keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Hankikanto

Monelle sana hankikanto ei sano mitään 
ja toisille paljonkin.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen ne aurinkoiset pakkaspäivät
 ja huopikkailla tassuttelut
kun hanki kantoi.
Siinä oli jotain taianomaista
kuin olisi pilvillä kävellyt.
Olo oli kevyt kuin keijulla <3

Koiruuden kanssa
on ollut muutaman kerran
 tänä talvena 
hankikantoaamuja.
On hupaisaa katsoa kun tassusankari aloittaa varovaisesti pellolle menon,
rauhallista etenemistä
ja sitten ahaa elämys,
tämä kestääkin,
ei uppoa!
Siitä lähtee....vauhdilla ja pitkälle.




Aamulenkki jos sitten sattuu venymään ja aurinko alkaa lämmittämään
niin, 
plups!




Alkaa epävarmuus ja on kyllä naurussa pitelemistä kun 
neljä jalkaa tuntuu lisääntyvän kahdeksaksi 
ja koko koiran olemus leviää hangen pinnalle 
edeten kuin vesimittari.


Lenkin lopuksi selkeä EI, 
ei mennä enää tonne.
Eipä menty,
 oli pikkasen liukasta,
 ei pitänyt saappaat eikä tassut.


*Hau*



maanantai 25. helmikuuta 2019

Ferritiiniarvot

Muotisana vai uusi juttu?
Eipä kumpikaan mutta 
olipa minullekin yllätys.
Lueskelin tästä aiemmin Lähiömutsin blogista ja jäin miettimään.
Verestä mitattu hemoglobiini ei kerrokaan kaikkea....
Ahaa?



Mielenkiinnosta kävin mittauttamassa omani
 koska vuosikausia on  tullut  omituisia oireita
 jotka ovat hivuttautumalla jääneet,
 kuin varkain.

Eri laboratorioissa on viitearvot hiukan erilaisia
 mutta asiaan paneutunut lääkäri kuuntelee oireita,
 pois sulkee muita sairauksia laboratoriokokeilla
ja tekee siitä päätelmänsä
 (kaikki vaikuttaa kaikkeen).

Raudan puutos voi oireilla elimistössä erilailla
ja todella hiipien,
niin että niistä salakavalasti
 tulee muka osa arkea.

Jos tuntuu että väsymys ei tunnu lähtevän nukkumalla.
Jos aina paleltaa.
Jos pää on kipeä eikä oikein syytä siihen ole.
Jos muisti kummasti alkaa pätkiä ja heiketä.
Jos pienissä portaissa nousu salpaa hengityksen.
Jos tuntuu masentavalta, vaikka ei ole masentunut.
Jos hiusten kasvu hidastuu olemattomiin ja ohenee.
Jos kärsit levottomista jaloista.
Jos happi loppuu saunoessa.
Jos niskat jumittaa ilman syytä.
Jos on palantunne kurkussa.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin
(tärkeää myös muistaa
että nämäkin oireet voivat olla jonkin muun sairauden taustalla,
 siksi hyvän ja asiantuntevan
 lääkärin konsultaatio on ehdoton).



Terveydenhuollossa ei kovin montaa lääkäriä ole
 jotka ilman muuta määräisi ferritiinmittauksiin,
vain pyynnöstä,
tai edes raudanpuutoksen/ anemian todettuaan hemoglobiinista.
Monesti ohjataan syömään vain rautakuuri,
lisäämään ruokavalioon rautapitoista
 ja todetaan että sillä korjaantuu.
Alhainen hemoglobiini kielii kuitenkin siitä
 että varastorauta on loppu.

Ferritiinin mittaus
 pitäisi ehdottomasti ottaa hemoglobiinimittausten rinnalle
 ja lääkäreille lisää koulutusta tähän asiaan.

Varastorauta ei korjaannu yhdellä purkilla eikä kahdella
vaan pitkällisellä raudan syönnillä 
sekä oman ruokavalion seuraamisella.
Ei auta jos pihvin syö kermakastikkeella
 ja palanpainikkeeksi maitoa,
 kalsium pitää huolen ettei rauta imeydy,
tai aamulla nappaa rautatabletin kyytipojaksi kahvimukillisen.


Hedelmällisessä iässä olevien naisten
 rautahukka on suuri,
 kuukautiset, odotukset, synnytykset, imetykset kuluttavat varastorautaa.
Jatkuva nenänverenvuoto
 voi myös laskea lapsella
 yllättäen varastoraudan arvoja.


