viltsut

Villasukat...juu niitä on tullut tehtyä vuosien varrella monet. Pieniä pinkkejä ja sinisiä vaavin varpaille, pitsisukkia, kirjoneuleita ja ihan yksivärisiäkin....sukkia on matkustanut ulkomaille, laitettu lahjapakettiin kuin jäänyt matkan varrellekkin. Kaikissa sukissa on kuitenkin se että ne on rakkaudella neulottu. Neulominen itsellä on kausiluonteista eli lähinnä talviaika...kesällä kun puuhaa riittää ihan muutenkin. Sukissa suosin niin paljon oikeaa villaa kuin mahdollista, aito on parasta monessakin asiassa ;)

 

Nämä sukat lämmittää mun rakkaan varpaita <3

syreeni

 

Syreeni...niin voimakas ihana tuoksu, kaikki eri värivariaatiot kauniita, kukinnot näin nuppuina (kuvassa) kuin aukinaisinakin ihania...ja vanhoista puutuneista oksista saa hienoja käkkyräisiä sisustuselementtejä.

aurinkoa maanantaihin

Hetki

 

Hetki kun pidän kädestäsi

hetki kun kuuntelen

hetki kun kerron

hetki kun nauramme

hetki kun katsomme kuvia

hetki kun muistelemme

hetki kun hiljenemme

hetki kun kipu yltyy

hetki kun kyynel vierähtää

hetki huomiseen

lento

Maalla aurinkoista, helteistä...ukkoskuurokin.
Ruumiillista työtä, hiki virtasi ja lapio heilui... ihana työntää multaan sormensa.
Aamulla pieni jänis kävi tervehtimässä, kummasteli varmasti minua kahvikuppi kädessä.
Linssiin tarttui tämä lento-otus ;) ....ne muut inisevät verenimijät liiskasin..vain patit jäi.

                                           Kiitos ihana mieheni <3... akkuja ladattu.

kuuma

20 astetta varjossa jo aamulla...taitaa tulla helteinen päivä tästäkin. Tytär reippaana kävi kastamassa talviturkkinsa eilen... milloinkohan sitä itse uskaltaisi ;)

Juna

Juna vie ja juna tuo....monet meistä uskaltavat hypätä kyytiin ja jännityksellä elää...
mihin asemalle mennään
montako asemaa vielä tulee
ottaa vastaan ne oudot kulkijat matkan varrelta
kuunnella tarinoita
ymmärtää elämän monimuotoisuutta
ylipäätänsä elää se pieni hetki täysillä, nauttien ja iloiten...
älä jää asemalle vain siksi ettet uskalla lähteä
koska asema mille sinun on määrä mennä on matkan päässä ja se matka on kuljettava
olkoonkin pitkä tai lyhyt

Kivinokka

Kulosaaren kupeessa aivan ihana paikka...en ollut ikinä käynyt (ihan häpeä tunnustaa paljasjalkaisena Helsinkiläisenä).

Suloisia mökkejä, silmänkantamattomiin puita, kukkia,elukoita (hyttysiäkin :p ) ja meri vieressä. Pääsin juhlimaan valmistujaisia ja  tuli mukavia uusia tuttavuuksia...niin isoja kuin niitä herttaisia pieniäkin. Aprikoosin siemeniä kaivettiin kukkapenkkiin kasvamaan...ainakin tulee NOIN iso puu :)
Sain ihastella taidokkaita kakkukuvia ja samalla...nam!

 

Tässä vielä tunnelmia poistullessa hiekkatiellä...

olenko Helsingissä :)

 

 

 

Kiitos <3