sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kattilahallin kirppis

Helsingin Suvilahdessa, lähellä Kalasataman uutta asuinaluetta, Sörnäisten rantatie 22 sijaitsee Kattilahalli.
Hallissa pidetään jos jonkinmoisia tapahtumia mutta kirpputorit kun siellä ovat niin.... sinne jonotetaan...siis että päästään ostamaan (nimimerkillä itsekin tunnin jonotellut...hullua mutta minkäs teet ;) ).



Tänään olin ensimmäistä kertaa myyjän roolissa ja avot.... ihanaa!! Sisälle pääsee myyjät tarpeeksi ajoissa laittamaan tavarat rauhassa esille ja asiakkaat päästetään sisälle vasta kirpputorin auetessa klo 13. Asiakkaita päästetään tietyn verran kerrallaan sisälle jotta vältytään kaaokselta mikä sekin on hyvä.

 
Parkkitilaa löytyy hyvin ja hienosti järkätty että saa purettua autoa oven suussa ja sitten siirtää kauemmas ( ja ei.. kuvassa näkyvä auto ei ole minun...voi kun olisikin...aika herkku <3 )


Tuolla takana näkyy tuo iso rakennelma Kalasataman metron vieressä oleva Redi jos sinne mielii samalla kertaa shoppailemaan (itse en ole käynyt ).



Myyjille on merkattu lattiaan oma paikka joten mukana täytyy itse tuoda tarvittava rekki, pöytä tms. myyntialustaa. Paikka ei ole suuren suuri mutta ainakin meillä mahtui siskon kanssa oivasti kaikki esille.





 
Kerkesin itse kierrellä loppuvaiheessa pikku kierroksen ja pikaisesti otin muutaman kuvan, paljon oli
kaikenlaista...  seuraavan kerran tulen tänne taas ostajan roolissa ;)
Kivaa oli, tavaraa meni ja mukavia keskusteluja tuli asiakkaiden kanssa.
Hyvä kirppispäivä kaiken kaikkiaan.

 
 * Tänään mukaani tarttui pappa....mamma jo jääkaapissa onkin *

lauantai 29. syyskuuta 2018

Löytö

Aamutuimaan lähtiessäni vauhdilla kotoa, nappasin roskapussin mukaani. Katoksessa huomasin yhdessä nurkassa kaksi tuolia...toinen kurjemmassa kunnossa ja toinen ei.
No...ajattelin että saavat olla kun oli bussille kiirus.

Takaisin tullessa asia kuitenkin juolahti mieleen ja tuumasin että jos tuolit ovat vielä siellä, katson kunnon ja mietin asiaa. Sehän olisi minulle tarkoitettu jos tuolit olisivat vielä siellä.... karma :D

Tuolit olivat vielä katoksessa joten.... toinen matkasi meille. Se on tuollainen pienen lapsen tuoli ja tällä hetkellä sille ei taida löytyä käyttäjää mutta niin vaan on hyvää puuta. Maalipinnan uusinta varmaan tulee jossain välissä ajankohtaiseksi...sävy ei ihan ehkä kohtaa omaa makuani.


 
Useasti tulee mieleen että miksi heitetään roskikseen hyvää tavaraa, josta voisi olla vielä iloa jollekulle. Nyt oli onni että nätisti odottivat katoksessa eikä tuoleja oltu sullottu laatikkoon.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Tätinen

Työviikko mennä hurrutteli osin sateisena ja todella tuulisena mutta monta ihanaa supatusta, jupinaa, kitinää, kutinaa, halia ja hupailua takana.
Minut jopa luvattiin myöhemmin syksyllä pakata laukkuun jotta pääsen lomamatkalle mukaan...heh...mahtaisi vanhemmille olla YLLÄTYS :)

Tänään oli jotenkin niin ihana päivä vaikka olin väsynyt kuin vanha korppu (heräsin 4.19....voi luoja...nytkö se vanhuus alkoi).
Ilma oli ulkotoimintaan aivan huippu, viileä ja aurinkoinen.
Kaiken kruunasi pihalla seisova ihmisen taimi joka onnellisena kailotti minua luokseen "tätineeen". Nämä on näitä minun sydänalaani lämmittäviä asioita, pieniä mutta tärkeitä.

