Tunnelmia

Pakko välittää teille ensimmäisen työviikon parhaita tunnelmia,

niin ehkä ymmärrätte miksi päivähoito on niin ihana työpaikka,
ainakin minulle <3

Olen aamulla apuna toisessa talossa
 ja autan lapsia ulos.

Tulee tuttu lapsi äitinsä kanssa
 ja äiti ihmettelee tuohtuneena missä ryhmän omat aikuiset on?

Ennen kuin kerkiän sanomaan mitään tämä sanavalmis kohta neljä vee

" ..... on mun OMA aikuinen".

Ei siihen sitten muuta lisättävää.

Nukkarissa tuhisee uusia pieniä,

"silmät kiinni, levätään" sanon minä.

Pienet sormet kietoutuvat minun kahden sormen ympärille tiukasti.

Syvä huokaus ja uni saa tulla.

Sivuutan jonollisen isojen ryhmään siirtyneitä.

Heidän aikuinen kehuu kuinka hienosti osaavat muodostaa jonon.

 Jonossa joku koputtaa jalkaani ohimennen,

"..... , mä olen nyt neljä",

ja maailman levein onnellinen hymy.

Istun kyykyssä auttamassa uutta lasta
jolla isin ikävä purkautui ruokapöydässä.

Jostain kaivautuu toinen uusi ihminen

ja laittaa päänsä kainalooni.

Ruokalappu vielä kaulassa

painaa silmänsä kiinni.

Olemme ulkona tekonurmipaikalla.

" Tuu ..... mukaan"
ja minua leikkiin vedetään.

Pienen tytön silmitön ilo kun kauhomme maasta mielikuvituslunta

ja heitämme sitä päällemme.

"Ihanaa".

"Mun tulee sua ikävä kun meet eläkkeelle".
"Enhän minä vielä pitkään aikaan jää".
"Joo, mut sit kun jäät mä itken vaikka oon aikuinen".
Voi nyyh, mitä tähän sitten voi sanoa.

Piha-aidan vierestä torstaina käveli
entinen eskarilaisemme,
tuli näyttämään
 reppua ja keltanokkalippistä.
Haikeus ja pieni tippa silmäkulmassa
ainakin tällä tädillä.

Tulevalla viikolla aloitamme ulkotoiminnan kerhot
eli minun normaali arki alkaa
<3

* Onnenpipanoita tulevaan viikkoon*

Loppuu aikanaan

Kaikki lomat loppuu aikanaan

ja niin käy tällekin kesälomalle.

Arki palaa kuvioihin maanantaina

ja paljon muuttuu syksystä

kun työparini lähtee opiskelemaan.

Tietokonenäperrystä tulee lisää

voi yök.

Juu, hyvähän se on oppia uutta

mutta työajan

 viettäisin mielummin lasten kanssa vilistellen

kuin konenäpytyksessä.

Kesän jälkeen ei näy tuttuja eskarilaisten naamoja,

eikä niitä pieniä palleroita

 jotka ovat muuttaneet muualle.

Uusia hoitolapsia saapuu taloon

ja mukava oppia tuntemaan heitä.

Päiväkotityö on tietyllä tapaa saamista ja luopumista.

Opit tuntemaan mielettömiä pikku persoonia 

jotka vievät sydämen mennessään.

Saat viettää heidän kanssaan monta hauskaa hetkeä

ja sitten luovutat maailmalle,

toivoen että jotain jäi ankkuroitua elon reppuun.

Hauskaa mutta haikeaa.

*Kaikille meille mukavaa elokuuta*

Tätinen

Työviikko mennä hurrutteli osin sateisena ja todella tuulisena mutta monta ihanaa supatusta, jupinaa, kitinää, kutinaa, halia ja hupailua takana.
Minut jopa luvattiin myöhemmin syksyllä pakata laukkuun jotta pääsen lomamatkalle mukaan...heh...mahtaisi vanhemmille olla YLLÄTYS :)

Tänään oli jotenkin niin ihana päivä vaikka olin väsynyt kuin vanha korppu (heräsin 4.19....voi luoja...nytkö se vanhuus alkoi).
Ilma oli ulkotoimintaan aivan huippu, viileä ja aurinkoinen.
Kaiken kruunasi pihalla seisova ihmisen taimi joka onnellisena kailotti minua luokseen "tätineeen". Nämä on näitä minun sydänalaani lämmittäviä asioita, pieniä mutta tärkeitä.

Auto siskon kanssa saatiin illan hämärissä pakattua kirpputoria varten ja siitä postaus myöhemmin.

*Viikonloppu ja rento olo.... juu ainakin kun pääsee nukkumaan... öitä*

Ystävyys

Kauniita hetkiä tulee eteen joinakin päivinä monta kertaa milloin missäkin.
Huonoina päivinä saa ihan pinnistellä että tulee yksikin.
Sitten on päiviä jolloin tulee eteen hetki joka nostattaa ihan karvat pystyyn ja sydän melkein pysähtyy... sellainen tähtihetki.. ihan  "out of this world". Sellainen hetki täyttää mielen suunnattomalla ilolla ja onnella, se ilahduttaa vielä myöhemminkin kun pulpahtaa mieleen.
Tänään minun oli onni todistaa tämmöistä hetkeä.

-Sadun lukeminen oli lopetettu luvun loppuun ja huoneessa kuului kaunis musiikki taustalla.
En tunnistanut kappaletta mutta sanoissa kuului "pieni ystäväni".
Istuin lattialla ja silittelin kahden lepäävän keijun selkiä.
Keijujen kädet olivat rentoina patjojen päällä kunnes pikku hiljaa sormet liikkuivat kohti oman patjan reunaa. Muutama sormi kosketti toisiaan ja tarttuivat hennosti kiinni.
Kummankin keijun nappisilmät hohtivat toisilleen ja hymy karehti kasvoilla.
Jatkoin silittelyä, kädet vetäytyivät omille patjoilleen ja kummankin silmät sulkeutuivat.

 

<3 Tuossa pienessä hetkessä sain olla mukana, sanoisin olevani onnekas <3