Oire yksi, kaksi, monta...

Kirjoittelin ferritiiniarvoista aiemmin täällä

ja muutamalla sanalla oireista.

Availen nyt omia kokemuksia lisää jos siitä olisi jollekulle apua.

Useamman vuoden on tuntunut

 että väsymys  pukkaa töiden jälkeen niin paljon

 etten jaksanut kuin kotiin raahautua.
Väsymys hiipi varkain elämääni.

 Sohvan pehmeys, 

television rauhallinen taustaääni unetti hyvin.

 Kaikki ylimääräinen jäi

 koska mihinkään ei jaksanut lähteä
 tai ylimääräistä tehdä.

 Viikonloppuisin sitä nukkui kymmentä tuntia

 ja siti univelka tuntui vain kasaantuvan.

Koitin aloittaa lisäopintojakin mutta

kaikki vain jäi kun ei jaksanut
ja uuden opettelu tuntui tahmealta.

Tuntui että elämästä alkoi kadota värit

 ja mielenkiinto asioita kohtaan

 puff, hävisi.

Väliin koitin zempata hirveällä vimmalla

 että nyt lähtee!

Sitten sitä istui suihkussa

 ja mietti että vähäisetkin hiukset lähtee päästä

järkevien ajatusten mukana.
Hirvittävä jatkuva palelu,
villasukkia kerroksittan jaloissa,
öisin peittovuori päällä.
Löylyssä ei jaksanut olla
 kun tuntui että happi loppuu,
ei auttanut vaikka alalauteella istui.
Aivan kuin sauna olisi ollut täysin hapeton tila,
 paha olo saapui heti kun heitti löylyä.

Varsinkin öisin vaivasi levottomat jalat
mikä häiritsi yöunia,
 ylös sänkystä vähäksi aikaa käppäilemään
 että sai jalat rauhoittumaan.
Hajamielisyys ja unohtelu alkoi vaivaamaan,
aivan raivostuttavaa äiti ihmiselle
 joka yleensä muisti kaiken
(tai ainakin kaiken tarpeellisen).
 Ja sitten tuo pirskatin paino
 alkoi pikkuhiljaa kivuta uumalle.

Kävellessä tuntui kuin jalat olisivat olleet lyijyn raskaat
 ja jo pieni määrä rappusia
 aiheutti sykkeen nousun sekä ärsyttävän huimauksen.
Joskus kaupan kassajonossa
 tuli niin heikko olo
 että oli pakko vetäytyä sivuun istumaan
 ettei kupsahtaisi lattialle.
Kynsien kasvatus on ollut vain lohduton unelma,
aina kun sai hiukan kasvatettua
 niin kynnet lohkeili ja aaltoili.

Terveyskeskuksessa kun kävi kolotuksista ja hengenahdistuksesta kertomassa

 sain masennustestiä käteen

 ja ohjeistusta liikkua enemmän.

Liikkua enemmän?

Millä hitsin voimilla kun hyvä että töihin jaksoi mennä.

Uusi työympäristö jossa olin aloittanut 2016 syksyllä

 ja reipas ulkoilma piti työpäivät kuosissa.

 Työnkuva ei ollut stressaavaa 

ja kaikin puolin tuntui ihan mukavalta.

Paitsi,

en töiden jälkeen jaksanut mitään.

Sinnillä koitin peittää jaksamattomuuttani

 ettei kukaan vain luulisi että olen laiska,

 miten tyhmää itseltä.

Talvella alkoi oireilla myös nivelet 

ja päätin lähteä työterveyden kautta keväällä

 etsimään syytä tähän kaikkeen.

Ensimmäisenä taas tuli työssäjaksaminen
 ja masennustesti. 

Joo en ole mielestäni masentunut 

vaan loppu siihen

 että kroppa ei jaksa.
Sitten sitä ohjeistusta liikunnan lisäyksestä,
joo kun ei jaksa.

Hirmuiset testit laboratorioon ja röntgeniin.
Tulokset vähän vinksin ja vonksin
(silloinkin otettiin ferritiini arvo mutta sen mataluudesta ei puhuttu).

 Ohjeistuksena oli vitamiinikuurit kohdilleen,

 ruokatottumuksia piti muuttaa,
liikuntaa lisätä
ja kuntovalmennukseen sain lähetteen.

