maanantai 21. tammikuuta 2019

Uunisaari

Kaivopuiston rannassa,  marras- huhtikuun välillä on kapea silta joka johtaa pieneen Uunisaareen, merellinen pieni upeus.
Kesäaikana tänne kulkee Merisataman kompassitorilta lautta.



Mitään pääsymaksua tälle saarelle ei ole joten voi tehdä kävelyreissun tai ottaa vaikka eväät mukaan.
Saaressa on myös ravintola jonka ikkunoista avautuu upeat näkymät. 
Saunaankin pääsee :)
Ma-pe sauna hellii 7-10 ja aamiaista pääsee nauttimaan löylyjen päälle 8-10.
Varmasti ikimuistoinen Helsinki aamu <3



 
Saarella on pieni hiekkaranta ja auringonpalvojille kallioita joten kesäisin tämä on täynnä ihmisiä. Ajattelin että näin talvella ei ehkä niinkään, aika moni muu taisi ajatella samoin.
Kansaa vaelsi katsomaan avoimena vellovan meren horisonttiin, auringon kimaltaessa kirkkaasti.





 
Rannikolla aina asuneena sitä on joku ihme meri kaipuu, vaikka ihan maakrapu olen luonteeltani. Veden liikkeet rantakallioon, aaltojen pauhu ja tuulen kylmä tuiverrus mereltä kasvoilla.
Se vain tuntuu niin hyvältä, ilmaista meditaatiota <3
 
* Luontoterapiaa, käytätkö sinä sitä hyväksesi? *
 

perjantai 18. tammikuuta 2019

AA

Aurinko ja amaryllis.... heh, moni taisi otsikosta luulla jotain ihan muuta ;) pieni jäynä on aina paikallaan.
Mutta asiaan, aurinko on pilkahdellut nyt väliin aamuisin ja väliin päivälläkin, aiheuttaen vahvaa voimaantumista.
 
 
Mieli virkistyy valosta ja huomasin että vaikka amarylliksen jouluaika on ohi niin uusintakierros on alkanut.
Kukka saapui jouluksi, ulkomailla asustelevalta sisareltani ilahduttamaan, kiitos <3
 




 
 
Mikä on sinun ehdoton joulukukka lemppari ja jatkojalostatko mahdollisesti sipulillisia seuraavana kesänä pihalla?
 
*Tässä sipulissa on voimaa*

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Muumiarvonnan voittaja

Ihanaa kuinka monta uutta kommentoijaa kävi blogissani, kiitos kaikille osallistujille.
Hauskaa oli lukea mielihahmoja ja muita muistoja muumeihin liittyen.
Kirjojen lukeminen, laulujen kuuntelu, ohjelmien seurailu lasten kera, mukien keräily, muumimaailma reissut ja kaikki muu.
 
Muumit kaikkine persoonineen tavoittavat niin lapset kuin aikuisetkin.
Kiitos Tove kun jaoit kanssamme mielikuvituksesi, meillä olisi köyhempää jos Muumeja ei olisi <3
Arvonnassa tein vanhan kaavan mukaan joten illan pimetessä jo nimiä paperiin ja sakset käyttöön. Viimeisenä osallistujat isoon mamman hillopurkkiin.
Aamulla vinha sekoitus ja jännitys tiivistyy....






 
Voittaja on  Salli M. kommentillaan...
"Tytön kanssa käyty Naantalin muumimaailmassa ja pikku myy on meiän suosikki"
 
Onneksi olkoon, laitoin sinulle sähköpostia <3

*Muumilaaksossa vielä uinutaan mutta nautitaan me lumesta*

perjantai 11. tammikuuta 2019

Logi ja arvonta muistutus

Tässä pohdintaa sanalle logi, varsinkin jos se on ammattinimikkeen loppuosa, mitä se oikein meinaa?
Psykologi, fysiologi, arkeologi, radiologi...koitin etsiä kysymykseeni vastausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja vastaus jonka sain on sukupuolineutraalius.
Onkin vanhentunutta käyttää ammattinimikkeessä sanaa mies tai nainen, no höh. 
Ammattinimikkeissä myös näkyy mahdollinen koulutus, eli olettaisin login  saaneen oppia pidemmän kaavan mukaan, aika loogisesti pähkäilty vai mitä?
 
