kantapäänkautta <3

Vinttiä saa muuten vuokrata syntymäpäivien viettopaikaksi!!

Vink vink.

 

Pysyviä näyttelyitä ovat Suomen tarina jossa historia etenee nykypäivään asti mm. hevimusiikkia pääsee kuuntelemaan kuulokkeista.

Täältä löytyi mm. Tamminiemen kahvikupit läpi vuosien.

 

Faunin Muumilauma ihastutti tässäkin museossa <3

 

Me Suomalaiset olemme löylykansaa.

 Uskomattoman laaja löylykauhakavalkadi seinällä ja oikeille lauteille sai istua katselemaan ohjelmaa saunomisesta, vain hiki puuttui.

 

Toinen pysyväisnäyttely on valtakunta jossa on paljon nähtävää, kaikkea en edes kerro jotta kävijälle jää wow fiilis.

 

  Kellarikerroksen on valloittanut esihistoria jääkaudesta lähtien.

 

 

*Museokierrokseni loppui tähän, tämän tekstin alla oli jotain pientä, punaista ja veikeää.
Käyppä katsomassa... hih*

 

 

 

 

 

 

Frozen soap bubbles

Olihan sitä sitten kokeiltava.

Pakkaspäivä valkeni kirkkaana joten täytin tyttäreni kuplapurkin fairy-vedellä ja matkasin Suomenlinnaan.

Miksi sinne asti?

No ihan vain siksi että siellä tuulettomat päivät ovat harvassa ja täytyihän pakkaspäivää hyödyntää liikkumiseenkin.

Lautalla tuli seurailtua turistien pukeutumista, useimmilla oli toppaa ja villaa mutta sitten oli niitä saapikkaissa ja sukkahousuissa kekkaloivia otuksia.

Mittarissa rapisi kuitenkin -18.
Jotenkin kävi sääliksi, kuinka voi nauttia ihanasta ulkoilusta jos vaatetus on väärä ja paleltaa.

Kävelin satamasta Kustaanmiekan kärkeen johon leiriydyin puhaltelemaan umpikujaan, poissa muiden reippailijoiden tieltä (siis näin luulin).

Ei ole yhtään helppoa saada kupla pysymään ehjänä ja moni niistä ehjistä ajanmittaan rutistui kasaan, puhjeten viimeiseksi.

Muutama onnistunut yksilö kuitenkin, ei mitään niin hienoa mitä internetin syvyyksissä löytyy, tyytyväinen olen kuitenkin kokeiluuni.

Hauskana lisänä oli ohi meneviä ihmisiä joita hommailuni kiinnosti.

Suomalaisista osa jäi juttelemaan ja pyysivät saada ottaa kuvia itsekin pakkaspalloista.

Turistit olivat ihania, hehkuttivat Helsinkiä ja napsivat kuvia ahkerasti 

(toivon että minä en niissä näy).

Puhaltelin myös yhden Italialaisen pariskunnan iloksi kuplia enemmänkin ja he kuvailivat niitä jyrkänteen alta käsin, varmasti upeat muistot Suomesta <3

*Kupla on pop*

Kaali or not?

Suomalainen kaali,

siihen voi olla viha-rakkaus suhde,

 siitä voi nauttia

 tai sitä ei vain voi syödä.

 

On henkilöitä joiden ruokavalioon kaali ei sovi millään, ihan jopa lääketieteellisesti.

Kaalin nautinnollinen syöminen voi myös herkkämahaisille kostautua myöhemmin.

 

Kaali on ekologista lähiruokaa ja näin talvella vielä edullistakin joten itse sitä suosin ja pitäisi syödä enemmänkin, varsinkin kun jaksaisi tehdä hapankaalia (lue; laiskan pitäisi opetella tekemään).

Hapankaalissa on  hyvää tekeviä maitohappobakteereita ja niiden tarpeellisuudesta taitaa jokainen tietää jo.

Kaali itsessään on myös vitamiinipommi, löytyy A-, B-, C-, E- ja  K-vitamiinia.

Rautaa, seleeniä, kalsiumia, mangaania, kaliumia sekä kivennäisaineita.

Kaali on hyvää ihan sellaisenaankin mutta kaalilaatikko pakkaspäivänä kera puolukkasurvoksen on kyllä herkkujen herkku.

 

Perusreseptejä löytyy netistä jos jonkinmoista ja itsellä on lehdestä joskus leikattu ohje jota muuntelen välillä.

