Olettamuksien purku

Kiitos kaikille jotka jaksoitte näpytellä vastauksia haasteeseen ja oli mukava huomata haasteen jatkaneen matkaansa eteenpäinkin muihin blogeihin :)
Koitan tässä hiukan availla olettamuksianne jotka ovat aika hyvin menneet nappiin, olenko niin ilmiselvä kirjoituksissani :D

-"Iloinen, lempeä, kauneutta rakastava ja taiteellinen"
Paikkaansa pitäviä asioita <3 Iloinen kun osaa olla pienistäkin asioista niin se valaisee monta päivää. Lempeä olen sekä lapsilleni että töissä ..se on osa perusluonnettani.. mutta osaan myös olla aika tiukka tärkeissä asioissa kuten .. oikeudenmukaisuudessa ja käytöstavoissa. Isompi siskoni on aina sanonutkin että olen ollut enemmän "äidillinen äiti" lapsilleni kuin hän omilleen :)
Kauneutta rakastan mutta en niinkään ulkoista, rakastan ihmisissä sisäistä kauneutta sekä luontoa joka on aina niin upea (myöskin marraskuun harmaina päivinä) . Rakastan myös vanhoja tavaroita sekä huonekaluja...elämää nähneitä ja tarinoita sisällään pitäviä.
Taiteellinen... no juu tykkään piirtää, varsinkin lyijykynällä ja tussilla ja olisin halunnut sille alalle opiskella silloin nuoruudessani mutta "opo" oli sitä mieltä että todistuksellani ei niihin opintoihin pääse :/  Onneksi työssäni pääsee piirtämään lasten kanssa.

-"Elämäniloinen, huumorintajuinen, hauska ja upea nainen"
Kiitos <3 Elämäniloinen olin jo lapsuudessa ja sitten tuli aika jolloin elämässä ei ollut iloa, piti opetella uudestaan näkemään ja tuntemaan iloa. Se opettelu oli hyvästä ja kantaa edelleen eteenpäin. Huumorintaju...kiitos isälleni joka viljeli tätä taitoa...ja jaksaa vielä edelleenkin. Hauska... no ehkäpä sana hassu kuvaa paremmin :D Upea nainen...kiitos, tämä lämmittää <3

-"....hyvä mielikuvitus, teini-ikäisiä lapsia, kotona paikka arvokkaille vanhoille tavaroille, juttuseura joka sopii kulloiseenkin paikkaan"
Kiitos pitkällisestä analyysistä <3 Mielikuvitus on valtava ja rakastan kaikkea joka vähänkin liittyy menninkäisiin, tonttuihin, peikkoihin tai keijuihin... Lapsuudessa jo olin satujen suurkuluttaja ja meille luettiin paljon kirjoja. Serkkuni oli varsinainen peikko-asiantuntija ja hän osasi hyvin näyttää kuinka niitä näkee :)
Lapseni ovat täysi-ikäisiä mutta opiskelevia otuksia jotka ilahduttavat äitiä täällä kaupungin nurkissa. Elämääni elän kahdessa huushollissa joista toinen on maalla missä mies eläinlauman keskellä asuu... tarkoitus on muuttaa maalle kunhan "teiniosasto" pääsee omilleen.
Uusioperhe/kaukosuhde elämää... monille vaikeaa mutta meillä tämä on toiminut, ehkäpä juuri koetusta elämästä ja ilon arvostuksesta johtuen.
Vanhat tavarat...juu, lasten mielestä meillä on museo :D mutta vahoissa perintötavaroissa sekä kirpputorilöydöissä on sitä elettyä elämää josta tykkään....ja hei kyllä se aaltomaljakkokin löytyy ;)
Juttuseura... hmm...no osaan kuunnella aikuisten oikeasti ja melkein aiheesta kuin aiheesta voin keskustella mutta osaan myös olla hiljaa.. sekin kaiketi hyvä taito :)

-"..näet kaikessa hyvää ja pystyt katselemaan maailmaa ikään kuin viattoman lapsen silmin.."
Hyvin hoksattu <3 Vaikka asiat olisi kuinka nurin koitan nähdä jotain positiivista... ja ihan vaikka harmaa sadepäiväkin niin jotain mukavaa siitäkin voi löytää. Lapsen silmin koitan monesti maailmaa katsoa ja sen sisäisen pienen tytön säilyttäminen on minulle tosi tärkeää.


*Jos asiat menee nurinkurin niin yleensä kun kaikki kääntää ylösalaisin voi nähdä valon*

Syyslomapäivä/ kurahousut

Liian pitkä päivä ja paljon hihittelyä.
Pitäisi ehdottomasti olla jo nukkumassa eikä tässä kukkumassa.
Vanhimmaiseni istutti minua aamulla katsomassa koneeltaan erään tubettajan koiravideoita ja suurin osa oli ihan sanomattoman taitavasti tehty, mikä mielikuvituksen määrä.
Sadoittain kuvamateriaalia mitä hassuimmista jutuista (tässä huomaa että äiti on dinosaurus en siis seuraa.. )
Rauhoittavin otos oli 2 minuutin mittainen, pelkkää koirien nassutusta kun söivät popcornia.... uskomatonta millainen ääni lähti :)

Rauhallinen lomapäivän kauppareissu ratikalla, vakikantajan kera (eli nuorimmainen) keskustaan.
Se on niin hauskaa kun perheessä on oma stand up koomikko ;) ...kaikesta veisteltiin vitsiä ja maha ihan kipeä naurusta (anteeksi kanssaistujat...en minä millään pahalla hihitellyt).
Ratikkapysäkille takaisin tullessa ilma alkoi hetkellisesti kirkastua johon sitten sanoin aika äänekkäästi "oho, ihan elokuvailma...seepian värinen".
Poikani vastaus "äiti...hyss...mitä sä oikein olet ottanut?"
Lähistöllä huomasin kyllä muutaman kohonneen kulmakarvan... hih hih.

Kotiin tullessa rappuun avautui jo ovi ja esikoisen pää pilkisti esiin....salamannopea apu paikalla tavaroiden purkamiseen.....nälkä, se valtava voima.
....."Äiti, tää on ihana näky, jääkaappi on täynnä ruokaa".
( usein se on kaupassakäynnin jälkeen mutta jostain kumman syystä tyhjenee armotonta vauhtia...hmm)

No... nyt on ollut aikaa lukea blogejakin kun kerran syyslomalla ollaan ja https://marjaananmaja.blogspot.com/ blogissa naureskeltiin niille hupaisille sanoille joilla on blogiin päädytty...yhdet niistä oli kurahousut. Aika hassuja hakusanoja tulee :)

Mutta ne kurahousut... siis mun favorite niin töissä kuin maalla <3  elintärkeät ulkotyöläiselle.
Eilen aamusta oli tosi sakea sumu maalla ja koiraa ulkoiluttaessa karvakorva hävisi väliin näkyvistä.... puff

Sitten piti ryhtyä avustustushommiin pihalle ukon avuksi.... onneksi äly välähti ja laitoin kurahousut jalkaan ennen sinne heinikkoon menoa.... aamu oli laskenut alleen ja piha oli märkä...hih hih

<3 Nyt on aika mennä nukkumatin luo joten, hyvää yötä  <3