sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Taloudenhoitajan matka

Suomenlinnan lelumuseossa tapasin tämän paljon puhuvan neidin juuri ennen loppiaista.
Hän luultavasti on taloudenhoitaja.
Nimesin hänet Mandi-neidiksi mummini kodinhengettären muistoksi.
Hänen olemuksensa jotenkin kaipasi omaa tarinaa ja se kirjautui nyt tänne.
Mandi-neitiä voi käydä mieluusti tapaamassa museossa, ellei hän ole matkalla?
Museossa on paljon muutakin kivaa ;)
kannattaa käydä <3

Miten elon laukkuun pakkaan?
Entäpä kahteen?

Kapsekkiin
ilot ja surut,
isäntäväen mahanpurut.

Miten unelmat
toteutumattomat?
Tarvitseeko kuplamuoviin kääriä,
entäpä
 jos ne ovatkin vääriä.

Reseptit käytetyt,
kokin taidot
näytetyt.

Muistot
 keittiön hämärästä,
itkusta yksinäisyyden
 märästä.

Toiveet
tulevasta,
elämästä
vapaammasta.

Oman elon
 herratar,
posliinisella lautasella
 kalan kera
tartar.

Painan ainoan hattuni
päähän,
lähtien
tuuliseen säähän.

Jätän taakseni
tämän
pestin,
liian kauan
sitä kestin.


*Rakkaudella Mandille ja kaikille joille Wanhat lelut puhuvat*



6 kommenttia:

  1. Voi miten ihana runo <3 Meinasi ääni pettää usemmassakin kohdassa, kun luin sitä ääneen AM:lle - kehut tuli myös tuolta toiselta sohvalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että Mandi tavoitti tekstillään. Se vain tuli ulos varoittamatta, kuten noiden runojen tapana yleensä on. AM:lle kiitokset kehuista myös :)

      Poista
  2. Hän on ihana, tarina niin liikkis. Minäkin aina kuvittelen leluille oman sielunelämän. <3 Mukavaa uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Psst. mä kuiskaan....ei tarvii kuvitella, niillä ON oma sielunelämä ;)

      Poista
  3. Olipa hauska runo :) Tulin vastavierailulle ja liityin lukijaksesi. Terkuin Liisa P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa :) Kiva kun tulit tännekin päin, mukavaa viikkoa sinulle :)

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)