Käydessäni Suomenlinnan lelumuseossa sain ahaa elämyksen erään vitriinin ääressä joka sisälsi Muumihahmoja menneiltä vuosikymmeniltä.
Muumit ovat sinnikkäästi kuuluneet elämääni, lapsuudessa sarjakuvien sekä kirjojen välityksellä ja uusi aalto tuli kun esikoiseni syntyi. Muumilaakson tarinat alkoivat elämään myös televisiossamme ja muumilaaksolaulu tuli enemmänkin kuin tutuksi.
Säästölippaani oli pitkään Muumipappa ja se on edelleen voimissaan mutta ei kolikkokerääjänä, hän asustelee Roopen kanssa kellokaapissa... ainakin on juteltavaa vanhoista automobiileista ..hih!
Keittiössä luuraa arsenaali Muumimukeja ja lautasia ahkerassa käytössä.
Muumipyyhkeitä meillä on ollut niin kauan kuin niitä on saanut ja yhdet lakanat olisi taas ostoslistalla... ne mustavalkoiset seikkailu-Muumit olisi kyllä ihan kivat.
Kuinkas sitten kävikään kirja oli lapsuudessani iltalukemiston suosikkilistalla (se oli muuten aika laaja siis se lista ..heh heh isä parka) ja samainen satu on viehättänyt myöhemmin niin omia kuin hoitolapsiakin.
Blogissani en kertaakaan ole arvontoja saanut aikaiseksi pidettyä mutta nyt on sen aika
eli kerro jokin Muumimuisto,
lempihahmosi tai muuta Muumeihin liittyvää kommenttikenttään.
Jokaiselle kirjautuneelle lukijalle tasapuolisesti yksi arpa.
Blogin oikeassa reunassa voit kirjautua lukijaksi.
Blogin oikeassa reunassa voit kirjautua lukijaksi.
Vastausaikaa keskiviikko aamuun 16.1.2019 klo 9.00 asti
Arvon yhden paketin joka sisältää kaksi ihanaa pinkkiä Finlaysonin Niiskuneiti käsipyyhettä.
Laitathan sähköpostiosoitteesi kommentti kenttään jos olet anonyymi lukija jotta saan yhteyden voiton osuessa juuri sinuun.
Postitan ainoastaan Suomeen.
Ihan saapi myös omassa blogissa vinkata arvonnasta jos näin haluaapi.
Postitan ainoastaan Suomeen.
Ihan saapi myös omassa blogissa vinkata arvonnasta jos näin haluaapi.
(Tämä ei ole yhteistyömainos postaus)
*Onnea arvontaan*
Lempihahmo on Pikku Myy. Ihana riiviö😂
VastaaPoistaSarianna.saari95@gmail.com
Kyllä vain ;) hyvällä tavalla ...vain pientä kiusaa...hih!
PoistaMun käy jotenkin sääliks Mörköä, yksinäinen raasu. Mukaan arvontaan. Naantalin Muumimaailma on ihana paikka.
VastaaPoistanelliina (@)yahoo.com
Aivan samaa mieltä. Kyllä se että muut pelkää ja jättää yksin vähintäänkin kylmettää. Muumimaailmassa tullut silloin käytyä kun lapset olivat pieniä...pitäisiköhän käydä verestämässä muistoja ;)
PoistaTytön kanssa käyty Naantalin muumimaailmassa ja pikku myy on meiän suosikki.Salli.moilanen35@gmail.com
VastaaPoistaToivottavasti tapasitte Myyn reissullanne, muumimaailmassa on mielestäni hienosti totutettu se että hahmot tulevat oikeasti lasten lähelle <3
PoistaHyvä kuvaus profiilissa, että elämä ottaa ja antaa ilman ennakkovaroitusta, voin yhtyä täysin. Olishan kiva, jos ennakkoon saisi etiäisen, että laitapas tällä viikolla Lotto vetämään, rahaa ois tulossa 😉. Arvonnassa mukana ja minä olen Muumimamma. nina40fi@gmail.com
VastaaPoistaKiitos Beate <3 Tähän ikään on niin paljon mahtunut että kun taaksepäin katsoo, elämä on juuri niin. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin ei tarvitse stressata tulevaa :D Olen aivan samaa mieltä kyllä etiäisistä.... niitä on joskus mutta ei tosin veikkauspuolella, voi rähmä ;)
PoistaPikku Myy on kyllä se ihanin hahmo.
