Maanantaina juhlittiin uutta vuotta.
Kiinalaista sellaista.
Helsingissä alkaa olla jo perinteenä tuo värikäs tapahtuma tässä talven keskellä.
Helsingin ja Pekingin kaupungin isännöimä juhla on ihan ainutlaatuinen tapahtuma johon saapuu myös huiman taitavia esiintyjiä.
Leijonatanssia, laulua, taistelulajiesityksiä sekä ilotulitus oli mm. tarjolla tänä vuonna.
Lohikäärme oli ensimmäisellä kerralla ainakin minulle aivan huima elämys,
nyt se on tuttu ja värikäs kaveri joka saapuu juhlimaan kerran vuodessa.
Alueella ei tarvitse kärsiä nälkää vaan voi hämmästyttää makuhermojaan mm. kevätkääryleillä.
Monena vuonna juhliin osallistunut aina jotenkin,
nytkin piipahdin nuorimmaisen kanssa katsomassa juhlahulinaa
joka oli siirtynyt uuden uutukaisen Oodin eteen kansalaistorille.
Tarkistelin etukäteen tarjontaa ja varjonukketeatteri olisi ollut mukavaa seurattavaa mutta ei ajallisesti sopinut menoihin.
Harmi, pitänee vaan hauskuuttaa kotiväkeä äipän 24/7 teatterilla ;)
Paikalla oli tietenkin alkavan vuoden eläin eli Sika.
Vuosi ei tietenkään tarkoita että nyt possuillaan seuraava vuosi
vaan
jokaisella kahdellatoista eläinmerkillä
jotka kuuluvat kiinalaiseen horoskooppiin,
on omat ominaisuutensa
ja ne heijastelevat vuoteen.
Internetin ihmeellisestä maailmasta ja
tittiditii kirjastoista,
löydät asiasta lisää lukemista jos kiinnostaa.
Muistutankin että kirjastoissa on Lainanpäivä 8.2 perjantaina.
Ympäri Suomea tapahtuu kaikenlaista eri kirjastoissa.
(Helmet on mm. paikka mistä löytyy Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kirjastoista kaikki mitä tarvitset tietää ja rutkasti enemmän)
Huomasin sosiaalisesta mediasta että yllytetään kaikki lainaamaan kirjaston hyllyt tyhjiksi :D
lukukaaoshaaste
lukukaaoshaaste
Possuvuoden ensimmäinen tempaus, lukemista kotiin!
Koska sinä kävit viimeksi kirjastossa?
Osallistutko haasteeseen?
Osallistutko haasteeseen?
<3 Kaikille sikamaisen hyvää uutta vuotta <3
Voi vihne... jotain mystistä tapahtui ja mun kommentti katosi nähtävästi taivaan tuuliin, koska mut kirjattiin ulos koko Googlesta. Höh.
VastaaPoistaMutta vastaus kysymykseesi oli siis, että kävin kirjastossa tänään. Varsinainen syy oli Käsityökerho, mutta samalla palautin kaksi kirjaa: Koti koivun alla (siitä voi lukea sivublogistani Pöllö lukee ja kuuntelee) ja Butcher's Crossing, joka yrityksistä huolimatta jäi kesken.
