Olihan se sitten pakko käydä.
Redissä meinaan.
Työpäivän päälle viime maanantaina tyttären kanssa.
Ajattelin että on varmasti ruuhkaa...
mutta katinkontit,
ihmisiä oli todella vähän.
ihmisiä oli todella vähän.
Ihan kuin olisi ollut joku joulu- tai juhannuspäivä.
Myyjiä hiihteli hissukseen siellä täällä
asetellen siistejä pinoja vieläkin suoremmaksi,
hiljainen tempo tarttui omiinkin askeliin.
Askeleita kyllä tuli
ihan riittämiin.
Paikka on monikerroksinen,
sokkeloinen,
huonosti opastettu liikkeet.
Leveät oli kyllä kaartuvat käytävät
ja "industrial" tyylisiä (lentäviä lautasia) lamppuja koristamassa kattoa.
Siistiä oli ja paljon liikkeitä
....
mutta myös tyhjiä paikkoja,
tunnelma oli aika kolkko.
Loppuunmyyntikin sattui eteen,
oliskohan nyt käynyt ihan floppi
tämän konseptin kanssa?
Helsingissä kyllä riittää ostospaikkoja
ja ei niihin kaikkiin millään voi riittää väkeä ostoksille.
Vaikka uudistetuista muumeista en kovasti pidäkkään niin kyllä oli pakko mennä hiplaamaan uudistetut vuodenaika muumilakanat.
Myyjällä taisi olla hiukan tylsää
kun jaksoi jutella
vaikka ilmaisimme heti selvästi ettemme osta mitään, vain ihaillaan.
Tämän kaupan diskoteekilookki puri kyllä minuun -70 luvun lapseen ;)
Ei nyt ehkä vaatevalikoimalta mutta nuo blingit.
Tämä oli ostosreissun pääkohde jossa vietinkin sovituskopin ulkopuolella tovin.
Edullista ja kyllä oli printtiä sekä malleja moneen makuun New Yorkerissa.
Hävikkiruokakauppa oli mielenkiintoinen
ja sinne täytyy kyllä mennä uudemman kerran
hiukan aikaisemmin päivällä,
nyt hyllyissä oli lähinnä näkkileipää,
säilykevalkosipulia ja kurkkuja.
Täältä piti sitten suunnistaa uloskin..käytävää eteenpäin, eiku tonne.
Toiseen kerrokseen, ahaa tuolla joku metromerkki.
Metromerkkejä oli tietysti kahteen suuntaan ja piti pujahtaa oikeaan hissiin jotta pääsi oikeaan kerrokseen, jotta pääsi ovista ja laiturille.
Ok!
Ehkä tästä nyt ei tule kantismesta,
vaikka tuolla hävikkiruokakaupassa vois joskus toiste käydäkkin.
*Rehdisti Redissä melkein eksyttiin,
metrolle oikealle onneksi päädyttiin.*
asetellen siistejä pinoja vieläkin suoremmaksi,
hiljainen tempo tarttui omiinkin askeliin.
Askeleita kyllä tuli
ihan riittämiin.
Paikka on monikerroksinen,
sokkeloinen,
huonosti opastettu liikkeet.
Leveät oli kyllä kaartuvat käytävät
ja "industrial" tyylisiä (lentäviä lautasia) lamppuja koristamassa kattoa.
Siistiä oli ja paljon liikkeitä
....
mutta myös tyhjiä paikkoja,
tunnelma oli aika kolkko.
Loppuunmyyntikin sattui eteen,
oliskohan nyt käynyt ihan floppi
tämän konseptin kanssa?
Helsingissä kyllä riittää ostospaikkoja
ja ei niihin kaikkiin millään voi riittää väkeä ostoksille.
Vaikka uudistetuista muumeista en kovasti pidäkkään niin kyllä oli pakko mennä hiplaamaan uudistetut vuodenaika muumilakanat.
Myyjällä taisi olla hiukan tylsää
kun jaksoi jutella
vaikka ilmaisimme heti selvästi ettemme osta mitään, vain ihaillaan.
Tämän kaupan diskoteekilookki puri kyllä minuun -70 luvun lapseen ;)
Ei nyt ehkä vaatevalikoimalta mutta nuo blingit.
Tämä oli ostosreissun pääkohde jossa vietinkin sovituskopin ulkopuolella tovin.
Edullista ja kyllä oli printtiä sekä malleja moneen makuun New Yorkerissa.
Hävikkiruokakauppa oli mielenkiintoinen
ja sinne täytyy kyllä mennä uudemman kerran
hiukan aikaisemmin päivällä,
nyt hyllyissä oli lähinnä näkkileipää,
säilykevalkosipulia ja kurkkuja.
Täältä piti sitten suunnistaa uloskin..käytävää eteenpäin, eiku tonne.
Toiseen kerrokseen, ahaa tuolla joku metromerkki.
Metromerkkejä oli tietysti kahteen suuntaan ja piti pujahtaa oikeaan hissiin jotta pääsi oikeaan kerrokseen, jotta pääsi ovista ja laiturille.
Ok!
Ehkä tästä nyt ei tule kantismesta,
vaikka tuolla hävikkiruokakaupassa vois joskus toiste käydäkkin.
*Rehdisti Redissä melkein eksyttiin,
metrolle oikealle onneksi päädyttiin.*