VastaaPoistahamalainentm@gmail.com
Pippurinen touhutäti pienellä twistillä :)
Poistaihanan rauhoittavaääninen ja aina niin viisas Nuuskamuikkunen on minun suosikkini ollut aina. hilsan@luukku.com
VastaaPoistaKevättä odotellessa ja huuliharpun ääniä. Nuuskamuikkunen on sellainen osavuosierakon, luonnonsuojelijan ja ajattelijan järkisekoitus <3
PoistaMuumit on kyllä suosikki lukulistalla kun päiväunisatuja hoitolapsille valitsen,lapset monesti erimieltä 😊pikku myy on suosikkini.
VastaaPoistamiakinnun75@gmail.com
Harvinaiset hoitolapset ;) no annetaan anteeksi, nykyaika on niin tulvillaan hahmoja ja monissa hahmoissa taustalla hektinen meininki. Muumitarinoissa on sellainen elämän rauhallinen verkkaisuus ja se vetoaa minuun edelleen.
PoistaMuumimukeja keräsin niin kauan kun valmistettiin Suomessa, nykyisin en enää osta. Muumit kuuluivat ehdottomasti omien lasteni lapsuuteen vahvasti. Samaistun itse jotenkin Pikku Myyhyn :) Mukavaa keksiviikko iltaa sinne!
VastaaPoistaMeilläkin mukeja menneisyydestä, esikoinen kyllä taikurimukia havittelee mutta katsotaan tuleeko hyllyyn. On sääli että Arabian tehtaiden työt siirtyivät muualle, jotenkin Arabia on = Suomi. Myy osaa olla herttainen mutta on täysin itsellinen otus kaikkine kiukkuineen päivineen <3
VastaaPoistaKun poika oli pieni, muumit pyöri usein televisiossa ja muumilaulu ainakin tarttui mieleen. Nyt pojallani on pieni tyttö ja hänelle nuo pyyhkeet menisi. Miniä kerää muumimukeja ja pinkki on vielä heidän lempiväri.
VastaaPoistaMuumit ovat olleet jo tuttuja monelle sukupolvelle, kiitos uskomattoman taitavalle Tovelle että herätti henkiin mielikuvitusmaailmansa <3 Pinkki on kyllä ihana väri...varsinkin pienen prinsessan kotona :)
VastaaPoistaMä olen pitänyt aikoinani tukkaa samalla tavalla kun Pikku Myy ja samaistun siihen vahvasti.Saatoin silloin sanoa vähän veikeästi (vrt. purra nilkasta) eikä kukaan oikein osanuut suuttua mulle.
VastaaPoistaElämäni paras muumimuisto on esikoinen, sä et tainnut tietääkään, että se oikeesti on muumimukilapsi. Siis kirjaimellisesti: koti-inseminaatio tehtiin muumimukissa, joka on mulla tallella. Ei juomakäytössä kuitenkaan ;-)
Myyllä on kyllä keinonsa saada läpi haluamansa ja kun on niin pieni ei muut henno komennella kuin...soo soo hymynkare suupielessä. Hienoa ettet sentään purrut nilkasta, Myy on tainnut purra...muistelisin niin. Nyt on kyllä pakko kysyä että toteutuiko muumimukissa olleen hahmon persoonalliset piirteet esikoisessasi? Lapset ovat kyllä ihan parasta elämässä <3
VastaaPoistaEi sentään, paitsi alkuun esikoinen oli kyllä aika kiukkuinen. Sittemmin hyvin sävyisä ja analyyttinen, ei juurikaan pikkumyymäinen.
PoistaSe oli tarkoitukseen hyvin sopiva pieni kuppi ja noissa piireissä kun tosiaan koti-inseminaatiolla alkuunpantuja lapsia sanottiin muumimukilapsiksi niin pitihän se siksikin valita. Mun huumori taas ;-)
Hmm... kukapa tietää jos Myystä isompana tulisikin sävyisä ja analyyttinen? Onhan Mymmeli sävyisä ja kun ei samanlaisia voi tulla niin analyyttisyys sopisi kyllä nopean ajatuksen omaavalle Myylle ;) Ihana että kuppi on muistona <3
PoistaLemppari on ehdottomasti Pikku Myy :D
VastaaPoistaOlisin melkein voinutkin tämän arvata ;)
PoistaHaisuli on niin hellyttävä kasa <3 Se on mun suosikkini :)
VastaaPoistahao@lailanet. fi (välit pois)
Aikas hellyttävä kyllä on niine mustine varpaineen :)
PoistaMuumit on tullut katsottua moneen kertaan kummankin pojan kanssa! Tänä aamuna viimeksi,kun poika söi aamupalaa ennen koulua..kaikki on yhtä ihania!ksefedini@suomi24.fi
VastaaPoistaSukupolvet vaihtuvat ja Muumit pysyvät mukana. Ihana alku koulupäivään <3
PoistaKummitytön kanssa käyty Muumimaassa pariinkin otteeseen. Haisuli oli hauskin!