Auto siskon kanssa saatiin illan hämärissä pakattua kirpputoria varten ja siitä postaus myöhemmin.



*Viikonloppu ja rento olo.... juu ainakin kun pääsee nukkumaan... öitä*

torstai 27. syyskuuta 2018

Uusi blogi

Tässä elämässä kun ei ole muuta kuin aikaa...heh heh.. niin aloitin sitten eilen sivublogin kirjoituksen päiväkodin arjesta.
 Päikässä kässäätsä https://hiekkalapio.blogspot.com
Blogi ei sisällä mitään paljastuksia koska minua työntekijänä sitoo vaitiolovelvollisuus.
Haluan avata kirjoituksissani päiväkodin arkeen liittyviä asioita ja mahdollisuuksien mukaan myös kertoa miksi jotain tehdään.
Päiväkotipäivä sisältää aika paljon liikkuvia asioita joista ei aina vanhemmille kaikki avaudu.
Toivon että kirjoituksista tulisi olemaan hyötyä nykyisille kuin tulevillekin varhaiskasvatuksen käyttäjille ja miksi ei tuleville hoitajille :) kaikkea kun ei opita kirjoista.
Kommenttia saa laittaa sekä toiveita jos joku asia kiinnostaisi, koitan parhaani mukaan avata asioita hyvässä hengessä.
Blogia saa siis vinkata eteenpäin sellaisille joita se voisi auttaa/kiinnostaa.

                          <3 TEHDÄÄN TÄSTÄKIN PÄIVÄSTÄ HYVÄPÄIVÄ <3

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Heijastin

Viikonloppuna havahduin tähän hämärtyvään syksyyn heijastimen käytöstä.
Miten on...
-kimallatko sinä ulkona kävellessä?
-onko lamppu kunnossa pyöräillessäsi?
- näkyykö käsi kun viittaat bussia pysähtymään?
- näytkö noustessasi autosta?
-onko lapsellasi tarpeeksi heijastimia?
-näkyykö koirasi ulkoilussa?

Julkisessa liikenteessä nyt tässä alkuviikosta seuraillut kuinka moni meistä on täysin näkymätön liikenteessä.
Kuljetaan kadunreunaa eikä heijastimen heijastinta.
Heilutellaan bussille kiukkuisena kättä...no ei se näy hämärässä jos ei ole heijastinta.
Koira tai lapsi putkahtaa valokeilaan ja viimetipan jarrutuksia.
Noustaan autosta kun ollaan parkissa ..mutta missä heijastin?

Luin jonkun mainoksen tässä taannoin että "sinä joka et käytä heijastinta, tee elinsiirtotestamentti, voit pelastaa monta henkeä".... jep, aivan samaa mieltä!

Mitäs jos me Suomalaiset aloittaisimme nyt kampanjan "näkyvimmät kansalaiset maailmassa"... luulisin että sillä saisi näkyvyyttä aika kivasti :)

                                                       * älä sinä unohda heijastaa*

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Aamuhajut

Mauri myrskystä ei jälkeäkään joten ihana aamulenkki-ilma koirulan kanssa.
Pellot täällä on parturoitu joten hiirulaisia on saapunut kompostikasoihin, risukasoihin ja voi sitä hajujen määrää.
Häntä heiluu ja kuuluu nenäpuhinaa kun veijari jahtaa.
Koirien hajumaailma on ihan huikea en osaa nuhaisena edes kuvitella miltä se tuntuisi.
Itse nautin syksyisten aamujen viileydestä, raikkaasta ilmasta.



Tämän kesän ehkä suurin ilonaihe on ollut ja on edelleen orvokit.
Osa orvokeista on itsekylväytyneitä ja osan kasvatin keväällä siemenistä.
Kukkaloisto on ollut aivan huikea.
Kun vaan jaksaa nyppiä kesän mittaan kuivuneet pois niin kukinta jatkuu pitkään.
Lopuksi jätän nyppimättä niin kehittyy seuraava siemensato ensi kevääksi.