Jotta meidän immuuni järjestelmämme toimisi
 niin optimaali olisi 70-100 mikro grammaa litrassa.
On hyvin yksilöllistä
 miten ja missä vaiheessa puutos eri ihmisillä alkaa tuntua.

Itse popsin nyt rautaa ja puolen vuoden päästä mitataan uudestaan arvot.



Jospa jo ensi kesän voisi olla ilman villasukkia <3
(vaikka kyllä mä viltsuista tykkään).

Netissä löytyy nyt paljon paremmin tutkimuksia kuin aiemmin
 ja ihan oikeaa asiaa raudan puutoksesta.

Kuinkakohan moni mahtanee tästä kärsiä ilman että tietääkään?

Oletko sinä mittauttanut ferritiiniarvosi?

* Veriarvot voiton puolelle*



lauantai 23. helmikuuta 2019

Pirskatti

Lauantai
se on se aamu jolloin kello ei soi
.....
.....
soipas!!

En minä sitä laittanut,
  ei soi vieressä, 
vaan vanhimmaisen huoneessa!

....
....
Soi edelleen!
Pakko nousta ylös 
ja ovi auki.
"nyt kello kii, täällä vielä nukutaan".
Muminaa,
mutinaa,
kello napsahtaa kiinni
ja hiljaisuus laskeutuu.

...
...
kello soi taas!

Argg
Nousen uudestaan
ja ovi auki.
"Onko joku tarkoitus herätä tähän aikaan"?
Muminaa,
mutinaa.
Kello napsahtaa kiinni.

...
...
Kello soi mutta nyt aukeilee ovet
 ja alkaa hyrskyn myrskyn.
Karmea kiire.

"Mihin on kiire vapaapäivän aamuna"?
Sukat hiihtää pitkin eteistä,
takkia päälle.
"Pokemon event".

Jep,
no uni meni tiehensä
joten kaffe valumaan.

*Leppoisaa lauantaita*

perjantai 22. helmikuuta 2019

Apoteekki asiaa

Vaihteeksi kummallisuuksia apteekissa.
Useimmiten käytän Yliopiston apteekkia
 koska sieltä löytää (ainakin minä) mitä etsii
 ja aina auki..silloin kun muistaa käydä ;)
(no ainakin nuo muutama 24/7).
 Ennenkaikkea sijaitsee loistavasti omien kulkureittien varrella.
(lue: laiska ei reitiltä niin vaan poikkea).

Kelakortti kourassa lähdin jonottamaan reseptilääkettäni.
Mukavalla penkillä on hyvä istua ja katsella
 sekä vaihtuvia mainoksia näytöiltä että tassuttelevia asiakkaita.
Aikani odotettua pääsin tätösen pakeille.
 Hän näpyteltyään sanoi että kyseinen tuote on loppu.
Ok.
 Hämmästyin ja kysyin että no koskas tulee lisää mahdollisesti
 että voiko varata?
Kesäkuussa!
Siis kesäkuussa, olin äimän käkenä että mitäs nyt sitten.
Tätönen katsoi taas konettaan ja näpytteli. 
Ei tälle lääkkeelle ole vastaavaa tarjolla
 vaan pitäisi lääkäriltä hakea uusi resepti toiseen tuotteeseen.
Tätönen kertoi tuotteen ja sanoi siinä olevan sama vaikuttava aine.
Jep, jep...nousin sitten ja kiitin ei mistään.
Tyhjin käsin ulos apoteekista.



Astuin auringonpaisteeseen ja pohdin...
Ihmeellinen internet , hahaa!
Näpyttelin googleen tätösen tarjoamaa tuotetta
ja hämmästyin (vai hämmästyinkö?)
Olisi kalliinpi tuote, hmp!
Joten,
limpsin lampsin lähellä olevaan pieneen Avainapteekkiin
 ja kas!
Sieltäpä sainkin ihan tuon mitä alunperin olin hakemassa.
"Taksomykke" ja  "takkaropokkaro".

Onko se nyt niin vaikeaa sanoa että "toisessa firmassa saattaisi olla",
luulisi että ei noin isossa apteekissa nyt olla ihan mun euroista kiinni.


Onkos kellään muulla käynyt näin?

*Tämä ei ole mikään yhteistyömainos vaikka Avainapteekki nyt voiton veikin*

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Cool

Tässä taannoin Tiia K  blogissaan
pohdiskeli että onko hän cool ja mitä se tarkoittaa.
Kirjoitin itse alla olevan vastauksen.

