Mikki Hiili

  Suomenlinnan nukkemuseon kokoelmissa on vaikka mitä

 kuten tämä meidän kaikkien niin hyvin tuntema Mikki Hiiri.

 Mikki asuu vitriinissä

 kuten lelut museossa muutenkin.

 Tässä museossa vaan on sellainen jännä juttu

 että ne vaihtavat paikkaa

 ja välillä käyvät lomallakin, voitteko uskoa!

Tämä kannattaa kokea ihan itse

ja käydä tutustumassa paikkaan,

 lautalle vain ja Suomenlinnaan mars
(muista tarkastaa netistä aukioloajat ).

Tadaa!

 Minä sen tein,

kokkailukisan voiton vein.

Ei tarvittua essua,

ei muutenkaan mitään suojapressua.

Liesi vain oli liian suuri,

kuin Kiinanmuuri.


Ylös piti kavuta
uunin luukun avulla,
niinpä tämä Mikki
 kuorruttui savulla.

 Nokeakin tuprahteli

mistä sekin johtui?

 Kakkutaikinassa
 luultavasti
pari pilkkua ui.


Se makua ei haitannut laisin,
nokilisällä voittaa taisin.

 Taidan nimetä itseni uudestaan

se on

Mikki Hiili,

 Ai miksi?

No minä olen kokki

en Hiiri.

*Onnelin runoratsu taas laukkaa*

Taloudenhoitajan matka

Suomenlinnan lelumuseossa tapasin tämän paljon puhuvan neidin juuri ennen loppiaista.
Hän luultavasti on taloudenhoitaja.

Nimesin hänet Mandi-neidiksi mummini kodinhengettären muistoksi.
Hänen olemuksensa jotenkin kaipasi omaa tarinaa ja se kirjautui nyt tänne.

Mandi-neitiä voi käydä mieluusti tapaamassa museossa, ellei hän ole matkalla?
Museossa on paljon muutakin kivaa ;)
kannattaa käydä <3

Miten elon laukkuun pakkaan?
Entäpä kahteen?

Kapsekkiin
ilot ja surut,
isäntäväen mahanpurut.

Miten unelmat
toteutumattomat?
Tarvitseeko kuplamuoviin kääriä,
entäpä
 jos ne ovatkin vääriä.

Reseptit käytetyt,
kokin taidot
näytetyt.

Muistot
 keittiön hämärästä,
itkusta yksinäisyyden
 märästä.

Toiveet
tulevasta,
elämästä
vapaammasta.

Oman elon
 herratar,
posliinisella lautasella
 kalan kera
tartar.

Painan ainoan hattuni
päähän,
lähtien
tuuliseen säähän.

Jätän taakseni
tämän
pestin,
liian kauan
sitä kestin.


*Rakkaudella Mandille ja kaikille joille Wanhat lelut puhuvat*