Yritin etsiä latinan kielestä
äitienpäivää,
tietenkään sitä ei löytynyt,
mutta yhdistelmänä genetrix lux
oli mielestäni hyvä,
äiti valo.
Elämän alun suojelija,
suuren ihmeen synnyttäjä,
ihmisen kasvattaja.
Alkuun eliksiirin tuottaja
ja siitä eteenpäin lukemattomien asioiden opettaja,
lohduttava syli,
kimpaantuva kiukkukasa ja väsynyt valvoja.
Miten paljon tunteita mahtuukaan
pienen elämänalun hoitamiseen,
kasvun seuraamiseen.
Kuinka paljon asioita tekeekään
toisen eteen,
vuodesta toiseen,
itselleen palkkaa pyytämättä.
Se ilo pienistä hetkistä,
surut suuret ja rakas arki,
nasuttimien kera on ihan parhautta.
Hetkeäkään en antaisi pois,
omaa lapsuuttani vaalin muistoissa rakkaissa,
nasuttimien elossa saan olla edelleen mukana.
Omaa äitiäni edelleen kaipaan,
puheluita ja neuvoja,
ihan vain sitä ihmistä joka osasi lukea minua.
Itse olen onnellinen saadessani olla äiti
kahdelle upealle nuorelle.
Kaikille meille äideille,
niin menneille,
nykyisille kuin tuleville,
ole sitten biologinen, varasyli, adoptioäiti tai sijaisäiti,
*valoisaa äitienpäivää*