 
* Aurinkoa sunnuntaihin*
 
 

lauantai 22. syyskuuta 2018

Remonttinainen... heh heh

Meillä pihasauna kuoriutui vanhoista vermeistään ja sitä on tässä pikkuhiljaa rakas ukkoni rempannut.
Kierrätys ja kaikenlaisen vanhan uusiokäyttö on projektissa mukana.
Itse osallistun lähinnä lakaisemalla roskia ja jossain hommissa olen voinut olla jopa apuna. Tänään Mauri myrskyn jyllätessä ulkona olin apuna foliolevityksessä. Tikkailla pakko seisoa kun mitta ei muuten riitä pitämään katossa kiinni foliopaperia (pätkä mikä pätkä).


Folio on materialtaan aika veikeää...heti tuli mieleen mitä kaikkea tästä voisi askarrella :)


                    
     -Betonipinta lattiassa on hieno...tulee mieleen kivet ja fossiilit-


Kesällä pääsin myllyttämään eli puoliseinää jaksoin tehdä työpäivän päälle... sen homman jo osaan ;)


 
 Saunaan tulee sekä panoraama ikkuna sekä tuuletus eli pellolle näkee ja happea saa tarvittaessa.

 
* jospa jo talvella pääsis saunoo *

0menasota

Hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa tämä Suomalaisten luomuomenien tuhoaminen ja kompostointi.
Hirmuisen monella on ongelmaksi asti syksyisin omenoita, niitä kypsyy mielettömiä määriä omaan käyttöön ja sitten tarjotaan sukulaisille, ystäville sekä tutuille.
Jakaminen on hyvä juttu ja luomuomppuja Suomen suvessa kypsyneitä... namskis.
Sitten päästään siihen että kun minnekkään ei saa omenoita?
Kompostoidaan ja viedään kaatopaikalle.
Samaan aikaan kauppojen hedelmähyllyissä on omenaa jos mistäkin maasta ja ei taatusti luomua.
Miten voi oikeasti olla mahdollista että ei vieläkään osata hyödyntää kotimaista omenaa.

Voisiko vastaus olla että kiertävä kuorma-auto joka ostaisi ylijäämä omenat pienellä summalla yksityisiltä ja veisi kauppoihin tai jatkojalostukseen jossa tehdään hilloa, viiniä, leivonnaisia tms.
Eipä tietenkään, byrokratia tyrmää tämän varmasti (paperisotaa ja kaavakkeita, pykäliä sun muuta), verottaja tietenkin (joku voi vaikka hetkellisesti rikastua) ja jos ei muuta niin joku EU direktiivi pulpahtaa.
Itseltä kun omput syöty niin mielellään ostaisi kotimaista "kotipiha" omenaa.
Mitä mieltä olette...onko ulkolaisten omenoiden tuonti syksyllä hyvä asia ja omien omppujen kompostointi ihan jees.


 
 * Mauri myrskyä paossa sisätiloissa *

tiistai 18. syyskuuta 2018

Ystävyys

Kauniita hetkiä tulee eteen joinakin päivinä monta kertaa milloin missäkin.
Huonoina päivinä saa ihan pinnistellä että tulee yksikin.
Sitten on päiviä jolloin tulee eteen hetki joka nostattaa ihan karvat pystyyn ja sydän melkein pysähtyy... sellainen tähtihetki.. ihan  "out of this world". Sellainen hetki täyttää mielen suunnattomalla ilolla ja onnella, se ilahduttaa vielä myöhemminkin kun pulpahtaa mieleen.
Tänään minun oli onni todistaa tämmöistä hetkeä.

