keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Tölkitys

Olen aika noviisi 
näissä säilöntähommissa,
mutta sen mitä olen ohjeiden mukaan tehnyt
on kuitenkin parempiin suihin kadonnut, 
eli kaipa on maistunut muillekin.
Tänä vuonna tein uusien ohjeiden mukaan 
valkosipulikurkkuja
ja kurkkupikkelssiä.
Kurkkuja ei alkukesästä kovin montaa tullut
 mutta nyt niitä on ihan liikaa,
siis niin paljon että todellakin voi tehdä säilykkeitä.




VALKOSIPULIKURKUT

n. 1 kg avomaakurkkuja
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä (maun mukaan enemmänkin)
muutama tillin varsi

7 dl vettä 
2 dl sokeria
1 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
2 dl väkiviinaetikkaa

Pese kurkut ja höylää ohuiksi (vaikka juustohöylällä)
Viipaloi sipulit ja hienonna tilli.
Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola sekä sinapinsiemenet.
Kiehauta ja lisää etikka, kuumenna.
Kuumennettuihin pestyihin lasipurkkeihin jaa kurkut, sipulit sekä tilli kerroksittain.
Kaada kuumaliemi päälle ja jäähdytä, säilytys kylmässä.
Valmiita n. 2-3 viikon päästä.
Määrällisesti tuli minulla 5 täyttä purkkia (lidl sillipurkit)



KURKKUPIKKELSSI (mukaillen)

8 isoa avomaakurkkua
1iso paprika tai kaksi pienempää (mieluusti punainen tai keltainen)
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 chiliä
ruohosipulia maun mukaan
Kuutioi pieneksi ja laita kulhoon, päälle 2 rkl suolaa
ja anna itkettyä 2 tuntia.
Siivilöi.

Liemi
2,5 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1 rkl sinapinsiemeniä
laakerinlehti
0,5 dl tuoretta tilliä
muutama punapippuri

Keitä etikka, vesi, sokeri, sinapinsiemenet, pippurit ja laakerinlehti. 
Silppua tilli ja lisää keitinliemeen, kiehauta.
Täytä kuumennetut tölkit 
valutetulla kurkkuseoksella.
Kaada päälle liemi, kannet kiinni
jäähdytä.
Säilytä kylmässä.

Tästä ohjeesta minulla tuli neljä pientä purkkia,
 koko suurinpiirtein sama
kuin edellisessä säilöntäohjeessa



ps. remontti melkein valmis
 joten aikani menee tavaroiden purkuun,
 eli en ole kadonnut ;)

*hymyile tänään*

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tamminiemi

Paikka
 jonka ohi olen monen monituista kertaa viilettänyt
 elämäni aikana,
vaan koskaan en ole sisälle mennyt.
Nyt sisareni kanssa veimme
isän hänen toivomalleen retkelle.



Kyllä lapsuudesta muistan kun vaalit tulivat
puhuttiin että "nyt valitaan uusi ukk",
ei todellakaan puhuttu että uusi presidentti valitaan.
Hassua!



Paikka siis Seurasaaren kupeessa
upealla rantapaikalla.
Pihat hyvin hoidettu,
siis todella hyvin!



Talo on ulkoa katsottuna aika ison tuntuinen
mutta sisältä on aika kompakti.
Kuin aikakapselissa
olisi käyskennellyt.



Yläkerran parvekkeelle vievä aurinkoikkuna,
voiko olla hienompaa.



Pieni yksityiskohta ruokahissistä.


Parasta antia oli tällä hetkellä esillä olevat uutiskuvat.
Osa oli aivan huippuja,
tässä muutama kiva jotka puhuttelivat minua erityisesti.




Presidenttiparilla oli kattava kirjasto
josta vielä oli kirjoja jäljellä...
Arvostan! Karin kirjakin siellä oli.



Osa taiteesta oli ihan karmaisevaa
 mutta osin ajalleen kuuluvaa.
Hauskin taulu oli UKK.n 50-vuotis lahjaksi saatu
Hugo Simbergin taiteilema
 "saatana on kuollut",
 ironiaa!