Söin vitamiineja,

mm. rautaakin kuurin

 ja kesä kaikesta kuumuudestaan huolimatta 

ei mennyt ihan aivosumussa,
kärsin vain kuumuudesta.

Aloin lukemaan blogejakin uudestaan

 ja pääsin itsekin kiinni syksymmällä kirjoittamiseen,
mikä olikin tosi hyvä,
ainakin itselle.

Syksy kun alkoi niin alamäki myös.

Kuntovalmennus johon olin saanut lähetteen jäi,

 koska olkapääni sanoi poks.

Pitkä sairasloma pukkasi päälle.

Väsymys iski todenteolla.

Olo oli kuin kuolema tulisi ja korjaisi.

Ferritiinit mitattiin alkuvuodesta 2019,
10 oli maaginen luku

 ja rautatankkaus alkoi.

200 mg illalla

aina c-vitamiinin kera,
imeytyy paremmin kun ei ole juonut
kahvia,teetä
tai syönyt maitotuotteita.
Onneksi massu kestää,
 monella voi olla hankalaa juuri vatsaoireiden takia syödä kuureja.

Ensimmäisen viikon jälkeen 

tuntui siltä kun joku olisi vetänyt ikkunasta verhot syrjään.

Se oli jännä tunne,

 ajatusten päällä on tuntunut olevan paksu peitto

ja nyt se hävisi kuin ilmaan.
Ihan kuin otsalta olisi tippunut 10 kilon puristava paino pois.

Aurinko sittenkin alkoi paistamaan kupoliin.

Nyt menty reipas kaksi kuukautta rautatankkauksella 

ja hiukset tuntuvat kohisten kasvavan,

 iho ei ole niin kalpea kuin ennen,
eikä kutise kokoaikaa.

Aamuisin tuntuu siltä että on oikeasti virkeä

 ja on kiva nousta ylös.
Niskajumit ovat jääneet vähemmälle,
päänsärkyjä ei ole ollut
sekä se omituinen palan tunne kurkussa hävinnyt.
Kynnet eivät lohkeile niin pahasti ja tuntuvat paremmilta.

Portaita pääsee ylös
ilman että happi loppuu.
Bussillekkin voi jopa hölkätä,
pelkäämättä lyyhistymistä juoksumatkalle.
Painokaan ei ole enään noussut
vaikka ei laskuunkaan ole vielä kääntynyt.
Liikkua jaksaa paremmin eli eiköhän se siitä.
Saunassa viihdyn pidempään löylyttelemässä.
Muistikin pelaa paremmin
ei tarvitse ihan kaikkea lapuille kirjoitella,
 jotka sitten kuitenkin unohtaa lukea.

Kuukaudet siis menty ferrodanilla 200mg/iltaisin
Vatsa kestää hyvin ainakin minulla tämän tankkauksen
joten tällä elokuuhun saakka.
Naisihmisenä myös kuukautiset
 verottavat rautaa jatkuvalla syötöllä
 joten siihenkin reseptillä Cyklokapron.
Rautapitoisia ruokia lisätty ruokailuihin
 ja koitan muistaa syödä ilman "kalkituslisää"
 niin imeytyisi siitäkin jotain.

Näin minulla,
 jokainenhan meistä on yksilö
 ja oireilee omanlaisesti
 mutta kehoitan kyllä jokaista pitämään huolta rauta-arvoistaan,
ja muistakin hivenainesta.

Tuntuu että lääkäreillä on
 ensimmäisenä väsymykseen tarjolla masennus tai kilpirauhanen,
 vaikka kyse voi olla niin helposti hoidettavasta asiasta kuin rauta.
Sivupalkistani pläräämällä lukemieni blogien listaa
 pääset myös kurkkaamaan mielenkiitoiseen rautablogiin.
Oletko sinä mitannut ferritiiniarvosi?

*Länsimaisen lääketieteen kompastuskivi, hoidetaan oireita kun pitäisi etsiä syy ja hoitaa sitä*

Voitto

Mielenkiintoinen keskustelunpätkä

 työpaikan kahvihuoneen pöydän ympärillä

 ihan tavallisena keväisenä päivänä.

Mietimme aluksi formulakuskien ja jääkiekkoilijoiden palkkoja,

snookkerin voittorahoja,

kuinka ne ovat ihan älyttömiä.