-Sadun lukeminen oli lopetettu luvun loppuun ja huoneessa kuului kaunis musiikki taustalla.
En tunnistanut kappaletta mutta sanoissa kuului "pieni ystäväni".
Istuin lattialla ja silittelin kahden lepäävän keijun selkiä.
Keijujen kädet olivat rentoina patjojen päällä kunnes pikku hiljaa sormet liikkuivat kohti oman patjan reunaa. Muutama sormi kosketti toisiaan ja tarttuivat hennosti kiinni.
Kummankin keijun nappisilmät hohtivat toisilleen ja hymy karehti kasvoilla.
Jatkoin silittelyä, kädet vetäytyivät omille patjoilleen ja kummankin silmät sulkeutuivat.




 
<3 Tuossa pienessä hetkessä sain olla mukana, sanoisin olevani onnekas <3


maanantai 17. syyskuuta 2018

Vesimeloni

Viimekesänä ensimmäistä kertaa kokeilin vesimelonia.. huonoin tuloksin. Ei tullut kukan kukkaa eikä mitään ihmeenpää kuin vartta.
Nyt sitten kokeilin uudestaan ja ostin Helsingistä Annalantalon kevätmarkkinoilta hyvällä alulla olevan taimen.
Kivasti kesän aikana kasvihuoneessa kasvoi...kasvoi...venyi vartta ja kukkikin. Nyt sitten syksyn kynnyksellä alkoi kasvattaa hedelmää. Huisaa. Siis kokohan on mitä loistavin...koiruus on muutaman kerran meinannut viedä pallona mukanaan ;)



 
Suuresti epäilen että pieni-suuri ystäväni joutuu testimaistajaisiin ehkäpä jo viikonloppuna...hmmm. Onkohan siellä kehittynyt siemeniä...siis istutuskokoisia ensi kesälle?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tarttuu

Sunnuntai valkeni tyynenä,  huikean aurinkoisena, syksyn viileys tuntui takin läpi tallustellessani isää ulkoiluttamaan. Mieleeni vain tästäkin reissusta jäi kuinka paljon omilta vanhemmilta matkan varrella kaikkea tarttuu.
 Nuorempana montaakin asiaa ajatteli toisin ja jopa negatiivisesti esim. sananparret ja elämän viisaudet joita meillä lapsuuden kodissa viljeltiin ahkerasti. Nykyään niitä viljelee itsekin.
Lohdullista on että moni asia on jäänyt muhimaan aivokirjastoon ja sieltä tilaisuuden tullen putkahdellut. Niin kauan kun on mahdollista koitan isältä vielä tartuttaa itseeni tietoa, vitsejä, sutkautuksia, historiaa, elämäniloa ja rakkautta.

 
-Aika on rajallinen kuten tämäkin viikko-

lauantai 15. syyskuuta 2018

Jäähallin kirppis

Pilvinen aamu käynnistyi tottakai kahvilla (elämän eliksiiri) ja puurolla, sitten reppu selkään ja menoksi.
Sisareni kanssa jälleen olimme menossa myymään jäähallin kirpputorille ja nyt poikkeuksellisesti lauantaina (yleensä valitaan kirppari sunnuntaille).
Hallin varausjärjestelmä oli muuten uusittu kesän aikana ja hienosti se "kaatui" ensimmäisten minuuttien aikana silloin kun tein varausta (aika hem... raivostuttavaa). Oletin tästä syystä että olisi ollut koko halli loppuun myyty mutta eipä ollut, aika monta paikkaa oli tyhjänä.
Asiakkaitakin oli mielestäni vähän mutta jokainen myyty tuote on vähemmän tuosta rompekasasta, sateinen sää aina verottaa.

 
Näin hurjasti oli käytävällä tilaa liikkua, ostajille tietysti kivaa kun ei tarvitse ruuhkassa puksutella.
 
 

 
Tässä kippo-kuppi osaston tarjontaa...kaikille jotain (en ostanut kylläkään).
 
 

 
Tämä oli kyllä aika kiva...olisin voinut jopa kuvitella ostavani ihan rekvisiitaksi mutta sai nyt jäädä.




               Bartin ohi en millään voinut mennä ilman että otin kuvan, aika ihku bling bling ;)


 
Possukin pääsi kuvaan... aika söpö nöffi (onneksi ei enää ole karvalelujen kerääjiä kotona).
 
