rakas karvakasa joka väliin haisee niin kammottavalle kun on vähän uitu peltojen ojissa :D
On ihan oma persoonansa ja tuonut paljon iloa elämään <3
Koiruus asuu maalla ja nauttii isäntänsä kanssa vapaasta elosta.
Emännän saapuessa isolta kirkolta karvakorva aina yhtä iloinen touhupetteri eikä tiedä miten päin olisi... jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin.
Koiruus osaa ottaa ilon irti kaikista vuodenajoista Suomalaiseen tapaan....
-kesällä on liian kuuma, ei jaksa mitään...
-syksyllä usein sataa vettä ja se vasta tylsää onkin, karvat kastuu....
-talvella paleltaa tassuja ja jos tulee vielä räntää niin sohva kutsuu...
-keväällä herää koiruuskin ja riemulla lätsäyttelee kuralätäköistä etsimään nuijapäitä kaveriksi....elo on ihanaa
Koiruus on välillä huolissaan... jos emäntä laahustaa perässä liian hitaasti tullaan katsomaan ettei ole mitään hätää.
* Osaisimmepa nauttia elämästä kuin koirat... vuff*
