Koiruuden kanssa kävimme etsimässä vielä pieniä lumilänttejä (kunhan aamuinen sade taukosi...koiruus ei pidä sateesta) ja löytyihän niitä sekä metsän puolelta että pellolta.
Pehmeä hankikävely vaihtui sammalmättäillä hiippailuksi.
Sammaleet olivat upottavan pehmeitä ja tuoksu metsässä oli aika jännä, ei enää syksyinen vaan tavallaan odottava.
Ympärillä vallitsi rauha ja hiljaisuus, ei ollut suuria naakkalaumoja eikä joutsenista näkynyt enää jälkeäkään.
Koiruus kyllä löysi vaikka mitä hajujälkiä ja haihtui hujahduksessa niiden perään.
Pilvipeite oli sen verran paksu että jos olisi ollut vielä suppiksia en niitä olisi siinä hämäryydessä huomannut joten jääköön viimeiset tontuille, jouluiseen sienisalaattiin tai piirakkaan.
Eikös tuossa voisi olla asumus...
Pihalla oli vielä ylläripylläri, orvokki pieni yrittää vielä kukkia.
*Mukavaa joulukuun yhdeksättä iltapäivää*