 

 
Laukkuja ei naisella voi koskaan olla liikaa...vai voiko? No eiiiii :)
 

 
Päivän ainoa ostos, loistavan kunnon omaava Skilan vitivalkoinen tuulitakki 7€. Väri ei ehkä ole ihan omiaan ainakaan töihin mutta ehkä sitä tämän ikäisenä osaa olla jo sottaamatta (nimimerkillä aina jossain kummasti fläkki, tahra, reikä tms.).
Omiakin tavaroita saatiin kiitettävästi myytyä mutta parin viikon päästä uudestaan ;)
 
<3 Sateesta huolimatta ihanaa lauantaita <3

perjantai 14. syyskuuta 2018

Villasukat lämmittää

Perjantai-illan puhde kirpputoritavarakasan pakkaamisen jälkeen... "mäpä vähän kirjoitan" ;)
Sainpa yhden sukkaparin langat pääteltyä ( hitsi kuinka hankalalta se aina tuntuu tehdä) ja nämäkin tein jo kesälomalla. Mistä juontaa tuo lankojen päättelyn kavahtaminen vaikka se ei todellisuudessa ole vaikeaa eikä niitä ollut edes montaa näissä sukissa.
Nyt on syksy virallisesti avattu ja voi vallan hyvin sujauttaa saappaan uumeniin vähän pidemmätkin sukat.
Aiemmassa tekstissä kuvaamani torkkupeitto pojalle on loppusuoralla...viimeinen ostettu kerä kiertyy virkkuukoukulle.
Sitten täytyy jatkaa lahjaosastolla... joulu tulla jollottaa ;) Neulominen ja virkkaaminen on kivaa!

 
*Ihanaa alkavaa viikonvaihdetta kaikille*

torstai 13. syyskuuta 2018

Taatelihassua

Kuvailen tuolla "poketti" kameralla (haaveilen EDELLEEN järkkäristä) kaikenlaista ja myös kuivuvaa luontoa.
Siemenkodat, kuivuneet lehdet, jäkälät, kaarnat jne. ovat aika jännän näköisiä. Mielleyhtymiä niistä tulee myös jos oikein osaa pinnistää ajatusta (mielikuvitusta) sekä siristää silmiä.

 
Tämä tupsu toi mieleen Rölli elokuvasta Milli menninkäisen... sen ihanan luonnonlapsen.
Elokuvassa oli minusta hienosti käsitelty vanhenemista ja kuolemaa.
Nyt kun latasin kuvaa niin mieleeni tuli keijujen syysjuhlat ja joltain tanssin pyörteissä on puuhka jäänyt jälkeen :)
 
 
Tästä kuvasta tuli heti mieleen Suuri tonttukirja, opus joka tuli jouluna (joskus silloin kauan sitten) ja sitä luettiin siskojen kanssa tosi paljon. Nyt kirja asuu meillä kuten kirjan tarinallinen jatko-osakin. Kirjassa on selostettu eri tonttuheimoja, heidän tapojaan ja pukeutumisia. Tästä tupsusta tuli mieleen tyttötontun talvinen karvalakki. Aika muodikas vai mitä ;)
 
 

 
Viimeiseksi tänään tarjolla joko taidokas nahkatyö tai sitten..... nami nami lakritsitaatelit. Uh...ohittamaton herkku ihmiselle joka pitää salmiakista mutta ei syö sitä sokerin takia. Tämä on terveellisempi vaihtoehto... hih!
 
Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele että aivan kreisi mamma mutta ihan aikuisten oikeasti joskus tekee hyvää katsoa maailmaa lapsen silmin, mielikuvitus jylläten.
 
