sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Sadepako kellariin

Joskus vaan on päiviä jolloin sataa,
kirjaimellisesti sataa vettä koko päivän.
Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan kurahousut jalassa,
eikä sadetakkia niskassa,
jaloissakin vähän korkeampaa nilkkuria,
eikä niitä kumppareita.
Seurakin arkipäiviä vanhempaa,
eli siskoni.

Sisaruskolmikkomme lähti katsomaan 
yhtä löytynyttä ihmettä
Albert Edelfeltin uskomattoman hieno maalaus
jonka uskottiin kadonneen,
löytyi Puolasta rullalle käärittynä ullakolta.

Koivujen alla,
vuodelta 1882 oleva maalaus
on kaunis valoilottelu.
 Ainakin minut kietoi
vihertävän koivikon huumaan.
Joissakin tauluissa on vain se jokin,
sitä on vaikea sanoiksi pukea,
se vaan puhuttelee.
Onko sinulla tullut puhuttelevaa teosta vastaan?

Valokuvia en tietenkään napsutellut,
talletin muistojen kovalevylle vain.
Syntymäpäivälahjaksi taitaa olla
liian vaativa toive, hih!

Punaisessa kellarissa tämä maalaus
kera muiden töiden esillä 10.5.2020 asti,
suosittelen jos esittävä maalaustaide
sekä Romanovit kiinnostavat.
Ps. on siellä taidemuseossa paljon muutakin nähtävää.



Kipsuttelimme sateenvarjon alla,
väistellen lätäköitä,
syömään ja höpöttelemään
 elämän menosta,
 läheiseen Dennis ravintolaan.


Tilasin vuohenjuustosalaatin,
 joka oli erinomaisen herkullinen, 
tarpeeksi iso ja täyttävä.
Tunnelma pimenevässä illassa,
kynttilän valossa ja sisarieni seurassa
oli täynnä iloa ja naurua.
Onneksi elämässä on hyviäkin asioita.


*Olen kauneudella kyllästetty sekä ruualla täytetty, kiitos siitä*

torstai 13. helmikuuta 2020

Utopia

Utopia.
Paikka jota ei ole,
paikka jossa haluaisit elää,
paikka jossa on kaikki hyvin,
mutta mitä se hyvin merkitsee?
Ihanteellinen onnelako?
Kaikilla on se ihan oma utopia,
eläisimmekö vain rinnakkain,
 ei yhdessä?



Voisiko utopia olla kaikkien toteutuneiden unelmien summa?
Voisiko sen sisällä sittenkin asustaa,
kuin pumpulissa?
Mutta entäs ne toteutumattomat unelmat,
mihin kummaan ne utopiassa mahtuvat.
Onko siellä olemassa kaappi pimennossa,
 josta sitten välillä
haetaan uusia unelmia toteutumaan.
Tarvitseeko utopiassa unelmoida saavuttamattomista,
kykenisikö edes?

Onkohan utopiassa kuitenkaan kiva olla,
kun eloon nyt vaan kuuluu
takapakit ja epäonnistumisetkin.
Kaikki pieleen mennyt antaa potkua
yrittää uudelleen,
uusin keinoin,
jotta elämä jatkuisi.

Utopia on maaginen
 ja saavuttamaton paikka.

Olisiko kuitenkin niin,
 että elämä itessään on niin maagista,
että elämme utopiassa huomaamattamme?



*Ajatuksin tähän päivään*

tiistai 11. helmikuuta 2020

Neulo olosi

...eli neuloosi.
Se on sitten viheliäinen vitsaus
ja kaiken nielevä 
(lue; rahan ja tilan)
virus.

Päätin taannoin että ostan vain lankoja
siihen työhön mitä teen,
en varastoon,
vaikka kuinka olisi hyviä tarjouksia.
No, kuinkas sitten kävikään Lankamaailmassa....
voi autuas pehmomaailma sentäs.
Siellä tulee ihan hulluksi!

