Ilotikku

Pääni kun syytää kirjoitettavaa

 hiukan liian tiuhaan tahtiin 

ja lisäksi aikamoista sillisalaattia,

ajattelin osan koostaa pakinoiksi
(ainakin yritän).

Pakinalla kun rikotaan kielen ja tyylin normeja

niin sopii loistavasti

tälle lukihärölle. 

Kuvitusta näihin en nyt tähän hätään piirrä

mutta en pidä tulevaisuudessa mahdottomana ajatuksena.

Saa ja pitääkin kommentoida ;)

"ILOTIKKU"

Käpyelmässä,

 pääsiäisviikon aamuisessa viileydessä, 

viilettää pieni päikkäläinen.

Hän kiertelee

ja

kaartelee,

väliin asfaltilla

sitten orastavan nurmen puolella.

Kokeilee risukossa liikkumista,

muotoja maaston,
kiihdytellen vauhtiaan.

Äiti vierellä väliin jarruttaa ja ohjeistaa

-"ei vastaantulijoita kaataa saa".

Jatkuu matka kiemurrellen,
epätasaisuuksista iloten,

matkassa keikkuu reppu kimalteinen.

Ilo

on kouriintuntuvaa

 ja koskettaa ohikulkijaa.

Kuin lehmä kevätlaitumella,

onnellisena viimasta vapauden,

uudesta pyörätuolista sähköisestä

 alla oman ohjauksen.

*Iloa pääsiäispyhiin*