 

1kg keräkaalia

n.6dl vettä

2tl suolaa

400g jauhelihaa

1-2 sipulia

0.5 tl suolaa

0.5 tl mustapippuria

0.25 tl valkopippuria

1,5 dl puuroriisiä

1rkl siirappia

2dl kevytkermaa

 

Suikaloi kaali ja hauduta suolavedessä pehmeäksi.

Ruskista jauheliha ja hienonnettu sipuli, mausta.

Sekoita haudutetun kaalin joukkoon jauheliha, riisi, siirappi ja kerma.

Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa vähintään tunti.

Jos laatikko näyttää liian kuivalta, lisää vettä, lihalientä tai kermaa.

 

 

Jauhelihaa laitan reilummin eli noin 600g ja mustapippuria menee reippaasti enemmän.

Sipulia ehdottomasti kaksi ja lisänä välillä valkosipuliakin (purjoa en ole vielä kokeillut mutta luulisin toimivan).

Kermaa en laita mutta jauhelihaa paistaessa lisäilen vettä ja sekoitan joukkoon liha- tai kanaliemikuution.

Koskenlaskijajuustoa laitoin kun lapset olivat pienempiä se toi makua lisää.

Nyt uusi siirappikin kokeilussa, hyvää oli.

 

 

*Miten on, kaali or not?*

Hankinen

Se oli sitten semmoinen pyry se.

Tuli ja näytti närhen... satoi lunta ihan kiitettävästi.

Koiruus oli iloinen aamulla.

Mennäänkö me pellolle?

Juu, mennään vaan.

Onneksi tässä on jo vähän autouraa.

 

 

Ei täällä ole kivaa.

Tänne uppoaa välillä.

Täällä on muuten kylmä.

Mä haluan sisälle.

Heippa.

 

* Ja se siitä aurinkoisesta pakkasaamusta ;) *

 

Uunisaari

Kaivopuiston rannassa,  marras- huhtikuun välillä on kapea silta joka johtaa pieneen Uunisaareen, merellinen pieni upeus.
Kesäaikana tänne kulkee Merisataman kompassitorilta lautta.

Mitään pääsymaksua tälle saarelle ei ole joten voi tehdä kävelyreissun tai ottaa vaikka eväät mukaan.

Saaressa on myös ravintola jonka ikkunoista avautuu upeat näkymät. 

Saunaankin pääsee :)
Ma-pe sauna hellii 7-10 ja aamiaista pääsee nauttimaan löylyjen päälle 8-10.
Varmasti ikimuistoinen Helsinki aamu <3

 

Saarella on pieni hiekkaranta ja auringonpalvojille kallioita joten kesäisin tämä on täynnä ihmisiä. Ajattelin että näin talvella ei ehkä niinkään, aika moni muu taisi ajatella samoin.

Kansaa vaelsi katsomaan avoimena vellovan meren horisonttiin, auringon kimaltaessa kirkkaasti.

 

Rannikolla aina asuneena sitä on joku ihme meri kaipuu, vaikka ihan maakrapu olen luonteeltani. Veden liikkeet rantakallioon, aaltojen pauhu ja tuulen kylmä tuiverrus mereltä kasvoilla.

Se vain tuntuu niin hyvältä, ilmaista meditaatiota <3

 

* Luontoterapiaa, käytätkö sinä sitä hyväksesi? *

 

AA

Aurinko ja amaryllis.... heh, moni taisi otsikosta luulla jotain ihan muuta ;) pieni jäynä on aina paikallaan.

Mutta asiaan, aurinko on pilkahdellut nyt väliin aamuisin ja väliin päivälläkin, aiheuttaen vahvaa voimaantumista.

Mieli virkistyy valosta ja huomasin että vaikka amarylliksen jouluaika on ohi niin uusintakierros on alkanut.

Kukka saapui jouluksi,interfloran kautta ulkomailla asustelevalta sisareltani ilahduttamaan, kiitos <3

Mikä on sinun ehdoton joulukukka lemppari ja jatkojalostatko mahdollisesti sipulillisia seuraavana kesänä pihalla?

*Tässä sipulissa on voimaa*


Teksti sisältää mainoslinkin

Muumiarvonnan voittaja

Ihanaa kuinka monta uutta kommentoijaa kävi blogissani, kiitos kaikille osallistujille.

