Mitä jos onnea ei löytyisikään?

 Mitä jos onnea ei löytyisikään?

Sehän tietenkin riippuu mitä tarkoittaa onnella ja kuinka laajaksi se on paisunut omaan ajatukseen.

"Elämä ei ole elämää ennen kun", "olen onnellinen sitten kun", "vasta sitten olen onnellinen",

tuntuuko mikään tutulta?

Ihminen on siitä kummallinen otus että osaa ihan ilman minkäänlaista opetusta olla onneton sekä tyytymätön ja kateellinen.

Lapsi kun syntyy hän elää onnellisuuskuplassa, vanhempien tehtävä on pitää kupla ehjänä mutta ei ympärillä. Onko ajatuksena ymmärrettävä?

Kun sisäinen minä on onnellinen pienistä asioista, arkisista tapahtumista, sitä kestää elämän aallokkoa paremmin. 

Ainakin nuorempana elämän onni oli se poikaystävä, seuraavaksi tuli vakaa työpaikka.

Jossain vaiheessa vaihtui onnen sisältö perheeksi ja omaksi kodiksi.

Ja sitten onni muutti todella muotoaan;

onnea on kokonainen yöuni,

lämmin ruoka lautasella,

auringonpaiste tai pakkaspäivä,

raitis ja puhdas ilma,

onnea on päästä lääkäriin kun tarvitsee

ja puhtaat sukat aamulla.

Nyt kun puolivuosisataa takana ja elämän kolhuja 

 niin onnellisuutta löytyy myös

perhosen siiven liikkeestä,

tuulen huminasta lehvästössä,

kahvin mausta aamulla,

kävelyn tuottamasta väsymyksestä,

työn ilosta

 ja elämän loputtomasta kieppuilusta.

❤ Arkionnen ei kannata antaa olla unelmista kiinni ❤