"Cool on sama kuin viilee eli ei nyt oikeestaan aika kiva,
 vaikka se viilee kokee olevansa kuumaa. 
Se taas joka on oikeesti hot
 eli kuumaa niin on lämmin ;) heh!
 En ollut cool teininä,
 ei sitä monilapsisen perheen kersana saanut aina sitä mitä halusi,
 hyvä niin, se kasvatti.
 Minulle cool on ihminen joka uskaltaa olla oma itse, 
just sellainen ku haluaa. 
Cool ei välitä soraäänistä vaan polkee kumppareilla 
ja mankelilla kohti uusia uria
 ja kiristäen tahtia lätäköiden kohdalla, jotta rapa lentää.
 Sellainen on cool...olkoonkin sitten jalassa ne keltaiset Hai-saappaat ;)"




Cool meinaa monelle niin eri asioita.
Toiselle se on se joka näyttää/yrittää näyttää coolilta.
Jollekkin muulle se on hän jolla ei pokka petä missään.
Jollekkin se valkeaan t-paitaan ja farkkuihin pukeutunut 
James Dean korkealla otsatukalla.

Cool voikin olla sanavalmis iso-äiti.
Cool voi olla se naapuri jota ei huomaa
 mutta aina pitää sinulle rapunovea auki.
Cool on se kaveri päiväkodissa joka tarjoaa ystävälle tuttia,
vaikka ehkä tarttis itsekin.

Minulle cool on ihminen
 joka uskaltaa olla ihan oma itsensä
mutta ei ylenkatso muita.
Auttaa ja on empaattinen.
Rohkaisee ja kehuu aiheesta.
Nauttii elämästä
niin iloista kuin suruista.
Näkee päivät pilvisetkin
värillisinä.


Kuka tai minkälainen ihminen sinulle on cool?

* Hai-saapas tyyppi toivottaa coolia päivää ;) *

maanantai 18. helmikuuta 2019

shakki vai Mikki

Jäähallin kirpputorilla tuli käytyä 
ja huomattua että alkuvuosi
 on aika nihkeää ainakin myyjämäärästä päätellen.
Toisaalta ei todellakaan haittaa,
pääsee hiplailemaan rauhassa tavaroita
ilman että joku hengittää niskaan.

Tyttären kanssa kierrettiin kaikki
 pöydät
rekit
laatikot
pussit
säkit ym.
tarkkaan
 ja hän löysikin omia keräilyjään.

Itse aloin nirsoilemaan
jostain kumman syystä.
"Ei en tarvitse,
onpa kallis".
Siihen asti kunnes
  pienen pieni puinen MikkiHiiri
 tapitti pöydän keskellä.
Olihan se pelastettava sieltä kaiken tavarapaljouden keskeltä
(lue: en todellakaan tarvitse enään yhden yhtä hiirtä kokoelmiin).

Mikki on ihan shakkisankari, passaa lautaan oivasti,
ehkä jää seuraamaan peliäkin?




Tarkistelin Mikin kenkäleimoja internetistä 
ja olin iloisesti yllättynyt, hän onkin keräilyhahmo
 ja meille kotiutui 0.20 hintaan.
Aika edukas hiirulainen ;)



 *Mikki toivottaa onnellista tätä päivää*




torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivä

Toivotan kaikille lukijoilleni
 ja blogissa piipahtelijoille
 oikein ihanaa ja värikästä
 ystävänpäivää <3

Muistaa voi monella tavalla ystäviä ja rakkaita.
Kunhan vain muistaa jollain tavalla...
puhelulla
viestillä
halauksella
kortilla
aterialla
villasukilla
tai kukkakimpulla.

Ystävät joskus ovat matkojen takana 
ja mikä sen kauniinpaa kuin
lähettää tervehdys
kukkasin <3
vaikka interfloran kautta




Esikoiseni jaksaa aina ilahduttaa hyvällä muistillaan.
 Taannoin ihastelin uusinta Muumimukia
 ja paketista aamulla tuli
 ihana Ninni.



Vuoden 2019 aikana myydyistä
 Ninni- ja Muumipeikko-mukeista
 lahjoitetaan 1euro Pelastakaa lapset-järjestön toimintaan.
 Hyvä Arabia!!

Aamulla hoidin kukkaistytön velvoitteita
 ja isän pyynnöstä hain kimpun kukkia
 sekä toimitin ne vanhainkodin aamiaspöytään
 hyvälle ystävälle yllätykseksi.
Kyllä ei itku ollut kaukana kellään.
Vanhanakin sitä tarvitsee jonkun joka muistaa.
Toivon jokaiselle meistä jonkun
 elon matkalle
 joka hetkelle.


