torstai 15. marraskuuta 2018

Live the magic

Harvemmin sitä tulee elokuvien ensi-iltoihin lippuja saatua mutta nyt kuopuksen pyynnöstä oikein kyttäiltiin ;)
Hyvät paikat ja scape sali kera 3D lasien....jesh!
Itse elokuvan juonesta en kerro mitään etten "spoilaa" tulevilta katsojilta jännitystä ;)

Harry Potterin luojan, J.K. Rowlingin kirjoittamaan kirjaan, Ihmeotukset ja niiden elinpaikat, perustuva Grindelwaldin rikokset ... joista ensimmäistä elokuvaa oltiin tietysti katsomassa ja nyt tätä kakkos osaa, tottakai.
2016 kirjailija paljasti että kyseisestä kirjasta tehdään viisi elokuvaa eli vielä on tulevaisuudessa hyviä elokuvia tiedossa.
Itse olen tykästynyt elokuvien satumaailmaan eritoten elokuvien toteutukseen.
Sama tunnelma mikä oli jo Harry Potterin elokuvissa/kirjoissa, jatkuu loistavasti.
Ei tullut haukoteltua tämän leffan aikana vaan jännitys jatkui loppuun asti.
Jos millään muotoa tämä genre kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa.


<3 Käykää elokuvissa <3

maanantai 12. marraskuuta 2018

Alaston

Jotenkin keventääkseni tätä harmaata marraskuuta mielessäni, mietin kaikenlaista hassua ja koitan nähdä harmaissakin päivissä värejä sekä sävyjä.
Valon vähentyessä luontokin pehmenee, terävät värit sekä reunat häviävät ja asioita voi nähdä eri kantilta kuin aiemmin.


Kun katson puuta, ilman lehtiä, sehän on naku...vain nahka päällä.
Voi raukkaa, ilmat viilenevät ja tuulet puhaltavat, siinä vain ilman rihmankiertämää.
Alasti, paljaana kaikki mutkat esillä ja silti kukaan ei tunnu katsovan ainakaan "sillä silmällä" ;)
Ohikulkevat ihmiset painavat päänsä hupun alle, kiristävät nyörejä ja mielessään sadattelevat syksyä ja liukkaita lehtiä maassa.


Niitä upeita lehtiä jotka keväällä meitä ihastuttivat kirkkaan auringon paistaessa, pieniä vihertäviä hiirenkorvia.
Niitä kesäisiä lehtipaljouksia oksilla joista äärettömän kaunis kahina kuului heinäkuun helteissä tuulen puhallellessa korviin.
Niitä nahkeita lehtiä vihdassa, jotka läiskähtelivät iholle mökkisaunan lämmössä kesäisenä iltana.
Niitä syksyisen värikylläisyyden ja hehkun täyttämiä lehtiä joita tuuli puhalsi sekä kieputteli ilman viiletessä ja kesän vaihtuessa syksyksi.
Siinä ne nyt maassa kimaltelevat sateen kastelemina, katuvalon loisteessa ruskeina ja unohdettuina.
Mutta miten meidän puu...
Sisällä rungossa, kuoren alla kiemurtelee ja virtaa vihreä elämä, iloisena menneestä kesästä ja luottavaisena odotellen talven pakkasia.


<3 Kevät tulee taas ja hiirenkorvat <3

perjantai 9. marraskuuta 2018

Helsinki marraskuussa

Pieni sumusade kasvoilla, raikkaassa ilmassa kävellen.
Rauhallista ja harmaata.... meri on auki ja sen voi kuulla.
Ei ole kiire mihinkään.
Minä ja vain minä tässä hetkessä <3





*Ota hetki itsellesi, hengitä syvään ja sulje silmäsi.... tässä on hyvä juuri nyt*

tiistai 6. marraskuuta 2018

Koiruus

Koiruus....
rakas karvakasa joka väliin haisee niin kammottavalle kun on vähän uitu peltojen ojissa :D
On ihan oma persoonansa ja tuonut paljon iloa elämään <3
Koiruus asuu maalla ja nauttii isäntänsä kanssa vapaasta elosta.
Emännän saapuessa isolta kirkolta karvakorva aina yhtä iloinen touhupetteri eikä tiedä miten päin olisi... jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin.


