Voi viileys

Minä nautin.

Ilma on viileä,

aurinko paistaa 

mutta ei enää kuumota.

Raitis happi kuuran kera
suorastaan tunkeutuu kaikkiin soluihin.

Syksyn väriaalto on aloittanut hissukseen tulonsa.

Jokainen päivä tuo uutta katseltavaa.

Tuuli vielä kuuluu lehtien havinana korvissa.

Kävelylenkillä tulee hyvä olo

eikä mikään voi sitä viedä pois.

Sumuiset aamut

tuovat ihan toisenlaisen fiiliksen

kostea viileys on kuin peitto.

Hyvissä tamineissa

on suojassa

kuin makuupussissa.

Syksyn sateet,

saappaat

ja ne kurahousut ;)

Varsinkin töissä ihan must

ja ilman niitä ei sadekelillä olisi kivaa metsässä.

Kurahousut rokkaa!!

*muista iloita myös sateesta*

Alaston

Jotenkin keventääkseni tätä harmaata marraskuuta mielessäni, mietin kaikenlaista hassua ja koitan nähdä harmaissakin päivissä värejä sekä sävyjä.
Valon vähentyessä luontokin pehmenee, terävät värit sekä reunat häviävät ja asioita voi nähdä eri kantilta kuin aiemmin.

Kun katson puuta, ilman lehtiä, sehän on naku...vain nahka päällä.
Voi raukkaa, ilmat viilenevät ja tuulet puhaltavat, siinä vain ilman rihmankiertämää.
Alasti, paljaana kaikki mutkat esillä ja silti kukaan ei tunnu katsovan ainakaan "sillä silmällä" ;)
Ohikulkevat ihmiset painavat päänsä hupun alle, kiristävät nyörejä ja mielessään sadattelevat syksyä ja liukkaita lehtiä maassa.

Niitä upeita lehtiä jotka keväällä meitä ihastuttivat kirkkaan auringon paistaessa, pieniä vihertäviä hiirenkorvia.
Niitä kesäisiä lehtipaljouksia oksilla joista äärettömän kaunis kahina kuului heinäkuun helteissä tuulen puhallellessa korviin.
Niitä nahkeita lehtiä vihdassa, jotka läiskähtelivät iholle mökkisaunan lämmössä kesäisenä iltana.
Niitä syksyisen värikylläisyyden ja hehkun täyttämiä lehtiä joita tuuli puhalsi sekä kieputteli ilman viiletessä ja kesän vaihtuessa syksyksi.
Siinä ne nyt maassa kimaltelevat sateen kastelemina, katuvalon loisteessa ruskeina ja unohdettuina.
Mutta miten meidän puu...
Sisällä rungossa, kuoren alla kiemurtelee ja virtaa vihreä elämä, iloisena menneestä kesästä ja luottavaisena odotellen talven pakkasia.

<3 Kevät tulee taas ja hiirenkorvat <3

Koiruus

Koiruus....
rakas karvakasa joka väliin haisee niin kammottavalle kun on vähän uitu peltojen ojissa :D
On ihan oma persoonansa ja tuonut paljon iloa elämään <3
Koiruus asuu maalla ja nauttii isäntänsä kanssa vapaasta elosta.
Emännän saapuessa isolta kirkolta karvakorva aina yhtä iloinen touhupetteri eikä tiedä miten päin olisi... jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin.

Koiruus osaa ottaa ilon irti kaikista vuodenajoista Suomalaiseen tapaan....
-kesällä on liian kuuma, ei jaksa mitään...
-syksyllä usein sataa vettä ja se vasta tylsää onkin, karvat kastuu....
-talvella paleltaa tassuja ja jos tulee  vielä räntää niin sohva kutsuu...
-keväällä herää koiruuskin ja riemulla lätsäyttelee kuralätäköistä etsimään nuijapäitä kaveriksi....elo on ihanaa

Koiruus on välillä huolissaan... jos emäntä laahustaa perässä liian hitaasti tullaan katsomaan ettei ole mitään hätää.

* Osaisimmepa nauttia elämästä kuin koirat... vuff*

Pellolla

Huikean kaunista pelloilla käydä aamulenkillä koiruuden kanssa. Aurinko ja syksyn värit sekä ilman viileys, tykkään <3

                         "Onko aivan pakko kuvata, vuf"

 

 

*Rauhaisaa sunnuntaita ja iloa päivään*

Se on ohi

Kasvatuskausi on ohi.
Paljon satoa tuli  valkosipulista, porkkanasta, tomaateista, salaateista, kesäpurjosta, tillistä, ruohosipulista, persiljasta ja lehtipersiljasta.
Härkäpapua tuli mutta vähän, perunaakin tuli vähän (pieniksi jäivät kastelusta huolimatta) sekä kyssäkaalia (kanat saivat kyssäkaalit, olivat niin piskuisen pieniä).
Marjasato oli huikea, mansikkaa, punaviinimarjaa, mustaviinimarjaa, karviaista ja pensasmustikastakin sai muutaman marjan :)
Vesimeloni yllätti ja tuotti pienen mutta maukkaan hedelmän. Omenat popsittiin kaikki parempiin suihin (koirulakin ...ahmatti ).
Kesä oli niin kuuma että moni asia mitä lomalla suunnittelin tekeväni pihalla jäi tekemättä... jotain tässä syksyllä saa tehtyä, ainakin suunnittelua ;) Keväällä sitten uusin kujein.
Haikeudella monessa blogissa katsellut maakellareita, sellainen olisi kyllä kiva....ehkäpä joku päivä kukaties <3
Omavaraisuus on myös kovin kaukana mutta kaikki mitä itse saa kasvatettua on plussaa.

                   *onnenpipanoita perjantaihin, yllätyksiä ja hymyä*