Tilalle lainasin Nellie Blyn "Kymmenen päivää mielisairaalassa"
Ja kyllä, aion osallistua haasteeseen ja mennä kirjastoon perjantaina. Kysytkin vielä ;)
Internet on ihmeellinen maailma jonka syövereihin voi vaikka ikuisiksi ajoiksi hävitä... voi kauhea! Mutta kiva että "syömisestä" huolimatta saan nauttia kommentistasi/kommenteista. Kivaa että ainakin yksi...eikun Possu muuten taitaa osallistua kanssa eli meitä on jo kolme hyllyn tyhjentäjää perjantaina :)
PoistaNiin ja sitä vaan vielä siinä alussa pohdin, että pitäisiköhän joskus antaa ensimmäisenä tilaa jonkun muun kommentoida, eikä aina yrittää olla eka :D
VastaaPoistaLasten kanssa työskentelevänä olen tottunut teihin "ekana" ;) eli ei haittaa, mukavaa vain kun joku kommentoi ja huomaan että joku lukee kirjoituksiani <3
PoistaMä jätän väliin, perjantai on vapaapäivä. Mutta vuoden muina päivinä olen sitten ihan possuna (mulla on pinkki jumpsuit) ja käytän kirjastoa senkin edestä ;-)
VastaaPoistaVoi hitsin pimpula, sähän olet varustautunut tähän sikavuoteen ihan possuna :)Kirjaston käytöstä jo arvasinkin kun "melkein" asut siellä ;)
PoistaNyt on tunnustettava, etä kun possupuku on seitsemisen vuotta vanha, niin ei ole enää entisellään. On reikiä siellä täällä ja kun hampsteria kesytämme pitää olla tarkkana, ettei otus livahda strategisessa paikassa olevasta ilmastointiaukosta sisään... ;-)
PoistaLuulenpa ettei possupuvun iällä ole väliä vain mukavuudella. Hamsterille "possula" on kuin edesmennyt Linnanmäen vekkula :)
PoistaJoku päivä on kyllä pakko lähteä ihan asioikseen Helsinkiin asti, että pääsen käymään tuolla ihanassa Oodissa.
VastaaPoistaIhana kirjasto tosin on meillä täälläkin ja viimeksi taisin poiketa maanantaina. Joskin palauttamassa, enkä lainaamassa.
Ei nyt tavallaan liity aiheeseen, mutta mua harmittaa sellainen asia, että kirjastossa (puhun nyt tästä meidän omasta, en tiedä päteekö kaikkiin) ei enää kunnioiteta hiljaisuutta, vaan hyllyjen välissä kailotetaan ihan suruttaa kännykkään ja jopa henkilökunta puhuu nykyään ihan tavallisella (kovalla) äänellä, eikä sillälailla puolikuiskaten kuin ennen. Välillä huomaan, että jos koitan vaikka lukea lehteä siellä, en pysty, kun huomio kiinnittyy mölypönttöihin (ja yleensä sillä kännykkään selostavalla on meneillään joku kriisi tai sairaskertomus).
Annukka; olen samaa mieltä kanssasi tuosta hiljaisuudesta - siitäkin huolimatta, että itselläni on kova ääni. Yritän kuitenkin kirjastossa puhua hiljaa, mutta kun vastapuoli puhuu normaaliäänellä/kovaa, niin mitäpä hyötyä siitä on.
PoistaMeidän kirjastossa on paljon erilaisia toimintoja, kuten esim. tuo käsityökerho ja niitä varten saatiin remontin jälkeen erillinen tila, mutta jos ovea ei suljeta, meteli kuuluu varsinaiseen kirjastotilaan.
Ja voit vain kuvitella, millainen on meteli, kun reilu 20 naista puhuu yhtä aikaa ja kaikki haluaa saada äänensä kuuluville tai kaikki nauraa yhtä aikaa? Siinä ei paljon se lasiovikaan ääntä pidättele :)
Itsekään en muista siellä sitä omaa volume -nappia aina pitää pienellä..
Kirjastot taitaa ainakin meidän kaupungissa olla tänä päivänä pitkälti ns. monitoimitiloja, "yhteisiä olohuoneita" jne. Ja vähän hullua on sitten se, että lapsia ja nuoria huomautetaan siitä kovan äänen (metelin) tuottamisesta. Onko se nyt ihan reilua?
Kiitos HPöllö. Kiva kuulla, etten ole ainoa, jota katoava kuiskausperinne häiritsee.
PoistaJa juu, ei ole reilua, että lapsia komennetaan. Josta tuli mieleen myös se, että kaupassa mua häiritsee kulunutta ”jos et nyt ole kunnolla, saat mennä takaisin autoon, etkä ikinä enää pääse mukaan kauppaan”-mantraa kiukkuisena hokevat vanhemmat paljon enemmän kuin lapset, jotka ei välttämättä ole halunneet tehdä muuta kuin kävellä omin jaloin sen sijaan, että sullotaan väkisin ostoskärryn istuimeen.