VastaaPoistaKummitädilläkin on ollut ilmeisen hauskaa kun olet jo uusinta kierroksen tehnyt <3
PoistaSuosikkihahmoni on hieman erikoinen Nuuskamuikkunen. :)
VastaaPoistahippohiiri@gmail.com
Hippo hiiri kun kuuluu luontoon niin ymmärrän täysin valintasi :)
PoistaPikku Myy on lemppari :)
VastaaPoistaruskarouva85@gmail.com
Aina niin reipas, mukana kaikessa ...vaikka muut eivät haluaisikaan :) itsetunto kohdillaan.
PoistaLapsenlapseni lempihahmo on Pikku Myy ja hänelle antaisin voittoni.
VastaaPoistaklaara49@luukku.com
Ihana ajatus antaa pinkki paketti pienen maailmaa kuivaamaan <3
PoistaUsein kysytään juuri sitä lempihahmoa, mutta jokainen Muumeista on omalla tavallaan ja omalla paikallaan se paras... Ehkä näin pitäisi olla oikeassa elämässäkin ja ihmiset ympärillä voisi nähdä samoin. Oi sitä jännitystä, kun poikamme katseli Muumeja televisiosta ja Mörkö oli niin pelottava!! Muumimukit käytössä miltei joka päivä ja vielä aikuisenakin on pitänyt ahkeraan Muumi-kirjoja lukea.
VastaaPoistapostin.tuomaa@gmail.com
Näin on, siksipä kyselinkin vapaasti valikoiden, muumimuistoa, lempihahmoa tai muuta muumeihin liittyvää kun meillä kaikilla on niin omanlaiset muistot näihin ihaniin otuksiin liittyen. Mörkö on todella pelottava pienen silmissä ja sitä katsellaan toisen kainalossa juurikin opetellakseen myös tuota tunnetilaa... Mörköhän on myös yksinäinen ja siitäkin riittää lapsen kanssa juteltavaa. Muumit ovat hyvinkin opettavaisia tarinoita <3
PoistaPikku Myy :)
VastaaPoistahelmityttonen@gmail.com
Vastauksen välissä kuuluu helisevää naurua <3
PoistaNiin ihania nuo vanhat Muumit, sellaisia aarteita ei meillä olekaan. Muumit ovat kyllä pullollaan filosofiaa ja erilaisia ihmistyyppejä ja luonteenpiirteitä. <3
VastaaPoistaIlolla mukana ihanassa arvonnassa ja sydämellistä viikonloppua toivotellen. <3
No sinulla todella on kiitettävä mukipino :) uskoisin niiden olevan kauniisti esillä jossain vitriinissä kun on jo noin monipuolinen kokoelma <3
VastaaPoistaIsän vitriinissä asuu meidän perheen vanha Niiskuneiti ja nauttii saamastaan huomiosta, aarre kun on nilkkarenkaansa kanssa. Filosofiaa muumit on pullollaan ja mikä ihaninta se ei ole aikaan tai paikkaan olennaisesti kiinnittyvää vaan pätee nykyäänkin meihin jokaiseen, viisautta ja rakkautta <3
VastaaPoistaNuuskamuikkunen on aina ollut lempparini, luonnonläheisyys ja rauhallisuus kai syynä :) Myös taikuri on jotenkin salaperäinen ja houkutteleva hahmo :)
VastaaPoistaanna_88@luukku.com
Hahaa... uusi hahmo tuli kommenteissa esiin...taikuripa hyvinkin. Mystinen hahmo, jollain asteella myös pelkoa herättävä. Muumien hahmoissa löytää niin monta ulottuvuutta on sitten lapsi tai aikuinen.
VastaaPoistaLapsena katselin aina muumeja ja kuuntelin muumimusiikkia.
