Koukuttavaa

Mistä kaukaa juontaa näpertelyn vimma,

kutimien kilkuttelu

ja koukulla silmuilu.

Onko se sisäsyntyistä,

vai opittua?

Varhaisesta lapsuudesta on jo muistikuvia

olohuoneen nojatuolin päälle

kertyneestä parsittavien kasasta

josta äiti korjasi osan

ja mummi kun tuli kylään,

hän korjasi loput.

"Paikka paikan päällä,

markka markan päällä".

Onko tuttu sanonta?

Äiti opetti virkaamaan,

neulomaan,

ristipistot

ja parsintyöt,

jo ennen kun menin kouluun.

Ala-asteen käsityöopettaja

oli kauhea.

Ilkeä, kiivas,

tulistui milloin mistäkin

mm. koitti heittää puukengällä

luokkatoveria,

osumatta onneksi.

En tykännyt koulussa tehdä oikein mitään,

kotona mielummin.

Villapaitoja neuloin ylä-asteen välitunneilla,

kun sattui olemaan luokalla muitakin innokkaita.
Varhaisaikuisuuden huumassa oli tauko
 ja sitten omien lasten ilmaannuttua
jatkui ompelu ja neuloosi.
Joku niissä langoissa vaan vie,
lankakaupassa on ihanaa sekä samalla kamalaa,
tekisi mieli ostaa kaikki
mutta järki sanoo ettei kannata.

Valitse nyt sitten siitä ne mitä oikeasti tarvitset.
Välistä tulee neulottua ihan perus sukkaa
vaikka voisi tehdä jotain vaikeampaakin,
mutta se neulomisen vimma ei anna aikaa,
sen on saatava neuloa nopeaa ja helppoa.
Onko jollain muulla sama ongelma ;)

Aurinkoista pääsiäisviikonloppua,
pysytään terveinä <3

*Pehmoisia mietteitä lankalauantaille*