Sori Onneli tästä luisumisesta sivuraiteille :)
Annukka. Minua ei todellakaan häiritse jubailu :) on hienoa kun ihmisillä on huomioita asioista ja niitä voi jakaa ja keskustella muiden kanssa. Oodissa en itsekään vielä ole sisällä käynyt ;) ja kirjaston hiljaisuudesta olen samaa mieltä, se on paikka jossa monet lukee ja opiskelee. Itse en onneksi ole kovaan mölinään kirjastossa törmännyt. Kirjastoissa on monesti niitäkin paikkoja joissa on puhelu ihan ok ja se ei häiritse muita. Omat sekä hoitolapset olen aika tiukalla napinalla opettanut nauttimaan kirjaston annista hiljaisesti ;) Ja komentelusta olen samoilla linjoilla jos lapselle sanotaan "ole kunnolla" niin mitä se merkitsee? Lapset kasvavat selkeillä ohjeilla, ennen kauppaan menoa (tai kirjastoon) sovitaan selkeät säännöt ja niitä noudatetaan. Lapsille voi pienestä pitäen antaa erilaisia tehtäviä minkä kautta he tuntevat olevansa tärkeitä. Kirjastoon mukaan omat lainakassit ja sovitaan montako kirjaa lainataan. Kaupassa oma ostoslappu ensin vaikka piirroksin ja myöhemmin kirjoitettu. Uhkailut ja huuto ei edesauta ketään...ei mammaa eikä lapsia. Mölypöntöt menköön.... no hmm. sinne missä pippuri kasvaa.
PoistaJep :). Mulle on jäänyt mieleen noista omista poikien kanssa tehdyistä kauppareissuista kerta, jolloin kuopus sai käyttöönsä omat pikkukärryt, joihin sitten sai tehtäväkseen etsiä hyllyistä muutaman tietyn jutun. Kulki mun perässä, ja kun päästiin melkein kassoille asti, kärrystä paljastui ihan kelpo kuorma koiranmakkaroita :D. (Meillä ei ole koiraa....). Oli kuulemma näyttäneet ihan samalta kuin "iskän makkarat" (mies tykkää sipuliteemakkara- tai lauantaimakkarapötköistä..)
PoistaIhana <3 Lopputulos oli kuitenkin positiivinen, hän oli saanut osallistua ja tehdä ihan itse! Olisi isä ehkä yllättynyt jääkaapin makkaravalikoimasta ;)
PoistaMukavaa, että on juhlia, mutta Koirapoika ei kyllä tykännyt, kun ilotulituksen äänet meille kantautuivat. Onneksi paniikki ei yltänyt enää seuraavaan päivään.
VastaaPoistaTässä kohtaa olen Repun ja Koirapojan kanssa samaa mieltä: juhlat on mukavia ja kivoja, mutta ilotulitulitukset on aika lailla turhia. Kai ne eläimet moiseen mölyyn saa totutettuakin, mutta noin ylipäätäänkin ne ilotulitteet on aika moisia turhakkeita.
PoistaAikanaan Milleniumina Poika 12 v kysyi, voidaanko ostaa raketteja. Luvattiin ostaa, kun ei oltu ennen ostettu. Etsittiin hyvä paikka ampua ne. Poika katseli niitä melkoisen surkeana ja totesi, että olisi hän kyllä sittenkin voinut tuon saman summan ottaa itselleen ihan käteisenäkin. Se niistä raketeista, noin ylipäätään.
Raketeista samaa mieltä. Ihan tuo meidänkin uusi vuosi voisi mennä niin että kaupungit järjestävät sen yhden ilotulituksen sovittuun aikaan ja sovitussa paikassa. Rakettimyynnin voisi lopettaa, niin paljon niillä saadaan melua ja pahaa aikaiseksi.
Poista