<3 Jännittäviä unia kaikille <3
 

tiistai 11. syyskuuta 2018

Superman ja bussikuski

Aamulla varhain lampsin saappaat jalassa kosteita katuja bussipysäkille... todetakseni että  "jaa edellinen meni jo" Onneksi aikainen lintu madon nappaa...eli en ollut myöhässä.
Istuskelin siinä katoksen alla ja katselin aamuliikenteen matelua ohitseni.
Kännykkä oli yllättävän monella korvalla, joku joi kahvia, kiihkeää keskustelua vierustoverin kanssa  sekä äänekästä kilpalaulantaa radion kanssa.
Mutta mutta...sitten se tuli.. mustassa autossa.. Superman!!!
Auton ratissa oli mies jolla superman logo paidassa ja sinisillä hihoilla (kera muskeleiden) verhotut kädet( en voi erehtyä...sen verran monta kertaa töissäni on vilahdellut tämäkin sankari).
Olin varmasti ihan hölmistyneen näköinen ja tuijotin sen muutaman hetken kunnes valot vaihtuivat ja sarjakuvasankari viiletti matkoihinsa.
Astuessani sitten omaan bussiin pohdiskelin (ihan kuin ei muuta ajateltavaa olisi) mihin kummaan mies oli matkalla. Oman elämänsä sankari, viilettämässä kohti työmaata.
Olisiko kuitenkin ollut matkalla ehkä johonkin juhliin?
Vai onkohan kyseinen henkilö töissä sarjakuvaliikkeessä....hmm.
No en tullut ajatteluissani mihinkään järkevään lopputulokseen eli... hyvää sankaripäivää vain!

Linja-autoon seuraavan kerran kipusin töiden jälkeen (kuinkas muuten ..heh heh). Olikin hauska ja hyvä kuljettaja. Hän odotti vanhojen mummojen istuutumista ennen kuin hurautteli matkaan. Hän töräytti torvella kun lähestyi pysäkkiä jossa pieni koululainen istui känny kädessä. Koululainen säpsähti hereille ja kipusi sisälle... kuski ystävällisesti sanoi että muistathan seurata liikennettä kun olet pysäkillä. Lapsukainen ei saanut kortillaan maksettua niin kuljettaja vinkkasi kortin itselleen ja sanoi että "tässä ei ole kuin 1.05 enää rahaa, mene istumaan ja soita heti äidille että bussilippu pitää ladata".
Kuljettaja kerkesi vielä ennen omaa poistumistani hauskuuttamaan muutamaa rouvaa pysäkillä (heillä oli baarijakkarat mukana), -"on se hyvä että on omat tuolit, on ainakin paikka mihin istua".
Sanoisin että liikenteellisesti oli mieltä virkistävä päivä...kiitos Superman ja mukava bussikuski <3

maanantai 10. syyskuuta 2018

Bonsai

Olen aina ihastellut Japanilaisten bonsaipuita. Niissä on jotain rauhoittavaa sekä huumorintajuista... sitä on vaikea selittää koska tuntemuksethan ovat kaikilla meillä erilaisia.
Bonsai itsessään on Japania ja tarkoittaa ruukkuistutusta (bon-ruukku sai-istutus).
Näissä puissahan on säännöt kuinka leikataan jotta pienoispuusta saadaan kasvamaan toivotunlainen. No... luin kyllä netistä hiukan ohjeita ja eksyinpä muutamalle sivustollekkin jossa metsästä haettiin nuoria hiukan jo käkkyrälle kääntyneitä puita, mitä sitten alettiin muokata.
Minä ...hätähoppunen en oikein tähän jaksanut ja keräsin pihasta alkukesästä (johon hiekan sekaan kummasti kasvaa puuntaimia joka vuosi) muutaman alun.
Laitoin purkkeihin ja leikkasin oman maun mukaan. Sisälle näitä ei talveksi oikein voi ottaa kun ovat havupuita.


Yksi hiukan kesällä kärsi kuivuudesta mutta hautaan purkit talveksi maahan...katsotaan keväällä mitä tulee. Sarjassamme Onnelin kokeiluja ;)


 
Tästä oudosti tulee mieleen muppethahmo ...Ruotsalaisen kokin apuri :D

 
Tästä taas pidän eniten <3 Saapa nähdä miten kokeilun käy. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille <3