Koiruus osaa ottaa ilon irti kaikista vuodenajoista Suomalaiseen tapaan....
-kesällä on liian kuuma, ei jaksa mitään...
-syksyllä usein sataa vettä ja se vasta tylsää onkin, karvat kastuu....
-talvella paleltaa tassuja ja jos tulee  vielä räntää niin sohva kutsuu...
-keväällä herää koiruuskin ja riemulla lätsäyttelee kuralätäköistä etsimään nuijapäitä kaveriksi....elo on ihanaa


Koiruus on välillä huolissaan... jos emäntä laahustaa perässä liian hitaasti tullaan katsomaan ettei ole mitään hätää.


* Osaisimmepa nauttia elämästä kuin koirat... vuff*

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Viaporin kekri 2018

Päätimme tyttären kanssa lähteä kokeilemaan kekritunnelmaa Suomenlinnaan.
Sosiaalisessa mediassa oli hirmuisen paljon tapahtumaa aikatauluineen ilmoitettu ympäri saarta.
Kaikenikäisille olisi tarjolla tapahtumaa, musiikkia, teatteria ja hieman pelkokerrointakin.
https://www.viaporinkekri.fi/
Satamassa jännitys alkoi tiivistyä....


Taivaalle kerääntyi paksuja pilvimassoja ja tunnelma vain parani...


Suunnistimme ensin katsomaan musketöörien toimintaa.... Helsingin Wanha waruswäci. Uskomattoman hienot varusteet miehillä ja oli mielenkiintoista seurata äkseerausta, kuviomuodostelmia, aseiden latausta ja ammuntaa.


Lasistudio Hytti ry oli avannut ovensa ja pääsimme katsomaan lasiesineiden valmistusta, kuumaa hommaa!
Ihmisiä oli todella paljon joten kovin kauan ei tätä mielenkiintoista käsityötä voinut seurata vaan jätimme paikkamme seuraaville ihmettelijöille.


Henkien päivä alkoi kääntyä ahmattien yöksi, lyhdyt loistivat ja pimeys alkoi laskeutua Viaporiin...
Saari sai ihan uuden ulottuvuuden pimeydestä, valaistuja kulmia oli sijoitettu hienosti, tarjolla olevat ohjelmat hyvin merkitty.
Kansaa oli liikkeellä ihan helteiseen kesäpäivään verrattuna ja moneen paikkaan oli jonoja mutta se ei tunnelmaa vienyt.




....ihan joka paikkaan en kyllä mene ...huhuuu

 
Murheiden kerääjälle sai jättää surunsa kirjoitettuna ja ne poltettaisiin kekripukin polttoseremoniassa...
 
 
 
Kekripukki tässä vielä voimissaan...
 
 
Jos sinua alkoi kiinnostamaan tapahtuma niin uskoisin ensi vuonna tämän suosiotaan vain kasvattaneen elämyksellisen ahmattien yön palaavan... me ainakin palaamme, niin paljon jäi vielä kokematta.
 
 
.....hyytävä Viaporin taxi viiletti ohitsemme matkallamme lautta rantaan....

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Halloween vs. kekri

Tänään on virallisesti halloween... epävirallisesti sitä on jo vietetty viime viikonloppuna ja varmasti tulevana viikonloppuna juhlijoita riittää.
Mielenkiinnosta lueskelin vähän taustoja tälle päivälle.... 
Ennen se on ollut meillä kekri, sadonkorjuun ja vuoden vaihtumisen juhla, kaiverruksen kohteina oli mm. nauriit.
Mikael Agricolan mukaan kekri on ollut jumalolento joka olisi lisännyt karjan kasvua....tämäkin teoria on kumottu nykytutkijoiden toimesta.
2013 on ilmestynyt kekriaiheinen lasten seikkailukirja "ahmattien yö", kirjoittajana Kreetta Onkeli ja se kielii siitä että kekrin vietto on nostanut päätään täällä Suomessa. En ole kirjaa lukenut mutta mielenkiinto nousi ...täytynee lainata kirjastosta. Onkohan kirja kenellekään tuttu?