Aasinsiltana lasten harrastuksiin, tietenkin.

Lapsilla on hyvä olla harrastuksia

ja ei liikaa

 että aikaa jää myös olennaiseen

 eli vanhempien kanssa ajanviettoon

 sekä ihan leikkiin.

Puhuimme että monissa paikoissa se kilpaileminen

 alkaa melkein heti alkeiskurssien jälkeen, 

oli laji mikä tahansa.

Halutessaan ihan vain harrastaa jotain lajia

onkin aika hankalaa löytää ryhmiä.

Esimerkkinä sanoin

 että kummastelen sitä kun itse opettaa lapsille

 että pelaamisessa kaikkein tärkeintä on

 yhdessä olo, reilu peli ja ilo.

Talomme esikouluopettaja sanoi että

 "ei ole mitään järkeä lähteä pelaamaan ilman että tavoittelee voittoa".

Jäin tätä pohtimaan kotimatkallakin,

 että niin se vain tulee meistä aikuisista se asenne lapsiin 

"voitto on tärkein".

Ilmankos maailma on niin nurinkurinen.

Tyttäreni pelaa pokemonia, 

sekin on mennyt ihan sotatantereeksi.

Peli tarkoitettiin yhteiseksi iloksi ja liikkumisen lisäämiseksi.

Nyt aikuiset (varsinkin miehet) käyvät raivoisaa taistelua, 

ajavat yökaudet autoilla pelaamassa, 

huutavat hävyttömyyksiä niin avoimesti kuin nettisaiteilla.

Missä on ilo??

Jos työajan, päiväkotielämän, koulun tai opiskelun ulkopuolella 

tapahtuvan harrastuksen päätavoite on raivokkaasti voitto

niin kyllä me ihmisinä ollaan hiukan hakoteillä.

(kuva on napattu Pöllöä varten Suomenlinnan lelumuseosta)

*Reilua pelaamista ja iloa päivään*

Lukihärö

Lukihäiriö,

se viheliäinen seuralainen

joka oireili jo pienenä.

Se ärsyttävä kaveri joka 

ilkeyksissään vaihtaa tavujen ja sanojen paikkaa.

Se tylsimys joka villitsee muistissa olevien sanojen sekoittelua.

Härö joka sekoittaa oikean ja vasemman paikkaa

ja aiheuttaa aivosakkaa.
Se raivostuttava otus
joka ei koskaan lakkaa,
vaikka kengällä sitä nakkaa.

Onnea on kirjoitetussa tekstissä
 korjausohjelma
mutta miten sitten kun puhuu,
ei siihen ole korjausohjelmaa.
Niin monta hämmentävää hetkeä
sanasotkujen keskellä,
kuin viemäripyörteessä.

Ethän kuulu niihin jotka arvostelevat
on jo rankkaa itsensä kanssa.
Meitä on monia
ja monet meistä eivät uskalla ääneen sanoa
tai julkisesti kirjoittaa.
Minulle kirjoittaminen selventää
ja tyhjentää aivosoppaa.
Väliin kaikki sanat on ihan sekaisin
 ja muokkaamalla joutuu pitkät pätkät
korjaamaan,
silti sitä kirjoittaa.

Osaan kyllä jo nauraa itselle
ja hassuille kommenteille jossa ajatusvirhe,
 painovirhepaholainen poukkoilee kirjainten keskellä.

Minä olen minä,
hyvä näin,
vaikka välillä väärinpäin.

*Pää pystyyn kaikki lukihäiriöiset*

Ilotikku

Pääni kun syytää kirjoitettavaa

 hiukan liian tiuhaan tahtiin 

ja lisäksi aikamoista sillisalaattia,

ajattelin osan koostaa pakinoiksi
(ainakin yritän).

Pakinalla kun rikotaan kielen ja tyylin normeja

niin sopii loistavasti

tälle lukihärölle. 

Kuvitusta näihin en nyt tähän hätään piirrä

mutta en pidä tulevaisuudessa mahdottomana ajatuksena.

Saa ja pitääkin kommentoida ;)

"ILOTIKKU"

Käpyelmässä,

 pääsiäisviikon aamuisessa viileydessä, 

viilettää pieni päikkäläinen.