Merinovilla oli tarjouksessa joten sitä sitten
ja puolet kerästä heiluu jo pipon muodossa päässä.
Alpakkaa en voinut ohittaa, se on vaan niin....
no se odottaa kutimia.
Villalankaa oli pakko ostaa kun nyt vaan oli niin halpaa,
jos tekis vaikka sukkia itselle välillä.
Ja sitten aivan pähkähulluostos,
mohairia 200g.


Löysin käsinkirjoitetun pitsiohjeen huiviin
ja sitä hikihatussa neulonut.
On vaan sitten niin leveä huivi, 
että eihän tuo lankamäärä oikein riitä.
Internetin ihmeellisestä maailmasta 
 kyseistä lankaa sitten
Tanskalaisesta nettikaupasta lisää,
eihän sitä väriä enää täältä ollut saatavilla.
Jep,
opiksi jälleen, 
osta vain sitä minkä tiedät tekeväsi heti
(ja ohjeesta tarkat lankamäärät).


Jos joku haluaa tehdä samanmoista niin...
Luo 121 s (1 reuna s, 1 kertaa 17s kuvio,1reuna s)
Neulo yksi kerros oikein (työn nurja puoli)
jatkossa neulo reunasilmukoilla aina oikeaa 
ja muilla silmukoilla pitsikuvion mukaan.

1-4 kerrokset sileää oikeaa.
5 kerros
 reunasilmukka oikein, *3 kertaa 2 silmukkaa yhteen, langankierto, 1s oikein,
lk, 1s oikein, lk, 1 s oikein, lk, 1s oikein, lk, 1s oikein, lk, 3 kertaa 2s yhteen* 
toista kerros loppuun
 ja muista viimeinen reunasilmukka oikein.
6 kerros
neulo sileää nurjaa
Kun työ on sopivan pitkä
neulo neljä kerrosta sileää oikeaa
ja päätä neulomalla silmukat nurin.

Minulla on pyöröpuikko 4,5
jotta tulos olisi mieluinen.
ja ohutta mohairia tulee menemään 400g
 jotta saan tarpeeksi pitkän huivin.
Leveyttä n. 60cm

Flunssapotilaan leppoisaa puuhaa ;)

*Terveyttä päivääsi*

lauantai 1. helmikuuta 2020

Fyffe

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa





Raha pyörittää maailmaa,
ilman fyffeä ei voi elää.
Pätäkkää pitää olla,
muuten rasittuu polla...
vai oletko ilman sitä,
 ihan nolla?

Raha on vanha vitsaus ihmiskunnalle,
tietyllä tapaa tarpeellinen ja hyvääkin tekevä
mutta monasti kaiken pahan alku ja juuri.
Olisiko sittenkin ollut ihmiskunnalle parempi 
oravannahat ja vaihtotalous?
Luulisin että kulutustavaran määrä olisi huomattavasti pienempi,
vihreä pallomme voisi paremmin
ja ehkä ihmisetkin olisivat onnellisempia.

Nyt on kuitenkin nyt
ja rahan jakautuminen ei ole vakio,
valuutalla on tapana kellua
ihan ulottuville
ja seuraava tyrsky vie sen taas mennessään,
jäikö hiluja vai vain kuohu käteen?



Ihmisen perusluonteeseen kuuluu ahneus,
juu ihan meillä kaikilla.
Osalla meistä kuitenkin taka-alalla
ja aisoissa pysyttelevänä.
Vallankahva valitettavasti
kasvattaa myös ahneutta.
Sisäinen vankila on valmis.

Millä keinoin siis rahaa olisi elämiseen hyvä haalia?
Mikä on oikein ja mikä väärin?
Oliko Robin Hood sankari vai konna?

Raha nyt vain kulkee elämässämme mukana,
halusimmepa tai emme.
Syntymästä kuolemaan 
ja usein vielä pitkään senkin jälkeen,
kiitos veroviranomaisen.

Aina tässä elämässä ei kuitenkaan pärjää
ihan oman kahisevan turvin,
on arvaamattomia tilanteita,
äkillisiäkin.
Apua voi tarvita
vaikkapa siihen keittiörempan finanssipuoleen.
Lainaa voi tietenkin ottaa kavereilta
tai hämärähemmoilta,
jota en kyllä kenellekään suosittele,
siinä voi olla vaarassa muukin 
kuin hilloton kausi lompakossa.