Asiamies, tiedemies, talonmies, rakennusmies, elinkeinoasiamies, esimies, kirvesmies, laitosmies, merimies, nimismies, palomies.
Miten näissä kaikissa ammateissa vaihdetaan sukupuolineutraalimpaan ilman että ihmisiltä katoaa yhdistelykyky ammatin ja työntekijän välillä, en ymmärrä? Onko ehkä tarkoituskaan ymmärtää, menee taas hiukan yli hilseen tämä ajattelu.
Miltä siis kuulostaisi esilogi tai palologi, aika oudolta ;)
 
Mutta mites sitten kun on noita-akka, pitäisikö sekin nimi muuttaa noitalogiksi tai lentoemäntä voisi olla lentologi... sekin kyllä viittaisi edelliseen ammattiin ei niinkään emännöintiin.
Palmusunnuntaina voisi siis törmätä lentologi koulutuksen saaneeseen noitalogiin joka ihastuttaisi luudalla lentämisen taidokkuudella.
 
Pyöveli, onko hänen aina oltava jonkun veli, eikö perheen ainoa lapsi pääse jos haluaa?
Ammatinvalinnassahan pitäisi olla se neutraalius, eikös vain?
 
Kaikki tämä vain siksi että tapasin elämäni ensimmäisen kerran radiologin, ainakin tietoisesti, työnsä äärellä.
Olin hyvin otettu hänen taidosta nähdä ultrassa jänteitä ja muita ihonalaisia kudoksia (minulle se näyttäytyi vain sekalaisena viivakoodina).
Ystävällisesti maallikolle, yksinkertaisesti kertoen mikä hitsi tuolla olkapäässä oikein vaivaa... tai siis monikossa tämä hitsi.
Sain jopa katsella koneelta, kuin piirrettyä, kun piikki rusahti olkapäähän ja kortisoni levisi sisuksiini.
Olen siis hetkellisesti ollut osa elävää piirrettyä, voi tätä onnea, onpa taas kerrottavaa kiikkustuolissa.
Kiitos logille, koitan parantua ja kiitos että aiheutit päänvaivaa joka piti selvittää.
Olenko nyt taas hitusen viisaampi? Ken ties, hyvähän se olisi, ikä etenee ja viisauden pitäisi kasvaa... hih hih!
 
*Viisautta viikonloppuunne ja muistakaa käydä osallistumassa Muumiaiheiseen arvontaan , vielä kerkiää*
 
 
 

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Muumit ja arvonta

Käydessäni Suomenlinnan lelumuseossa sain ahaa elämyksen erään vitriinin ääressä joka sisälsi Muumihahmoja menneiltä vuosikymmeniltä.



Muumit ovat sinnikkäästi kuuluneet elämääni, lapsuudessa sarjakuvien sekä kirjojen välityksellä ja uusi aalto tuli kun esikoiseni syntyi. Muumilaakson tarinat alkoivat elämään myös televisiossamme ja muumilaaksolaulu tuli enemmänkin kuin tutuksi.
Säästölippaani oli pitkään Muumipappa ja se on edelleen voimissaan mutta ei kolikkokerääjänä, hän asustelee Roopen kanssa kellokaapissa... ainakin on juteltavaa vanhoista automobiileista ..hih!


Keittiössä luuraa arsenaali Muumimukeja ja lautasia ahkerassa käytössä.
Muumipyyhkeitä meillä on ollut niin kauan kuin niitä on saanut ja yhdet lakanat olisi taas ostoslistalla... ne mustavalkoiset seikkailu-Muumit olisi kyllä ihan kivat.
Kuinkas sitten kävikään kirja oli lapsuudessani iltalukemiston suosikkilistalla (se oli muuten aika laaja siis se lista ..heh heh isä parka) ja samainen satu on viehättänyt myöhemmin niin omia kuin hoitolapsiakin.



 Blogissani en kertaakaan ole arvontoja saanut aikaiseksi pidettyä mutta nyt on sen aika 
 eli kerro jokin Muumimuisto,
lempihahmosi tai muuta Muumeihin liittyvää kommenttikenttään.

          Jokaiselle kirjautuneelle lukijalle tasapuolisesti yksi arpa.
Blogin oikeassa reunassa voit kirjautua lukijaksi.
         Vastausaikaa keskiviikko aamuun 16.1.2019 klo 9.00 asti

Arvon yhden paketin joka sisältää kaksi ihanaa pinkkiä Finlaysonin Niiskuneiti käsipyyhettä.
Laitathan sähköpostiosoitteesi kommentti kenttään jos olet anonyymi lukija jotta saan yhteyden voiton osuessa juuri sinuun.
Postitan ainoastaan Suomeen.
Ihan saapi myös omassa blogissa vinkata arvonnasta jos näin haluaapi.
(Tämä ei ole yhteistyömainos postaus)