Hän kiertelee

ja

kaartelee,

väliin asfaltilla

sitten orastavan nurmen puolella.

Kokeilee risukossa liikkumista,

muotoja maaston,
kiihdytellen vauhtiaan.

Äiti vierellä väliin jarruttaa ja ohjeistaa

-"ei vastaantulijoita kaataa saa".

Jatkuu matka kiemurrellen,
epätasaisuuksista iloten,

matkassa keikkuu reppu kimalteinen.

Ilo

on kouriintuntuvaa

 ja koskettaa ohikulkijaa.

Kuin lehmä kevätlaitumella,

onnellisena viimasta vapauden,

uudesta pyörätuolista sähköisestä

 alla oman ohjauksen.

*Iloa pääsiäispyhiin*

Metsämörri

Mikä onkaan mukavempaa
 kuin viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa

oppien uutta.

Koulutuksia on Suomi pullollaan

jotta niistä meille kaikille 

erilaisille immeisille löytyisi omansa.

Minä varhaiskasvatusvipeltäjä

löydän itseni luonnosta lasten kanssa,

joten tämä jatkokoulutus 

syventyen esiopetusikäisten lasten luontokasvatukseen,

 sopi oivasti tähän hetkeen.

Suomen latu järjestää metsämörrikoulutuksia ympäri Suomen.

Pieni mainos ihan ilman taka-ajatuksia.
Lasten ja meidän aikuisienkin luontosuhdetta tätyy vahvistaa,
sieltä se alkaa
(vielä) vihreän pallomme pelastaminen,
ruohonjuuritasolta.

 Onko sinulla kokemuksia metsämörristä?
Onko mahdollisesti lapsesi metsäkerhossa?

*Puutakin saa halata*

Keveys

 Eih, ei ole laihduksesta postaus,

tai makkaroiden keventymisestä

vaan luonteesta
ja pikkuisen sivutaan politiikkaa.

Olisi hienoa jos meistä olisi luonne cv,

sellainen aito ja realistinen.

Kun hakee töitä,

etsii ystävää,

toivoo parisuhdetta

tai jotain muuta,

niin kuinka hyvä olisi olla luonne cv.

Tämä henkilö on rohkea sekä sisukas tarttumaan asioihin.
Omaa luovan uteliaisuuden ja haluaa oppia uutta.
Hän on ystävällinen ja reilu johtaja,
sekä sosiaalisesti älykäs.
Hän osaa säädellä tunteitaan
 ja harkitsee sanomisiaan,
 on rehellinen sekä myötätuntoinen.
Arvostaa hyvää huumorintajua sekä arjen kauneutta
 ja osaa olla kiitollinen pienestäkin.
Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus ovat hänen elämänmottoja
 inhimillisessä maailmassa.
Sinnikkäästi luo toiveikkuutta
 sekä urheasti pitää huolta heikoimmista.

Tämän kaltainen luonne cv 

yhdistettynä sitten siihen ihan oikeaan työ cv.hen

olisi hyvä pohja seuraavien vaalien muutokseen.

Mitä mieltä olisit uudistuksesta

 jossa ensin ihan oikeasti haetaan kansanedustajan työtä

sekä työmeriittien, opintojen että varmistetun luonne cv.n kautta?

Vasta järkevät hakijat

 joilla on jonkinlaista pohjaa,

ilman "me, my self and i" ajattelua,

rahkeita tehdä työtä
 meidän kaikkien asioiden hoitamiseen,

 pääsisivät sitten jatkokierrokselle 

eli kansa lopuksi äänestää.

Kyllähän meistäkin jokainen hakee töitä

 ja joutuu aikamoisen myllyn läpi 

ennen kuin se mahdollinen työpaikka aukeaa.

Miksi ei myös kansanedustajat?

*Tänään kuitenkin äänestetään, eikös juu *

Kevätuloke

Työssäni, 

ulkona lasten kanssa,

kevät tulee ihan iholle.

Sen aluksi huomasi vedestä joka oli sulaa,

lumista jotka hupenivat,

auringosta joka alkoi lämmittämään 

ja hikikarpaloista pipon alla otsalla.

Mikä valtava leikkimateriaalin määrä

löytyykään kun lunta ei enää ole peittämässä.