Hienosti pyörätuolilla liikkuva otettiin huomioon,
olimme kyllä ennakkoon kysyneet,
ja apua tuli myös kahvilassa,
cafe Adjutantissa.



Siellä oli muuten päivän keitot maistuvia ja isoja annoksia.
Lohirieskakin on todella maukas.
Suosittelen ilman muuta käymään,
jos vielä on tämä paikka näkemättä.


*Syksyn makuista päivää kaikille*

lauantai 7. syyskuuta 2019

ET

Remontin jaloissa ei ole mukavaa asua.
Varsinkin kun remonttia et tee itse,
vaan vieraat miehet saapuvat joka aamu kotiisi.
Kieltä en ymmärrä,
olisiko Puolaa?
Auttavasti englantia puhuvat
 jos jotain asiaa pitää selvittää.
Aamuisin todella aikaisin
 on herättävä että saa hipsittyä
rauhassa vessaan,
keiteltyä kahvia ym.
Klo 6.45-7.00 aukeaa ulko-ovi
ja puuhat alkaa.
Siinä vaiheessa kiskaisen takin niskaan
ja lähden kävelemään töihin.
Hyvä niin,
tuleepahan liikuttua enemmän kuin aikoihin.

Remontin ensimmäisessä vaiheessa
asuimme makuuhuoneissa,
toisessa vaiheessa siiryimme nyt olohuoneeseen.
Deja vu
tulipa ET leffa mieleen näistä meidän "sulkumuoveista".




Pölyn pitävät poissa 
ja jonkin asteinen omapuoli-fiilis
tässä on.
Viikonlopun rauhoitimme,
vaikka olisi voinut antaa heidän tehdä töitä silloinkin
mutta kyllä se oma uni 
ja korvarauha vetivät pidemmän korren.
Muovi on niin tiivis että pöly pysyy poissa,
mutta mölyyn ei vaikuta,
onpas kummaa.
Tässähän voi hyvin leikkiä että maailmassa
jyllää joku tarttuva kamaluustauti
pilkkukuume
höyryrokko...
hahahaa!!

Täällä muovin takana olemme turvassa
pahalta maailmalta.
Omassa kolossa
sikinsokin tavaroiden keskellä
kuin Harry Potterista
tutuksi tulleessa 
Tylypahkan tarvehuoneessa.


*Kuva lainattu internetistä aminoapps.com sivustolta*

Vielä pitäisi viikon verran kestää
sitten alkaa viimeinen urakka.
"Luovu tavaroista joita et tarvitse,
älä täytä turhalla uusia kaappeja".

Saapa nähdä miten käy?
(pakatessa saatiin jo jotain pois, onneksi)

*Nauttikaamme kauniista syyskuun säästä*

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

"svamppen"

Sienimetsälle  lähdetään
etsivällä kannalla.


Katse sihtaa tarkkaan maata
ja varsinkin jos jossain keltaista vilahtaa,
se saa hymyn suupieliin.
Tällä kertaa etsin sieniä
 mutta kameralla.
 

Noh,
tosiasia on
 että kyllä mulla sieniveitsi ja pussi oli 
"varmuuden" vuoksi mukana...heh!



Sienet on hauskoja,
niissä on pehmeä muotokieli
ja värejäkin löytyy jos jonkinlaista.
Sienet kasvavat jossain ylväästi kaiken keskellä,
tai sitten hyvin sulautuen ympäristöön,
piilossa.


Sienten elinkaarikin vaikuttaa ulkonäköön,
sekä vierailevat ötökät.
On risaa reunaa ja haukattuja koloja,
on kallelleen kumonneita
ja kosteuden mädännyttämiä.



Kuivana syksynä
 näivettyneet ja kutistuneiksi kuivanneet
 laihis-sienet,
ovat myös ihan omanlaisiaan,
luonnon taideteoksia.
Itse olen aika tylsä
 ja poimin lähinnä kanttarelleja,
suppiksia ja mustia torvisieniä.
Pitäisi kunnostautua.
Nyt kunnostauduin kameralla.
Ja juu ei kannata kysyä nimiä,
en tiedä puoliakaan.