                                      *Onnea arvontaan*

maanantai 7. tammikuuta 2019

Lelumuseon joulu

Nyt on myöhäistä... se meni jo ja loppui, joulu siis  mutta minäpä kerkesin tänä vuonna käymään, vaikka aika viimetinkaan jäikin.
Suomenlinnassa on yksityinen, aivan super ihana lelumuseo, jossa joulukuussa vitriineihin ilmestyy toinen toistaan ihastuttavempia vanhoja joulukoristeita.
Tällä kertaa hiippailin kamera mukana ja kysyin luvan kuvaamiseen koska luvattoman kauan räpsyttelin hyllyjen välissä ja kuolasin vitriinikappien sisällyksiä (taitettava matkajakkara olisi ollut kyllä aika hyvä olla mukana :) )
Museossa ehdottomasti kannattaa käydä ajan kanssa ja nauttia näkemästään sekä istahtaa vielä kahville museon sisääntulossa sijaitsevaan cafe Samovarbariin josta ikkunoiden kautta avautuu merimaisema.
Teenjuojia hellitään haudutetulla teellä ja suolaista sekä makeaa leivonnaistakin on tarjolla. Henkilökunta ystävällistä ja tunnelma on rauhallinen, lämmin ja mitäs ylistys sanoja vielä keksisi ;)
Museoon pääsee sisälle käteisen lisäksi museokortilla jos sellaisen olet haalinut itsellesi tai jos teet kesäsesongin aikaan retken saarelle kannattaa ottaa 19 euron yhteislippu niin pääset Suomenlinnan kaikkiin museoihin.
Tähän postaukseen laitan ainoastaan koristekimaran, näissä vanhoissa joulukoristeissa vain on sitä jotain mistä kovasti tykkään. Olen tainnut syntyä vanhaksi :D













 
 











Tähän viimeiseen kuvaan on hyvä lopettaa, loppiainen takana ja viimeistään tulevana sunnuntaina, Nuutin päivänä, korjataan joulu pois.
Mennyt on ihana joulumme, jota taasen jännityksellä odotamme kokonaisen vuoden mutta nyt on aika kääntää katseet ja kellot piteneviin päiviin, talven pirteisiin pakkasiin.

*Alkavaan viikkoon onnenmyttysiä*

perjantai 4. tammikuuta 2019

Unelmia

Kaisaniemeen loiskuttelin räntäkelissä ja liukastelua välttäen viettämään aikaani upeissa kasvihuoneissa.
Helsingissä on hienoja paikkoja ja aina väliin menee vuosia, ennen kuin muistaa taas käydä.
Tänään oli ilmainen sisäänpääsy Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, joten hyödynsin tämän edun, maaliskuussa olisi seuraava avoimien ovien perjantai...vink vink!


Ajattelin että sisällä voisi olla ruuhkaakin mutta ei, turisteja oli jonkin verran ja sitten itseni kaltaisia ihastelijoita loput.
Rauhassa sai tavata kasvien nimiä ja tuoksutella kukkasia sekä näppäillä muutamia kuvia tällä dinosaurusaikaisella "pokettikameralla" :D



Ovella oleva ilmoitus vaatetuksen keventämisestä oli ihan hyvä, talvitamineissa palmusalissa olisi tullut hiostavan kuuma joten pomppa pois vaan.
Kamelioita kukki muutamassakin kulmauksessa talvipäivän kunniaksi, kukan keskusta muuten hauskasti muistuttaa kruunua.
Saleissa oli mukava hipsutella omaan tahtiin ja ihmetellä sekä unelmoida, niskat jumissa koitin tavoitella katseellani korkeimpia latvuksia.




Arvaakohan kukaan mistä kukasta tässä mahtaa olla kyse, väritys viittaa naapurimaahamme mutta ei nimeen?



 
Allashuone...juu minäkin voisin tämmöisen ottaa, paremman puutteessa käy ihan nuo ruukutkin.

 
Sitruspuun hedelmät olivat valtavia, tuskin enää mehukkaita. Ihastellessa tätäkin kasvia tuli mieleen nuo omat vaivaiset 10cm pitkät taimet, ehkäpä jonain päivänä niissäkin hedelmiä tai jos vaikka kukkisivatkin niin olisin onnellinen.
Eteeni tuli myös pieniä pyöreitä pomelon alkuja sekä kaakaopuun hedelmiä, hauskaa nähdä millaisesta puusta nekin ovat kotoisin.


 
Puuvillapumpuloita oli hauska katsella, nepäs eivät olleetkaan tasaisesti samannäköisiä vaan ihan omanlaisia pitkuloita sekä putkuloita.


 
Allashuoneessa ei ollut enää niitä jättilumpeita mitä vielä omien nappuloiden lapsuudessa oli mutta kauniita nämäkin.
Suosittelen käyntireissua tänne jos millään nauttii vihreästä.
 
*Kauniita hetkiä viikonloppuun*