Metsäpaikassa laulaa linnut.
Kun istuu ihan hiljaa
se sirkutus ja laulu ympäröi sinut kokonaan.
Luonnon musiikki kieputtautuu
leppoisaan auringonpaisteeseen.
Soidinmenot ovat myös naakoilla alkaneet <3

Se orastava vihreys

pullistuu silmuissa,
ja tuntuu olevan ihan lähtökuopissaan.

Jännitystä on ilmassa,

jotain ihanaa

upeaa

tapahtuu 

hetkenä minä hyvänsä.

Kuin uusi elämä vauvan syntyessä,

kuinka onnellisessa asemassa olemmekaan,

 saamme nauttia keväästä joka vuosi <3

Kyllä sydän pakahtuu lasten ilosta

ja uuden huomaamisesta.

*Säilytetään se pieni lapsi sydämessä*

DIY havukranssin uudistus

Maalla
ovi ei paistattele talvella koko päivää auringossa

ja ehkäpä juurikin siitä syystä
 jouluinen havukranssi

on edelleen hyvässä kuosissa.

Havut tallella ja kävytkin ovat saaneet olla rauhassa.

Sitten hommiin

 ja pajunpulleroita keräämään,

 jotka ovatkin jo todella pulskia kisuleita.

Muutama pikku oksa pääsiäisen tunnelmaa luomaan,

se on sitten valmis.

Ulkokranssi ei tarvitse sen enempää härpäkkeitä

ollakseen nätti.

Parin viikon päästä kranssi pääsee lopulliseen sijoituspaikkaan

eli saunaa lämmittämään.

*Leppoisaa pääsiäisen odotusta*

Kuopus valmistuu

Äitinä olen niin ylpeä,

kaikista lapsieni etapeista.

Muistan syntymien hetket kuin eilispäivän.

Kasvun ihmeet,
 uhman ja oppimisen ilon.

Olen onnellinen että saan olla äiti.

Äitinä olen kokenut paljon

niin hyvää kuin pahaakin

mutta lapset ovat aina tulleet ensin

ja tulevat aina tulemaan.

Sydän ihan pakahtuu päivänä jolloin kuopus valmistuu,

datanomiksi.

Ammatti on pohja
 jolta ponkaistaa ensin kesällä armeijan harmaisiin
 ja sitten työelämään.

Opintoja tulee mahdollisesti lisää, 

maailma on upeita mahdollisuuksia täynnä.

Toivon sinulle pienelle pojalleni josta on kasvanut suuri mies isolla <3

kaikkea hyvää elon tielle.

Olet rakas ja toivon iloa elämällesi.

*Sydän sykkyrällä ja onnea täynnä*

Turkanen!!

Oma pää on turkasen hyvä juttu.

Miltä tuntuisi jos ei ajatuksia tulisikaan?

Jos vain odottaisi 

mutta kuuluisi 

puff...

tyhjää putkahtelisi.

Aika harmittavaa,

 suorastaan tylsää, sanoisin.

Pää on kyllä joskus sietämätön

 koska tarinaa saattaa tulla ihan liian lujaa vauhtia,

 ettei ehdi mukaan,

 ei suu purkulaitteena

 tahi kynä kirjaamaan.

 Juttua voi tulla sekalaisena sotkupötkönä 

jota on todella hankala setviä.

Kuin neulottu lanka jota purkaa

 ja ei keri samalla,

hirveä nökkönen!

Koita siinä sitten nökkösestä saada selkoa

selitellä ja setviä,

oikoa ja luetteloida.

Pää tuottaa myös ajatuksia

joiden kanssa viihtyy

 todella hyvin ja pitkään

ihan yksinkin!
Virran vietävänä,
ajatusten aalloilla.
Kaikkea ei tarvitse sanoiksi pukea.
Napottaa ja nauttii vain.

Eteen tulevat ongelmat saattavat olla
 isoja vyyhtejä
tai suorastaan seiniä,
niiden purkamiseen
ja analysointiin
menee aikaa
mutta kenelläpä ei sitä pään sisällä olisi?
Rajaton ajatteluaika.

Ratkaisun hetket ovat loistavia,

salama kirkkaalta taivaalta,

ahaa elämys

ja

 tyytyväisyys.

