"svamppen"

Sienimetsälle  lähdetään

etsivällä kannalla.

Katse sihtaa tarkkaan maata

ja varsinkin jos jossain keltaista vilahtaa,

se saa hymyn suupieliin.

Tällä kertaa etsin sieniä

 mutta kameralla.
 

Noh,

tosiasia on

 että kyllä mulla sieniveitsi ja pussi oli 

"varmuuden" vuoksi mukana...heh!

Sienet on hauskoja,

niissä on pehmeä muotokieli

ja värejäkin löytyy jos jonkinlaista.

Sienet kasvavat jossain ylväästi kaiken keskellä,

tai sitten hyvin sulautuen ympäristöön,

piilossa.

Sienten elinkaarikin vaikuttaa ulkonäköön,

sekä vierailevat ötökät.

On risaa reunaa ja haukattuja koloja,

on kallelleen kumonneita

ja kosteuden mädännyttämiä.

Kuivana syksynä
 näivettyneet ja kutistuneiksi kuivanneet
 laihis-sienet,
ovat myös ihan omanlaisiaan,
luonnon taideteoksia.

Itse olen aika tylsä
 ja poimin lähinnä kanttarelleja,
suppiksia ja mustia torvisieniä.

Pitäisi kunnostautua.

Nyt kunnostauduin kameralla.
Ja juu ei kannata kysyä nimiä,
en tiedä puoliakaan.

*Metsässä on kivaa*