Suomenlinnan lelumuseossa tapasin tämän paljon puhuvan neidin juuri ennen loppiaista.
Hän luultavasti on taloudenhoitaja.
Hän luultavasti on taloudenhoitaja.
Nimesin hänet Mandi-neidiksi mummini kodinhengettären muistoksi.
Hänen olemuksensa jotenkin kaipasi omaa tarinaa ja se kirjautui nyt tänne.
Hänen olemuksensa jotenkin kaipasi omaa tarinaa ja se kirjautui nyt tänne.
Mandi-neitiä voi käydä mieluusti tapaamassa museossa, ellei hän ole matkalla?
Museossa on paljon muutakin kivaa ;)
kannattaa käydä <3
Museossa on paljon muutakin kivaa ;)
kannattaa käydä <3
Miten elon laukkuun pakkaan?
Entäpä kahteen?
Kapsekkiin
ilot ja surut,
isäntäväen mahanpurut.
Miten unelmat
toteutumattomat?
Tarvitseeko kuplamuoviin kääriä,
entäpä
jos ne ovatkin vääriä.
Reseptit käytetyt,
kokin taidot
näytetyt.
Muistot
keittiön hämärästä,
itkusta yksinäisyyden
märästä.
Toiveet
tulevasta,
elämästä
vapaammasta.
Oman elon
herratar,
posliinisella lautasella
kalan kera
tartar.
Painan ainoan hattuni
päähän,
lähtien
tuuliseen säähän.
Jätän taakseni
tämän
pestin,
liian kauan
sitä kestin.
*Rakkaudella Mandille ja kaikille joille Wanhat lelut puhuvat*