On eri asia kuunnella vai kuulla, hassultahan tuo kuulostaa mutta näin se vain on.
Kuvittele tilanne...
Ratikkaan työntyy ovista vaunut joissa istuu uteliaana katseleva, pieni ihmisen taimi. Äiti on huolehtivainen ja ottaa lapaset pois sekä avaa haalarin vetoketjua. Vanhempi istuu vaunujen viereen ja kaivaa taskustaan kännykän jota aloittaa selaamaan. Pienokainen yrittää ottaa katsekontaktia sitä saamatta. Hän yrittää hivuttautua ylemmäs jotta näkisi ulos, siinä onnistumatta. Suusta tulee äiti, äiti ja vanhempi paijaa päätä nostamatta katsettaan ylös puhelimesta. Lapsi aloittaa uudet nousupyrkimykset, naama alkaa punoittamaan ja ääni alkaa kohoamaan. Äiti ottaa tottuneesti tutin ja tyrkkää lapsen suuhun, samalla laskee selkänojaa lepoasentoon ja kaiken aikaa silmäilee puhelinta. Tutti lentää kärryistä, lapsen huuto täyttää vaunun. Äiti tuohtuu ja punastuu, ääneen puuskuttaa -"jos et osaa olla hiljaa niin meidän täytyy sitten jäädä pois". Pysäkille saavuttaessa äiti vetää vaunut ulos, lapsen huutaessa ja potkiessa. Äidin naamassa loistaa kiukku, kännykkä kuitenkin pysyy tottuneesti toisessa kädessä.
Vanhempi pariskunta kipuaa kyytiin ja etsiytyy neljän paikalle vastakkain istumaan. Rouva pulputtaa niin liukkaista lattioista kuin korkeista penkeistä. Kaivelee laukkuaan ja pohtii laboratoriotuloksiaan, lääkärien pätemättömyyttä ja hoitajien huolimattomuutta. Ulkona satelee lunta ja mies on asettanut mustat rukkaset syliinsä, katselee ulos. Mannerheimintien ikkunoissa loistaa monissa vielä jouluvalot ja se selvästi nostaa hymyä namalle. - "Katso kultaseni kuinka kauniilta ulkona näyttää", hän sanoo vaimolleen. Rouva ei selvästi kuule kuin oman äänensä ja jatkaa päivittelyä ruokakaupan kassojen tympeistä ilmeistä. Matka jatkuu mutta vanha herra pysyy lopun matkaa vaiti.
Itsekseen puheleva, parrakas mies saapuu keskimmäisistä ovista, -"kylmähän siellä on". Maskinaamaiset kanssamatkustajat ovat hiljaa ja katsovat poispäin. Mies kävelee jutellen ihan raitiovaunun etuosaan ja istuu alas. Pientä puheensorinaa kuuluu matkan aikana ja kukaan ei kiinnitä huomiota, ei edes lähellä istuva rouva ruokakassiensa kanssa. Pysäkin lähestyessä mies nousee ja toivottaa rouvalle hyvää alkanutta vuotta. Rouva ei käännä edes päätään. Mies kääntyy lähemmäs ovea vaunun kaartaessa pysäkille ja juttelee -"voi sitä ihan toivottaa takaisinkin". Ovi avautuu ja parrakas mies on poissa. Rouva istuu edelleen jähmettyneenä, ikkunasta ulos katsoen ja raitiovaunu jatkaa matkaansa.
Voisin kirjoittaa näitä esimerkkejä loputtomiin, ratikassa kun istun monesti viikossa. Omistatko sinä kuuntelemisen taidon?
Kuinka paljon ilmassa lentääkään sanottuja sanoja mutta ei kuultuja!
❤ Kuunnellaan toisiamme❤