<3 Ystävyydellä Onneli <3

Teksti sisältää mainoslinkin





keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Suomenlinna talvella

Suomenlinna kesällä on turistirysä
 ja en ihmettele,
 satumainen paikka pääkaupungissa,
lauttamatkan päässä.
Talvella,
 varsinkin pakkasen kiristyessä väki vähenee,
 ei omat asukkaat tietenkään,
 heitä näkee silloin enemmän, tai ainakin huomaa ;)
Hyvällä ulkoiluvarustuksella
 ja kunnon talvikengillä
on mukava liikkua saarella,
 tehden pidempiänkin ulkoilulenkkejä.
Nähtävää on niin vanhoissa taloissa,
 lumeen peittyneissä kallioissa
, muureissa kuin meressäkin.









*Oletko sinä tutustunut talviseen Suomenlinnaan?*

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Taloudenhoitajan matka

Suomenlinnan lelumuseossa tapasin tämän paljon puhuvan neidin juuri ennen loppiaista.
Hän luultavasti on taloudenhoitaja.
Nimesin hänet Mandi-neidiksi mummini kodinhengettären muistoksi.
Hänen olemuksensa jotenkin kaipasi omaa tarinaa ja se kirjautui nyt tänne.
Mandi-neitiä voi käydä mieluusti tapaamassa museossa, ellei hän ole matkalla?
Museossa on paljon muutakin kivaa ;)
kannattaa käydä <3

Miten elon laukkuun pakkaan?
Entäpä kahteen?

Kapsekkiin
ilot ja surut,
isäntäväen mahanpurut.

Miten unelmat
toteutumattomat?
Tarvitseeko kuplamuoviin kääriä,
entäpä
 jos ne ovatkin vääriä.

Reseptit käytetyt,
kokin taidot
näytetyt.

Muistot
 keittiön hämärästä,
itkusta yksinäisyyden
 märästä.

Toiveet
tulevasta,
elämästä
vapaammasta.

Oman elon
 herratar,
posliinisella lautasella
 kalan kera
tartar.

Painan ainoan hattuni
päähän,
lähtien
tuuliseen säähän.

Jätän taakseni
tämän
pestin,
liian kauan
sitä kestin.


*Rakkaudella Mandille ja kaikille joille Wanhat lelut puhuvat*



torstai 7. helmikuuta 2019

10+ asiaa, jotka minusta saa kertoa kun olen kuollut

Nappasin tämän idean haasteena Satu Rämön hersyvästä blogista  Salamatkustaja .
Aihe oli syntynyt julkisuuden henkilön kuolemasta
 ja siihen liittyvästä kirjoittelusta,
 tähän asiaan en jatka jutustelua
mutta nämä itseen liittyvät
 niin en malttanut napata ideaa tänne ;)
 
 
 
Eli mitä asioita sinusta saisi kuoleman jälkeen paljastaa,
mitä ei välttämättä ole tullut kerrottua tässä elävässä elämässä.
Tässäpä olisi sitten ritirampsua luettavaksi.
 
1. Viihtyi oikeasti kaikkein parhaiten ylhäisessä yksinäisyydessään,
ilman häiritseviä tekijöitä,
 jätti jopa vastaamatta puhelimeenkin
kun ei yhtään kiinnostanut muiden jupinat.
 
2. Pienempänä surutta
 mutta salaa,
 napsi lihakeitosta suurimman osan lihoista roskiin.
Vanhempana ei lihakeittoa tehnyt eikä syönyt
jauhelihakeittoa lukuun ottamatta.
 
3. Matemaattinen nerous ei iskenyt
 vaikka söi alakoululaisena ruislimppua
 koska siitä oli sanottu
 että se auttaa aivojen toimintaan.
Taisi auttaa johonkin muuhun toimintaan
mutta sitä ei kerrottu.
 
4. Nautti pakkasesta ja lumesta
 vaikka paleli niin pirusti
 että hautautui villavaatteisiin aina ennen ulos menoa.
 
5. Tappoi kerran pesukoneen.
Kone oli lopettanut maallisen elämänsä
 ja sitä oli vaikeaa laittaa kierrätykseen kerrostalossa.
 Joten tapahtui silmitön vääntö työkalujen kera
 ja tapahtui koneen pilkkominen,
pikkuhiljaa roskakatoksen laatikoihin siirto.
Kierrätyksestä kyllä puhui loppuelämänsä
 ja lajitteli kunniallisesti kaiken.
 