Saako rakkautta rahalla tai sillä * lainarahalla?
Tähän jollain on varmasti se oikea vastaus
mutta arvelisin itse että vilpitöntä rakkautta
 ei rahalla saa.

Eli onko se kuitenkin rakkaus
joka siellä taustalla tätä maailmaa pyörittää?
Eikä sittenkään se maallinen mammona,
kylmä ja kalsea.

Ehkäpä ilman rakkautta,
 olisimme olleet jo tuhoon tuomittuja.

Ollako siis rahakas
vai onnekas?
Vai yksinkertaisesti valaistunut?


*Valoa ajatuksiin tälle päivälle*





keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Alla sienien

Viikonloppuna on mukava vain olla ja pötkötellä,
syödä ja nauttia.
Kilkutella kutimia ja katsella telkkamaratonia.
Aivot narikassa.

Sitten tulee se hetki
kun jotain pitää tehdä,
ihan pakko nousta ylös 
ja lähteä ulos.
Aurinko paistaa,
tyttärestä saa matkaseuraa
ja jokin kiiltelee
vielä uutuuttaan.
Tutustumaan siis....




Arvatkaapa missä käytiin?

*Iloa ja onnenpipanoita päivään*

lauantai 25. tammikuuta 2020

Rotta

Elämässä voi olla kaikenlaisia rottia,
lemmikkeinä,
inhokkeina,
pehmoleluina jne.
Rakastamme ja loukutamme,
myrkytämme ehkä myös...
mutta tämä rotta onkin ns. ilmassa.


Kiinalainen uusi vuosi vaihtui perjantai-iltana klo 18 
Suomen aikaan.
Horoskooppimerkeistä
rotalla on nyt oma vuosi alkanut.



Asiaan kuuluvat juhlallisuudet 
hoidettiin uuden keskuskirjasto Oodin syleilyssä.
Torihulinaa,
kiinalaisia herkkuja,
kalligrafiaakin.
Taito olisi kyllä ihana osata,
sulavasti vain siveltimellä
loihtia paperin pintaan
liikettä.



Lohikäärme tuli nähtyä
ja sulavaa tanssia seurattua.
Oli kyllä ihanaa olla mukana,
pimeässä tammikuun illassa.

*Olkoon rotan vuosi meille onnekas*

torstai 2. tammikuuta 2020

Lempo soikoon

Elämä on kummallinen juttu,
se ottaa ja antaa
ihan omalla aikataulullaan,
ilman varoituksia.

Joskus sitä on miettinyt 
miten paljon jaksaa taakkaa kantaa,
paljonko reppuun mahtuu.
Mitä jos reppu on vaihtunut rinkaksi
ja taakkaa lytistää alleen?
Niinä hetkinä
kannattaa avata se kantamuksen sisällys,
kurkata sisään.
Eväinä on paljon hyvää,
kaikki eivät ole lämpimässä muussaantuneita
kerrosvoileipiä,
kera vettyneiden kurkkupalojen.
Rasiassa voi olla keitetty kananmuna,
mikäs siellä sisällä onkaan?
Yllätyskeltuainen.

Voi löytyä rapiseva pussi
pullollaan rusinoita.
Ennen ne olivat mehukkaita rypäleitä
mutta nyt
täyttä voimaa ryppyisen kuoren suojissa.

Likapyykkiä kaivellessa
sieltä voi ponnahtaa se sukkapari
 joka on vielä käyttämättä.

Täytyy vain raudanlujasti uskoa
että pelot on tehty voitettaviksi
ja hyvä voittaa silloinkin
kun kahleet tuntuvat puristavan.

Elämä on mahdollisuuksia täynnä,
silloinkin kun tuntuu että kaikki on menetetty.


Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta
olkoon uusi vuosikymmen onnellinen <3


*Kaivetaan tänäänkin reppuja löytöjen toivossa*