Tämä kurpitsan kaivertaminen ja siitä pikkuhiljaa levinnyt halloween pelottavine pukeutumisineen, karkki tai kepponen kiertelyineen sekä valtava koristelun tarve on Amerikan malliin.... kuinkas muutenkaan "paljon on paljon, enemmän on parempi".


Tänäkään vuonna ei tule sen pahemmin tätä juhlaa vietettyä mutta pyhäinpäivänä jos sää sallii niin kynttilämerta voisi hautausmaalle lähteä katsomaan, se on aina sykähdyttävä näky.
Kurpitsan sain kaiverrettua ja sen teko on hauskaa...toki sisuksen työstäminen keitoksikin oli mukavaa...samettisen pehmeää kurpitsasoppaa on vaikea verrata mihinkään.


Ehkäpä tässä pikkuhiljaa saisi yhdisteltyä sekä kekristä että halloweenista parhaat palat ja omannäköisen syysjuhlan aikaiseksi...hyggeily meiningillä ;)


<3 Jokaiselle hyvää tätä päivää olkoon se halloween, kekri tai ihan vain keskiviikko <3

tiistai 30. lokakuuta 2018

Ruokakassin lumo


Ruokakasseja on tullut tässä elämässä kannettua aika monta.
Lapsuudessa muistan että aika pienenä jo pääsi ihan itsekseen asioille (turvallinen reitti kauppaan ilman ajoväylien ylityksiä) huisan pitkän matkaa...mäki alas :D.
Ensin oli äidin kirjoittama lappu jossa myös piirrettynä mitä piti tuoda, sitä puristi jännittyneenä kädessään ja sydän pamppaillen meni kauppaan. Jos joku haettava asia oli korkealla niin aina oli joku kaupan työntekijä lähellä ja auttoi. Kassaneidit oli tuttuja naamoja ja muistivat mille tilille ostos laitettiin...mutta pääsipäs kirjoittamaan nimensä korttiin...kröhöm!
Mutta siitä ruokakassista....meillä oli sellainen perässä vedettävä laukku ja se oli kätevä peli, paljon mahtui kyytiin ja oli aikas hauska hurruutella kotia päin. Nykyäänkin näkee niitä mutta ne ovat sellaisia käteviä, kompakteja sekä kauniin värisiä. Meidän ralliversio oli aikas ruskeaa ja vahamaista kangasta pitkällä vetimellä mutta kyllä se oli kiva :)

Nykypäivänä sitten kaikki kannetaan kotiin, onneksi nuoriso kantaa ja itsellä reppu :)
Jossain vaiheessa sitä kävi aina töistä tullessa yksin kaupassa ja kaksi kassia ruokaa, se oli vaihe jossa tuli osteltua paljon muovikasseja...hyi minua!
Tänä päivänä on kestokassit aina mukana, myös jälkikasvu on tottunut tähän ja se on hyvä, ainakin omalta osaltaan tässäkin asiassa pienennetty tätä turhaa muovin määrää.

Ruokakassit kun saapuvat kotiin niin kuhina käy....ei pääse eteisestä sisään kun kuuluu.. "mitä sä toit", "mitä ruokaa tänään"... reppuni tyhjennetty sekunnissa.
Ihan voisi luulla että jääkaappimme ammottaa tyhjänä ja ainainen nälkä kurnii suolistossa, lapsiraukat eivät koskaan saa mitään :D
 Monesti olen miettinyt että millä keinoin saisin tämän "ihanhetikaupastasuoraankassista" syömisen loputtua ;)

Ohjeistuksena  olisi yksinkertaiset napakasti sanotut fraasit....
- laske kassi alas käsistäsi
- ota käsi pois kassista
- irroita otteesi elintarvikkeesta

Arvatkaa vaan toimiiko ;)

Väliin tuntuu että siinä tapahtumassa on jotain joulumaista....yllätyskassi jonka sisälmyksestä ei koskaan voi tietää.... :D (suurimmaksi osaksi kuitenkin kassin sisältö on ihan sitä samaa peruselintarviketta ).

Miten teillä?....käykö kuhina kauppakassilla ;)
Onko käytössä kesto vai kertakassit?





*Tuulista  iltapäivää sinulle*