Olihan sitä sitten kokeiltava.
Pakkaspäivä valkeni kirkkaana joten täytin tyttäreni kuplapurkin fairy-vedellä ja matkasin Suomenlinnaan.
Miksi sinne asti?
No ihan vain siksi että siellä tuulettomat päivät ovat harvassa ja täytyihän pakkaspäivää hyödyntää liikkumiseenkin.
Lautalla tuli seurailtua turistien pukeutumista, useimmilla oli toppaa ja villaa mutta sitten oli niitä saapikkaissa ja sukkahousuissa kekkaloivia otuksia.
Mittarissa rapisi kuitenkin -18.
Jotenkin kävi sääliksi, kuinka voi nauttia ihanasta ulkoilusta jos vaatetus on väärä ja paleltaa.
Jotenkin kävi sääliksi, kuinka voi nauttia ihanasta ulkoilusta jos vaatetus on väärä ja paleltaa.
Kävelin satamasta Kustaanmiekan kärkeen johon leiriydyin puhaltelemaan umpikujaan, poissa muiden reippailijoiden tieltä (siis näin luulin).
Ei ole yhtään helppoa saada kupla pysymään ehjänä ja moni niistä ehjistä ajanmittaan rutistui kasaan, puhjeten viimeiseksi.
Muutama onnistunut yksilö kuitenkin, ei mitään niin hienoa mitä internetin syvyyksissä löytyy, tyytyväinen olen kuitenkin kokeiluuni.
Hauskana lisänä oli ohi meneviä ihmisiä joita hommailuni kiinnosti.
Suomalaisista osa jäi juttelemaan ja pyysivät saada ottaa kuvia itsekin pakkaspalloista.
Turistit olivat ihania, hehkuttivat Helsinkiä ja napsivat kuvia ahkerasti
(toivon että minä en niissä näy).
Puhaltelin myös yhden Italialaisen pariskunnan iloksi kuplia enemmänkin ja he kuvailivat niitä jyrkänteen alta käsin, varmasti upeat muistot Suomesta <3
*Kupla on pop*