VastaaPoistaannikajokinen95@gmail.com
On luvallista jatkaa aikuisenakin ;)
PoistaLapseni katsoivat innolla televisiosta Muumi -sarjaa, samoja jaksoja halusivat katsoa monta kertaa. Tosin nyt aikuisena tytär on kertonut, että pari jaksoa oli aika pelottavia. Mukana arvonnassa! :)
VastaaPoistanetteri@gmail.com
Pieni pelko lapsuudessa on hyvää, kun sitä harjoitellaan turvallisesti kotona ja varsinkin muumien kanssa <3
PoistaMuumimukeja kertynyt kaapillinen :)
VastaaPoistasirkkulitm@gmail.com
Sinulla onkin jo hurja kokoelma...raaskitko käyttää mukeja arjessa? :)
PoistaSuosikkihahmoni on Mörkö, joka on hieman surullinen ja väärinymmärretty kaveri. hiltuha(at)gmail.com
VastaaPoistaSamaa mieltä kanssasi, Mörön yksinäisyys on varmasti se mikä hänet on tyystin sitten kylmettänyt. Yhdessä jaksossa muumipeikon sydämen muotoinen näkinkenkä oli tallessa mamman laukussa kun Mörkö sen sieltä sai valita niin siinä oli rakkautta, ei mörkö niin kylmä olekaan :)
PoistaMinä tutustuin muumeihin vasta aikuisena. Lemppareitani on nuo kirjat. Näkymätön lapsi on usein matkalukemisena, kun lyhyitä juttuja on helppo lukea. Lempparini on mielikuvituksettomasti Nuuskamuikkunen. Tosin hattivatit ja Hemuli ovat myös kiehtovia ja Muumipappa ja ...
VastaaPoistaValinnan vaikeus siis ;) se on kovin ymmärrettävää, jokaisessa hahmossa on voimakkaita luonteenpiirteitä sekä niitä hentoja vivahteita. Ninni on kyllä ihana ja tähän nykyaikaan todella sopiva tarina.
VastaaPoistaMuumit ovat olennainen osa lapsuutta ja monta muistoa niihin liittyy. Lempihahmoni on aina ollut pikkumyy. Toisaalta muumipapan viisaudet puhuttelevat näin aikuisiällä enemmän. Ylipäätään muumien hienous on avautunut paremmin vasta aikauisena. Mukana olen arvonnassa :)
VastaaPoistaSamaa mieltä Muumien hienoudesta, kuinka yllättävää on isompana (aikuisena kai.. heh) ollut oivaltaa asioita joita ei pienempänä Muumeissa nähnyt. Muumeissa on jotain kaikenikäisille <3
PoistaMinun Muumimuistoni on yli kahdenkymmenenvuoden takaa; oli kesä ja siskoni lähdössä syksyllä ekalle luokalla ja Poika viiden vanha. Lähdimme äidin kanssa viemään siis Poikaa tätinsä kanssa Muumimaailmaan. Matka alkoi aamulla varhain ja jo n. 15 km:n päästä kotoa pysähdyimme syömään ensimmäiset eväät - aamupalan :). Sillä sitten jaksettiinkin ajaa Naantaliin asti ja ensimmäinen valtava ihmetyksen aihe oli Naantalin torilla eräällä myyjällä pahvilaatikossa oleva oravanpoikanen! Hän oli löytänyt poikasen matkalle torille, eikä emoa näkynyt missään, joten hän oli pelastanut poikasen, tehnyt pehmeän pesän pahvilaatikkoon ja antanut ruokaa.
VastaaPoistaItse Muumimaailmassa ihmetystä herättivät Hemulin perhoset, Muumitalo, Taikametsä ja mitä kaikkea siellä olikaan.
Minun oma ehdoton suosikki oli - näen sen vieläkin silmissäni ja voin maistaa mielikuvissani ne maut - Muumimamman hillokellari! Ne kaikki ihanat hillopurkkit ja valkosipuliletit! Voiko ihanampaa paikkaa olla! Jokaisen hillopurkin kannen päällä ruudullinen kangas sidottuna kaunistamaan purkkia - se kellari oli lumoava!
Kun päivän päätteeksi matkasimme junalla takaisin parkkipaikalle ja saimme väsyneet muumimatkaajat autoon, emme ehtineet edes parkkipaikalta ulos, kun takapenkiltä kuului suloista tuhinaa: molemmat matkaajat olivat sikeässä unessa, vaikka "ei meitä vielä väsytä" :D
Toinen matkaajista, Poika 30 v, kysyi jouluna, saako tuolta vitriinistä ottaa yhden Muumimukin teemukiksi siksi aikaa kun hän on täällä. Mukiksi valikoitui Haisuli :)
Kiitos Pöllö muistelosta. Oletan että matkaajilla oli elämyksellinen reissu joka jäi muistiin <3 Kysyitkö muuten pojalta että miksi juuri Haisulimuki? Ehkäpä hän nyt aikuisena on ymmärtänyt haisulin perimmäistä luonnetta :)
VastaaPoistaMörkö on vähän niinku minä. SuperSymppis siis! :D
VastaaPoistaxevex82(at)gmail.com
Ihana <3 SuperSymppis. Kyllä Mörkö olisi onnessaan jos tämän saisi kuulla :)
VastaaPoista