Hankikanto

Monelle sana hankikanto ei sano mitään 

ja toisille paljonkin.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen ne aurinkoiset pakkaspäivät

 ja huopikkailla tassuttelut

kun hanki kantoi.

Siinä oli jotain taianomaista

kuin olisi pilvillä kävellyt.

Olo oli kevyt kuin keijulla <3

Koiruuden kanssa

on ollut muutaman kerran

 tänä talvena 

hankikantoaamuja.

On hupaisaa katsoa kun tassusankari aloittaa varovaisesti pellolle menon,

rauhallista etenemistä

ja sitten ahaa elämys,

tämä kestääkin,

ei uppoa!

Siitä lähtee....vauhdilla ja pitkälle.

Aamulenkki jos sitten sattuu venymään ja aurinko alkaa lämmittämään

niin, 

plups!

Alkaa epävarmuus ja on kyllä naurussa pitelemistä kun 

neljä jalkaa tuntuu lisääntyvän kahdeksaksi 

ja koko koiran olemus leviää hangen pinnalle 

edeten kuin vesimittari.

Lenkin lopuksi selkeä EI, 

ei mennä enää tonne.

Eipä menty,

 oli pikkasen liukasta,

 ei pitänyt saappaat eikä tassut.

*Hau*