Äiti on kirjoittanut kuvan alle "iste"...se taitaakin kertoa kaiken.
Kouluikäisenä itsenäisyys taisi enemmänkin olla sitä että pääsi partioleireille ilman vanhempia, uskalsin ja pärjäsin.
Siellä metsän keskellä opin kunnioittamaan siniristilippuamme aamuisissa lipunnostoissa, satoi tai paistoi.
Lippu liehui iloisena vapauden tuulessa.
Vanhemmaksi tullessa itsenäisyys on merkinnyt mm. vapautta kasvattaa lapseni haluamallani tavalla, vapaassa maassa.
Lipun tenho ei ole vähentynyt mutta olen pettynyt monessakin asiassa kuinka kunniattomasti, sydänverellä taisteltu maamme myydään maailmalle, pala palalta.
Kalliossa Hurstin ovella oleva leipäjono kasvaa vuosi vuodelta.
Omat, apua tarvitsevat kansalaisemme jäävät ilman tukea ja hoivaa... vanhustenhuolto, saattohoito, mielenterveys potilaat, vammaiset....tätä listaa voisin jatkaa vaikka miten pitkälle.
Tavallisella työnteolla on vaikea elättää itseään saatikka lapsiaan.
Asumisesta isojen kaupunkien ulkopuolella on tehty aina vain vaikeampaa viemällä mm. sairaanhoito hirvittävän kauas.
Päätöksiä verorahojemme käytöstä tekevät he joilla ei ole taloudellista huolta huomisesta.
Olen huolissani oman jälkikasvuni tulevaisuudesta, saavatko he elää ja uskoa omassa kotimaassaan vapaasti kuten itse olen saanut.
Onko maastamme mitään jäljellä kun mahdollisia lapsenlapsia syntyy, minkälainen Suomi on heille?
Tuonne Helsingin pylväikkökukkulalle on niin kummallisesti pesiytynyt kaikenkarvaisia takinkääntäjiä, leikkimään hiekkalaatikolla ja huitomaan lapiolla päähän.
Tuntuu että heiltä on unohtunut se tärkeä asia miksi heidät on siihen työhön valittu, ei oman agendan ajaminen tai oman maallisen mammonan kasvattaminen.
Olen menettänyt uskoni ja luottamukseni niihin ihmisiin jotka sinne vaaleilla on valittu yhteisiä asioita hoitamaan.
Silti, rakastan Suomea ja haluan elää täällä, tehdä töitä sekä maksaa veroni.
Haluan myös tulla haudatuksi omaan maahan kun sen aika on.
Mielellään kuolisin saappaat jalassa, rasittamatta yhteiskuntaa sen enempää, .
<3 Hyvää syntymäpäivää 101.vuotias kotimaani <3
Kirjoitit kauniisti, koskettavasti, uskallan tunnustaa ajattelevani pitkälti samalla tavalla kuin sinä. Toisaalta odotan mummon päiviä, ovat joka tapauksessa vielä varmaan kaukana edessä, mutta toisaalta ajattelen, haluanko tänne pilattuun maailmaan pieniä lapsia, mitä heillä on edessään. Voivatko, saavatko he elää yhtä onnellisen lapsuuden kun me ja toivottavasti meidän lapsemme saivat.
VastaaPoistaHenkilökohtaisessa elämässäni olen onnellinen siitä, että Pojan elämässä asiat on hyvin, että menetettyjen ystävien tilalle olen saanut uusia ystäviä, joiden avulla ja jotka kannattavat, kun elämä muuten on pitkälle tuollaista taistelua josta kirjoitit.
Mutta ei tämä valittamalla parane - siksi on nautittava niistä hyvistä asioista mitä on ja niistä vähäisin ei ole tämä blogimaailma ja te siellä ruudun toisella puolella.
Kiitos teistä - olen onnellinen teistä <3
Voi pöllö <3 kiitos itsellesi. On ihanaa kirjoittaa kun joku oikeasti lukee ja kommentoi. Peruspositiivisena nautinkin hyvistä asioista mutta joskus tulee näitä vakavia mietteitä kun kaikkeen ei millään voi vaikuttaa. Pitäisiköhän mennä istumaan sinne portaille ja hymyilemään ;)
PoistaAsiallista pohdintaa <3
VastaaPoistaKiitos Nina <3 Väliin tulee näitä pohdintoja ja ärräpäät sijaitsee siellä poistettujen lauseiden joukossa. Tärkeistä asioista kun on ilmaistava mielipiteensä mutta on kyllä hankalaa asettaa sanansa loukkaamatta ketään.
VastaaPoistaSe on ihan totta nykypäivänä. Jos jonkun ihmisen mielipiteet, suoruus/rehellisyys tai yleensäkin elämän realiteetit eivät miellytä omaa korvaa, ego mieltää ne loukkauksena tai huonona käytöksenä. Sanojen asettelulla, sekä äänenpainoilla & eleillä on iso merkitys. Kirjoitetussa sanassa tämä kaikki on vielä haastavampaa.
Poista<3
VastaaPoistaAsiallinen mielipide ja kunnioitus omaan maahan.
VastaaPoistaKiitos <3 Kotimaa on yksi elämän tärkeistä asioista, ilman sitä en tässäkään kirjoittelisi vapaana omia mielipiteitäni.
Poista