6. Onnistui tappamaan
 elämänsä aikana lukuisan määrän kasveja
jopa iso-äidiltä perityn
iäkkään,
ison rahapuunkin.
Eikä kyllä tästä uskaltanut vanhemmilleen sanoa,
 ryökäle.
 
7. Lapsuudenkodistaan kun muutti omaan mörskään,
lopetti lakanoiden ja pyyhkeiden mankeloinnin
 ja viikkaamisen kaiken taiteen ja sääntöjen mukaan
 mitä äiti oli hartaudella opettanut.
 Jatkoi tätä liinavaatekaappi hässäkkää kuolemaansa asti
 nauttien epäjärjestyksestä.
 
8. Inhosi nyloneita ja sukkahousuja
 koska kultaisella -70 luvulla
 joutui niihin kippanamakkaroihin pukeutumaan tämän tästä.
 
9. Pukeutui loppuun asti ikäänsä sopimattomalla tavalla.
 
10. Lastensa ollessa teini-ikäisiä
meni työpäivän päätteeksi
itsekseen syömään pizzaa
koska natiaiset eivät olleet lupauksestaan huolimatta
 tiskanneet tiskejä.
 
11. Raivostui suunnattomasti ihmisten tyhmyydelle
 ennen äänestyksiä.
Äänet tulee antaa hyvin tehtyjen meriittien puitteissa,
 ei vaalilupausten
 koska ne ovat sanahelinää
 jotka eivät johda minnekään.
Avautui tästä aivan liian usein
(ja ihan ulkopuolisillekin).
 
12. Piti lasten puolta saada olla lapsi.
Oli itsekin käytökseltään
aikuisiässä
 monesti,
 hyvinkin lapsellinen
 ja kuvitteli sen olevan vitsikästä.
 
13. Oppi loppujen lopuksi pitämään mölyt mahassaan,
vaikka jakoikin blogissaan
mielipiteitään ahnaasti. 
 
*Ja ei virsiä kiitos siunaustilaisuuteen*
 
 
 

tiistai 5. helmikuuta 2019

Koko vuosi ihan possuna

Maanantaina juhlittiin uutta vuotta.
Kiinalaista sellaista.
 
 
Helsingissä alkaa olla jo perinteenä tuo värikäs tapahtuma tässä talven keskellä.
Helsingin ja Pekingin kaupungin isännöimä juhla on ihan ainutlaatuinen tapahtuma johon saapuu myös huiman taitavia esiintyjiä.
Leijonatanssia, laulua, taistelulajiesityksiä sekä ilotulitus oli mm. tarjolla tänä vuonna.
Lohikäärme oli ensimmäisellä kerralla ainakin minulle aivan huima elämys,
 nyt se on tuttu ja värikäs kaveri joka saapuu juhlimaan kerran vuodessa.
Alueella ei tarvitse kärsiä nälkää vaan voi hämmästyttää makuhermojaan mm. kevätkääryleillä.
 
Monena vuonna juhliin osallistunut aina jotenkin,
nytkin piipahdin nuorimmaisen kanssa katsomassa juhlahulinaa
 joka oli siirtynyt uuden uutukaisen Oodin eteen kansalaistorille.
 
 
 
Tarkistelin etukäteen tarjontaa ja varjonukketeatteri olisi ollut mukavaa seurattavaa mutta ei ajallisesti sopinut menoihin.
Harmi, pitänee vaan hauskuuttaa kotiväkeä äipän 24/7 teatterilla ;)
 
Paikalla oli tietenkin alkavan vuoden eläin eli Sika.
Vuosi ei tietenkään tarkoita että nyt possuillaan seuraava vuosi
vaan
jokaisella kahdellatoista eläinmerkillä
 jotka kuuluvat kiinalaiseen horoskooppiin,
on omat ominaisuutensa
 ja ne heijastelevat vuoteen.
 Internetin ihmeellisestä maailmasta ja
 tittiditii kirjastoista,
löydät asiasta lisää lukemista jos kiinnostaa.
 