Hauskaa oli lukea mielihahmoja ja muita muistoja muumeihin liittyen.

Kirjojen lukeminen, laulujen kuuntelu, ohjelmien seurailu lasten kera, mukien keräily, muumimaailma reissut ja kaikki muu.
 

Muumit kaikkine persoonineen tavoittavat niin lapset kuin aikuisetkin.

Kiitos Tove kun jaoit kanssamme mielikuvituksesi, meillä olisi köyhempää jos Muumeja ei olisi <3

Arvonnassa tein vanhan kaavan mukaan joten illan pimetessä jo nimiä paperiin ja sakset käyttöön. Viimeisenä osallistujat isoon mamman hillopurkkiin.
Aamulla vinha sekoitus ja jännitys tiivistyy....

 

Voittaja on  Salli M. kommentillaan...
"Tytön kanssa käyty Naantalin muumimaailmassa ja pikku myy on meiän suosikki"
 

Onneksi olkoon, laitoin sinulle sähköpostia <3

*Muumilaaksossa vielä uinutaan mutta nautitaan me lumesta*

Logi ja arvonta muistutus

Tässä pohdintaa sanalle logi, varsinkin jos se on ammattinimikkeen loppuosa, mitä se oikein meinaa?

Psykologi, fysiologi, arkeologi, radiologi...koitin etsiä kysymykseeni vastausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja vastaus jonka sain on sukupuolineutraalius.
Onkin vanhentunutta käyttää ammattinimikkeessä sanaa mies tai nainen, no höh. 

Ammattinimikkeissä myös näkyy mahdollinen koulutus, eli olettaisin login  saaneen oppia pidemmän kaavan mukaan, aika loogisesti pähkäilty vai mitä?

 

Asiamies, tiedemies, talonmies, rakennusmies, elinkeinoasiamies, esimies, kirvesmies, laitosmies, merimies, nimismies, palomies.
Miten näissä kaikissa ammateissa vaihdetaan sukupuolineutraalimpaan ilman että ihmisiltä katoaa yhdistelykyky ammatin ja työntekijän välillä, en ymmärrä? Onko ehkä tarkoituskaan ymmärtää, menee taas hiukan yli hilseen tämä ajattelu.
Miltä siis kuulostaisi esilogi tai palologi, aika oudolta ;)

 

Mutta mites sitten kun on noita-akka, pitäisikö sekin nimi muuttaa noitalogiksi tai lentoemäntä voisi olla lentologi... sekin kyllä viittaisi edelliseen ammattiin ei niinkään emännöintiin.
Palmusunnuntaina voisi siis törmätä lentologi koulutuksen saaneeseen noitalogiin joka ihastuttaisi luudalla lentämisen taidokkuudella.
 

Pyöveli, onko hänen aina oltava jonkun veli, eikö perheen ainoa lapsi pääse jos haluaa?
Ammatinvalinnassahan pitäisi olla se neutraalius, eikös vain?

 

Kaikki tämä vain siksi että tapasin elämäni ensimmäisen kerran radiologin, ainakin tietoisesti, työnsä äärellä.
Olin hyvin otettu hänen taidosta nähdä ultrassa jänteitä ja muita ihonalaisia kudoksia (minulle se näyttäytyi vain sekalaisena viivakoodina).
Ystävällisesti maallikolle, yksinkertaisesti kertoen mikä hitsi tuolla olkapäässä oikein vaivaa... tai siis monikossa tämä hitsi.

Sain jopa katsella koneelta, kuin piirrettyä, kun piikki rusahti olkapäähän ja kortisoni levisi sisuksiini.
Olen siis hetkellisesti ollut osa elävää piirrettyä, voi tätä onnea, onpa taas kerrottavaa kiikkustuolissa.

Kiitos logille, koitan parantua ja kiitos että aiheutit päänvaivaa joka piti selvittää.
Olenko nyt taas hitusen viisaampi? Ken ties, hyvähän se olisi, ikä etenee ja viisauden pitäisi kasvaa... hih hih!

 

*Viisautta viikonloppuunne ja muistakaa käydä osallistumassa Muumiaiheiseen arvontaan , vielä kerkiää*

 

 

 

Muumit ja arvonta

Käydessäni Suomenlinnan lelumuseossa sain ahaa elämyksen erään vitriinin ääressä joka sisälsi Muumihahmoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Muumit ovat sinnikkäästi kuuluneet elämääni, lapsuudessa sarjakuvien sekä kirjojen välityksellä ja uusi aalto tuli kun esikoiseni syntyi. Muumilaakson tarinat alkoivat elämään myös televisiossamme ja muumilaaksolaulu tuli enemmänkin kuin tutuksi.

