Sinne se lähti,
mun iso mies,
armeijan harmaisiin.
En voi sanoa vauva kun on jo aikamies.
On siitä kasvanut
ihminen,
isolla sydämellä.
Osaa sanoa ajatuksensa,
tietää mitä haluaa elämältä.
Oikeudenmukainen
ja täysin samanlainen pässi
kuin äitinsä,
kun sille päälle sattuu.
Pitää kiinni päätöksistään,
osaa olla "minä itse".
Toivon niin sydämestäni että
aika armeijassa
tuo oppia,
hauskoja hetkiä,
luottamusta omaan hyvyyteen
ja elämän mittaisia ystäviä.
Ehkäpä äidille lähtö oli rankempi kuin pojalle,
kyynelsilmin ja halauksin maailmalle.
*Äitinä olo on maailman monipuolisin työpaikka*