Muistutankin että kirjastoissa on Lainanpäivä 8.2 perjantaina.
Ympäri Suomea tapahtuu kaikenlaista eri kirjastoissa.
(Helmet on mm. paikka mistä löytyy Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kirjastoista kaikki mitä tarvitset tietää ja rutkasti enemmän) 
  Huomasin sosiaalisesta mediasta että yllytetään kaikki lainaamaan kirjaston hyllyt tyhjiksi :D
lukukaaoshaaste
Possuvuoden ensimmäinen tempaus, lukemista kotiin!
Koska sinä kävit viimeksi kirjastossa?
Osallistutko haasteeseen?
 

 
<3 Kaikille sikamaisen hyvää uutta vuotta <3
 
 
 
 
 

maanantai 4. helmikuuta 2019

Viva la Elämä


Johtuuko talvesta
vai vuodenvaihteen ohituksesta?
Johtuuko kylmästä
vai auringonvalon lisääntymisestä?
Johtuuko jostain kuun asennosta
vai maailmankaikkeudesta?
Mikä?


No,
 monessa lehdessä,
 blogissa,
ohjelmassa,
uutuus kirjassa,
 pohditaan elämää
 ja mitä se on,
 mitä se voisi olla
 ja mitä sen pitäisi olla.
Elämän pohtiminen sinänsä
 on hyvä juttu
 jos pohtiminen ei liikaa suistu raiteiltaan
 tuohon
pitäisi tai voisi olla.

Ihmisen mieli
 on siitä hassu
 että se hyvin helposti
 alkaa pohtimaan väärään suuntaan.
Silloin stop!
Veto nyöristä takaisin ja ajatukset ruotuun.
Elämä sinänsä on lahja
upeassa paketissa.
Paketin sisältö on jokaiselle eri,
omanlainen.
Toki sisältöä voi muuttaa ja muokata
mutta kokonaisuus on ja pysyy.
Se mikä merkitsee,
on,
kuinka paketin sisältöä käyttää.



Ei haikaile muiden paketteja
 ja kadehdi niiden sisältöä.
Elämä on opettelua,
paketin työkaluja voi käyttää eri tavoin
 eri vaiheissa elämää.
Aina ei ole helppoa.
Aina ei ole kivaa.
Aina ei vaan onnistu.
Ja
sekin on elämää.

Elämä on epäreilu.
Elämä ei anna armoa.
Elämä on surua ja tuskaa
sekä ponnistelua.
Silti se on
tärkeä ja arvokas.
Omanlainen ja upea.
Sykähdyttävä ja voimauttava.
Sisältäen yllätyksiä ja ilonpipanoita.
Täynnä hetkiä joita ei vaihtaisi pois.



*Psykoanalyyttinen ajatelma ala Onneli*

Muista ystävääsi kukkasin

Teksti sisältää mainoslinkin.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Nilkkasukkapakkaset

Kauhistuneena katselen ohi viilettävien nilkkoja,
paljaat nilkat ja farkkujen lahkeetkin käännetty muutaman käänteen ylöspäin.
Pakkanen tuntuu hyytävältä kun tuulee ja pöllyää lunta taivaalta lisää.

 
Mikä pistää ihmisen pukeutumaan väärin pakkaseen?
Ei se kyllä millään voi olla tietämättömyyttä kun internet ja some syytää tietoa, uutisia ihan kaikesta 24/7
Voiko pakkasen vaarat tuntua kuitenkin olemattomilta sen ulkonäön vierellä?
Ajatellaanko että ei se minulle käy, jollekin muulle vain.

 
 
Sitten pöllähtää raitiovaunuun lauma nuoria tyttöjä, kaikilla napapaita päällä,lyhyt toppatakki auki! Ei pipoja, hanskoja eikä kaulaliinoja.
 
Selkä paljaana vilkkuen kirmaavat keskustassa ulos tuuleen ja lumipyryyn.

 
 
Joku nyt ajattelee että mitäs se minulle kuuluu miten jotkut pukeutuvat, ei kuulu ei ja minusta kaikki saavatkin pukeutua juuri kuten haluavat ...
mutta
jos terveys on vaarassa niin kyllä sitä vaivihkaa tekisi mieli kertoa mitä vaivoja itsensä kylmettämisestä voi saada.

Kotivinkin numerossa 2
 oli tätä pukeutumisasiaa hauskasti kirjoitettu.



Näistä pukeutumistyypeistä voi varmasti löytää itseään joko yhdestä
 tai monen yhdistelmästä.
Hulvattoman hauskasti kirjoitettu.
Itsestäni tuntuu että olen 1 ja 3 sekoitus joka toivoisi enemmän olevansa 2.
Löydätkö sinä itsesi?





 


*Villasukat kunniaan ja pipo päähän pakkasilla*