Säästölippaani oli pitkään Muumipappa ja se on edelleen voimissaan mutta ei kolikkokerääjänä, hän asustelee Roopen kanssa kellokaapissa... ainakin on juteltavaa vanhoista automobiileista ..hih!

Keittiössä luuraa arsenaali Muumimukeja ja lautasia ahkerassa käytössä.

Muumipyyhkeitä meillä on ollut niin kauan kuin niitä on saanut ja yhdet lakanat olisi taas ostoslistalla... ne mustavalkoiset seikkailu-Muumit olisi kyllä ihan kivat.

Kuinkas sitten kävikään kirja oli lapsuudessani iltalukemiston suosikkilistalla (se oli muuten aika laaja siis se lista ..heh heh isä parka) ja samainen satu on viehättänyt myöhemmin niin omia kuin hoitolapsiakin.

 Blogissani en kertaakaan ole arvontoja saanut aikaiseksi pidettyä mutta nyt on sen aika 

 eli kerro jokin Muumimuisto,

lempihahmosi tai muuta Muumeihin liittyvää kommenttikenttään.

          Jokaiselle kirjautuneelle lukijalle tasapuolisesti yksi arpa.
Blogin oikeassa reunassa voit kirjautua lukijaksi.

         Vastausaikaa keskiviikko aamuun 16.1.2019 klo 9.00 asti

Arvon yhden paketin joka sisältää kaksi ihanaa pinkkiä Finlaysonin Niiskuneiti käsipyyhettä.

Laitathan sähköpostiosoitteesi kommentti kenttään jos olet anonyymi lukija jotta saan yhteyden voiton osuessa juuri sinuun.
Postitan ainoastaan Suomeen.
Ihan saapi myös omassa blogissa vinkata arvonnasta jos näin haluaapi.

(Tämä ei ole yhteistyömainos postaus)

                                      *Onnea arvontaan*

Lelumuseon joulu

Nyt on myöhäistä... se meni jo ja loppui, joulu siis  mutta minäpä kerkesin tänä vuonna käymään, vaikka aika viimetinkaan jäikin.
Suomenlinnassa on yksityinen, aivan super ihana lelumuseo, jossa joulukuussa vitriineihin ilmestyy toinen toistaan ihastuttavempia vanhoja joulukoristeita.
Tällä kertaa hiippailin kamera mukana ja kysyin luvan kuvaamiseen koska luvattoman kauan räpsyttelin hyllyjen välissä ja kuolasin vitriinikappien sisällyksiä (taitettava matkajakkara olisi ollut kyllä aika hyvä olla mukana :) )
Museossa ehdottomasti kannattaa käydä ajan kanssa ja nauttia näkemästään sekä istahtaa vielä kahville museon sisääntulossa sijaitsevaan cafe Samovarbariin josta ikkunoiden kautta avautuu merimaisema.
Teenjuojia hellitään haudutetulla teellä ja suolaista sekä makeaa leivonnaistakin on tarjolla. Henkilökunta ystävällistä ja tunnelma on rauhallinen, lämmin ja mitäs ylistys sanoja vielä keksisi ;)
Museoon pääsee sisälle käteisen lisäksi museokortilla jos sellaisen olet haalinut itsellesi tai jos teet kesäsesongin aikaan retken saarelle kannattaa ottaa 19 euron yhteislippu niin pääset Suomenlinnan kaikkiin museoihin.
Tähän postaukseen laitan ainoastaan koristekimaran, näissä vanhoissa joulukoristeissa vain on sitä jotain mistä kovasti tykkään. Olen tainnut syntyä vanhaksi :D

Tähän viimeiseen kuvaan on hyvä lopettaa, loppiainen takana ja viimeistään tulevana sunnuntaina, Nuutin päivänä, korjataan joulu pois.
Mennyt on ihana joulumme, jota taasen jännityksellä odotamme kokonaisen vuoden mutta nyt on aika kääntää katseet ja kellot piteneviin päiviin, talven pirteisiin pakkasiin.

*Alkavaan viikkoon onnenmyttysiä*