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Valkosipulisato

Valkosipuli... joko sitä rakastaa tai vihaa. Valkosipuli on aina jakanut mielipiteitä.
Itse pidän valkosipulista kovasti jopa niin paljon että rippikouluvaelluksella meidän pappi sanoi että se kuka syö valkosipulin kynnen saa markan. Hah... mikäs homma tuo nyt  olisi.. tämä tytteli muutaman pojan kanssa söi ja kukkaroon kolahti karkkirahaa "seuraavaan ihmistenilmoillepysähdykseen". Ainoa miinuspuoli tässä syömisessä oli ettei kukaan ottanut meitä telttaan nukkumaan joten... nukuimme kirkkaan kesäkuisen lapin taivaan alla kera mäkäräisten.
Noista ajoista on aikaa mutta valkosipuli maistuu edelleen.
Ensi kertaa nyt olen kasvattanut valkosipulia. Ostin markkinoilta viime kesänä maukkaita sipuleita ja sain hyvät neuvot laittaa syksyllä osa kynsistä talveksi maahan. Näistä nyt nostaessa oli tullut isoja yksikyntisiä. Jos haluan monikyntisiä niin uudestaan maahan vielä.
No ensimmäisiä syöty, osa kuivuu talven herkuiksi. Ensi viikolla luvattu tänne kylmenevää joten laitoin taasen kasvulootaan nukkumaan talviunia kaikkein pienimmät valkosipulit.
Aina kun jossain kasvatuksessa onnistuu tulee hyvä mieli, meillä kaikki on luomua ja itseoppineina kasvatettua.... erehdyksistä oppii ja joka vuosi koitan kasvatella jotain uutta.


 
Maistuvaa sunnuntaita kaikille ja iloa päivään.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Hili

Hei vaan kaikki.. minun nimeni on Hili. Minä olen "ylläripylläritipula" ja saavuin kanalaan toukokuun puolenvälin jälkeen. Minut huomattiin vasta pari päivää kuoriutumiseni jälkeen. Äitini Pippuri on aika kipakka tapaus silloinkin kun munii joten siinä varmaan syy miten minua ei ihan heti hoksattu.

 
Koko kesän olen saanut rauhassa kasvaa ja tutustua ympäristöön sekä nauttinut suunnattomasti syödessäni mm. muurahaisia ja matoja.
 
 
Olen kyllä vielä hiukan arka ja mielelläni piiloon pujahdan vaikkapa kottikärryn taakse. Minua ensin luultiin kukoksi mutta luojanlykky etten ole... olen saanut kuulla mitä edellisille "tipuille" kävi kun rupesivat kukkoilemaan. Hui kauhistus!!

 
Minussa alkaa hiukan jo näkyä väriläikkiä koska äitini onkin musta kana ja isäni on aika vaalea väritykseltään. Minusta kasvaa tämän tilan ensimmäinen oma kana, olen kyllä hiukan ylpeä tästä. Nyt vielä nautin vihreän napsimisesta pihalta mutta mikä se talvi on? Onkohan se jotain syötävää, jään jännityksellä odottamaan.
 

perjantai 7. syyskuuta 2018

Syysilmaa

Voi mikä onni ja autuus ...pääsin töihin :) 
Parasta päivässä taisi olla pelastusoperaatio hiekkatiellä. Pitkän pitkä kastemato yritti hiekkatiellä mennä eteenpäin ja oli matkalla tarttunut kivenmurusia jarruttamaan matkaa.
Tiellä on aika vilkas pyörä- ja kävelyliikenne joten muutaman lehden avulla varovasti saimme ystävän siirrettyä multaisampaan paikkaan. "Hei hei ja hyvää päiväjatkoa herra mato". Tiedotimme myös ystäväämme metsämörriä kirjeellä että operaatio sujui hyvin ja mato turvassa.
Ihanaa olla takaisin työmaalla <3

Päivä päättyi matkustamiseen maalle ja ihanaan kävelyyn raikkaassa syysilmassa. Oli yllättävän lämmin ja vaikka pitkä kävely tuntui lopuksi jo jaloissa niin avot kun teki hyvää!!!





 
 
Ihanaa alkavaa viikonloppua ihan kaikille, nauttikaa ja pitäkää huolta läheisistänne <3