Jos kaikki se ajatusmateriaali 

jota päivittäin päissä pyörii
maailmassa,

 niin olisipa mielenkiintoista nähdä

 kuinka paljon niistä kertyisi kirjallista painotuotetta?
Osa tietysti olisi täysin painokelvotonta
sehän on saletti
kun ihmisistä on kysymys.
Mieluusti kuitenkin painokelvottomia ajatuksia
kuin päin naamaa sutkautuksia,
ilman ajattelun hiventäkään.

Sinunkin ajatukset ovat tärkeitä ja hyviä.

Niillekin on paikka ja aika.

<3 Muista jakaa hyvät ajatukset <3

Mässytön?

Kuinkas sitten kävikään?

Osallistuin haasteeseen eli

mässyttömään maaliskuuhun.

Miten meni?

Kiitos ihan hyvin...

Kuvassa vanhimmaisen synttärikakusta palanen

 joka oli hyvää, 

vaikka itse sanonkin 

(kiva kehua omaa napaa).

Saldo herkuissa oli

 kaksi pussia taateleita joista toinen lakritsajauhotettuja.

Minun kategoriassa loistava tulos koska taatelit on mun herkku!

Suolapähkinöitä meni kaksi pussia...ei siis säkkiä.

Isän synttärikahveella söin kyllä puolikkaan munkkipossun (anteeksi Possu) ja palan viineriä.

Kourallinen lakuja

 taisi myös kippaantua nieluun jossain vaiheessa.

*Ja se siitä*

Oletko Redi eksymään?

Olihan se sitten pakko käydä.

Redissä meinaan.

Työpäivän päälle viime maanantaina tyttären kanssa.

Ajattelin että on varmasti ruuhkaa...

mutta katinkontit,
 ihmisiä oli todella vähän.

Ihan kuin olisi ollut joku joulu- tai juhannuspäivä.

Myyjiä hiihteli hissukseen siellä täällä
asetellen siistejä pinoja vieläkin suoremmaksi,
hiljainen tempo tarttui omiinkin askeliin.
Askeleita kyllä tuli
ihan riittämiin.
Paikka on monikerroksinen,
sokkeloinen,
huonosti opastettu liikkeet.
Leveät oli kyllä kaartuvat käytävät
ja "industrial" tyylisiä (lentäviä lautasia) lamppuja koristamassa kattoa.

Siistiä oli ja paljon liikkeitä
....
mutta myös tyhjiä paikkoja,
tunnelma oli aika kolkko.
Loppuunmyyntikin sattui eteen,
oliskohan nyt käynyt ihan floppi
tämän konseptin kanssa?

Helsingissä kyllä riittää ostospaikkoja
 ja ei niihin kaikkiin millään voi riittää väkeä ostoksille.

Vaikka uudistetuista muumeista en kovasti pidäkkään niin kyllä oli pakko mennä hiplaamaan uudistetut vuodenaika muumilakanat.
Myyjällä taisi olla hiukan tylsää
 kun jaksoi jutella
vaikka ilmaisimme heti selvästi ettemme osta mitään, vain ihaillaan.

Tämän kaupan diskoteekilookki puri kyllä minuun -70 luvun lapseen ;)
Ei nyt ehkä vaatevalikoimalta mutta nuo blingit.

Tämä oli ostosreissun pääkohde jossa vietinkin sovituskopin ulkopuolella tovin.
Edullista ja kyllä oli printtiä sekä malleja moneen makuun New Yorkerissa.

Hävikkiruokakauppa oli mielenkiintoinen
 ja sinne täytyy kyllä mennä uudemman kerran
 hiukan aikaisemmin päivällä,
 nyt hyllyissä oli lähinnä näkkileipää,
 säilykevalkosipulia ja kurkkuja.

Täältä piti sitten suunnistaa uloskin..käytävää eteenpäin, eiku tonne.
Toiseen kerrokseen, ahaa tuolla joku metromerkki.
Metromerkkejä oli tietysti kahteen suuntaan ja piti pujahtaa oikeaan hissiin jotta pääsi oikeaan kerrokseen, jotta pääsi ovista ja laiturille.
Ok!
Ehkä tästä nyt ei tule kantismesta,
vaikka tuolla hävikkiruokakaupassa vois joskus toiste käydäkkin.

*Rehdisti Redissä melkein eksyttiin,
metrolle oikealle onneksi päädyttiin.*