*Metsässä on kivaa*

torstai 29. elokuuta 2019

väsy

Kyllä se vain on totta että päivissä on selkeät tuntirajat
ja viikoissakin ne ennalta sovitut päivät.
Tunteja ei pysty lisäämään vuorokauteen
ja joskus on nukuttava.



Töihin paluu oli rankka
vaikkakin ihanaa.
Työparini läksiäisiä juhlittiin kuplivalla
ja aukko on työpäivinä tuntuva.
Onneksi sain kaveriksi
rauhallisen ja tutun
joten näillä mennään tämä vuosi.




Voimia syö myös tämä hiiskatin sisätilaremontti
minkä keskellä asutaan.
Kivaa tietysti että tulee uutta
mutta tavaroiden pakkaus ja siirtely
toi eteen sen tosiasian minkä olen tiennyt olevan olemassa.
Minulla on ihan liikaa tavaraa!!
Minkäs teet kun sukulaisia on kuollut 
ja olet perinyt kaikkea
millä on (mukamas) muistoarvoa.
Minkäs teet kun hamsterius iskee kirpputorilöytöjen kohdalla.
Minkäs teet kun olet saamaton luopumaan.
No, jotain kyllä olen saanut nyt siivottua,
kaiken paperiroskan.
Kuinka pitkältä ajalta sitä voikaan kaikkea säästää ja säilöä.
En halua sitä selvityksen taakkaa jättää omille lapsille!



*Nukkumaan vain ajoissa ystävät, voimia keräämään*

maanantai 26. elokuuta 2019

Vintage tuulia

Kaksi kertaa vuodessa on kansallismuseon pihalla
Vintagekirppis tapahtuma.
Kesäkuun alkupuolella
ja nyt elokuussa.
Tapahtuma on iltapäiväpainotteinen
11-16.30
mikä on todella mukavaa,
kun usein kirpparit alkavat kukonlaulun aikaan.


17.8 lauantai päivä
 suosi myyjiä sekä ostajia mukavalla säällä
 eli ei ollut paahtavan kuumaa
eikä liian tuulista,
eipä myöskään satanut.
Asiakkaita parveili tasaisesti koko tapahtuman.





Sisareni kanssa olimme myös myymässä.
Yhden harmittavan huomion teimme,
enemmän kuin edellisinä kertoina
 oli tullut paikalle myyjiä myymään 
ihan nykyaikaista tavaraa.
Itsetehtyjä mm. kasseja
(ei vintagekankaista)
ja koruja,
nykyvaatetetta, astiaa
jopa kertiksiä?
 Kaikenlaista joka mielestäni vie
 kyseiseltä tapahtumalta pohjaa.
Joku voi nyt olla sitä mieltä
että antaa kaikkien kukkien kukkia
mutta mutta
eihän pääsiäismarkinoillakaan myydä tonttuja
tai joulutorilla vappuserpenttiiniä!

Tapahtumassa liikkui
 toinen toistaan upeammin pukeutuneita naisia ja herrasmiehiä.
Asukokonaisuudet oli mietittyjä viimeistä piirtoa myöten,
hatut, huivit, solmiot, kengät,
kalvosinapit sekä saumasukat.
Upeaa että jollain on intoa, taitoa ja aikaa,
he olivat tapahtuman ehdoton suola.





*Mitäs mieltä siellä ollaan,
pitäytyäkkö tapahtuman puitteissa
vai soveltaakko kuinka huvittaa?*



tiistai 20. elokuuta 2019

Lelukabinetti

Tämän kesän yksi lukuilo
tälle ikuiselle hamsterille
oli lelukabinetti.
Kirja on pullollaan lelujen ja leikkien historiaa,
muistoja ja tietoa,
keräilyn iloa.
Lelumuseon pitäjä Petra Tandefelt
 on koonnut kattavan katsauksen museonsa
ihanasta lelutarjonnasta
näihin kansiin kuvina,
sekä mukana on paljon taustatietoa.
Löydät pehmeäkantisen kirjan museokaupasta.
Suomenlinnassa sijaitsevan museon
 vitriinejä olen käynyt ihastelemassa monet kerrat.






*Tässä postauksessa näkyvä kirja on saatu*