Äs erkut museoon

Vähän sitä oikeastaan serkkujaan näkee,

lähinnä nykyään vain hautajaisissa.

Nuorempana oli syntymäpäiviä, häitä, ylioppilasjuhlia

jne.

Iso-siskoni on mestari järjestelemään kaikenlaista

ja primus motor tässäkin tapaamisessa.

Päivä käynnistyi Designmuseon näyttelyssä
"keräilijät ja kokoelmat"
joka on vielä esillä 15.3 asti.

Näytteillä oli yksityisten keräilijöiden
herkullisia hamstrauksia.
Finelliä, Arabiaa,
Atelier Faunia
ja monta muuta tuttua
 ja vähän tuntemattomampaa tuottajaa.

Nämä pöllöset oli pakko kuvata,
tuli mieleen päikän lapset metsäretkellä.
Noh,
eivät ne kylläkään noin järjestyksessä seiso.

Lasi on aina mielenkiintoinen materiaali
ja uskomattomia teoksia
siitä jotkut osaavat tehdä.

Kokonaisuudessaan näyttelyssä oli
paljon upeaa,
lapsuudesta tuttua,
omallakin hyllyllä makoilevaa,
mutta.....
Yläkerran valtavaan tilaan olisi mahtunut
kaksin kerroin nähtävää,
nyt oli mielestäni
liian paljon tyhjää.
Onneksi on museokortti,
muuten olisi jäänyt kaihertamaan maksamani
sisäänpääsy.

Päivämme päättyi Fazerille
jossa muutama tunti vierähti
kuulumisien vaihdolla
 ja herkuttelulla
( nälkä aiheutti huonon kuvan, hihi ).

Seuraavaan tapaamiseen ei
mene monia vuosia
ja nähdään taas mukavissa merkeissä.
Aika kuluu ja mennyttä kun ei takaisin saa.

*Onni on elävät sukulaiset*

Women´s Day

Tämä päivä
 on kansainvälinen naistenpäivä.

Joka päivä
tulisi olla naistenpäivä,

niin ettei siitä tarvitsisi erikseen muistuttaa,

kuinka tärkeitä naiset ovat

 kaiken elämän kannalta.

1900-luvun alkupuolelta lähtien naistenpäivää

on juhlittu monessa maassa

ja monien alkutarinoiden siivittämänä

(internetin ihmeellinen maailma

 tarjoaa historian nälkäisille tästäkin aiheesta luettavaa).

Juhlitaan tänään meitä,

merkittäviä,

 ihania,

suloisia,

 hentoisia,

vahvoja,

viisaita

ja

lumoavia otuksia

<3

*Vaaleanpunaisia unelmia päivääsi*

Avoin opus

  Sisältää mainoslinkkejä, merkitty *

Possulta nappasin tämän hauskan

kirjaritirampsu haasteen,

joten kipin kapin kirjahyllylle.

Vastaa seuraaviin kysymyksiin kirjahyllystäsi löytyvillä kirjoilla.

Tässä minun vastaukseni
 kirjallisen aarreaitan uumenista
(lue pölyisiltä hyllyiltä).

1.Oletko mies vai nainen?
*Neiti Pinkertonin salaisuus

2.Kuvaile itseäsi?
 Sähkökissa

3.Mitä elämä sinulle merkitsee?
*Unelmahommissa

4.Kuinka voit?
Harry Potter ja viisasten kivi

5.Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Helsinki, mun stadi

6.Minne haluaisit matkustaa?
Gulliverin seikkailut lintukotolaisten maassa

7.Kuvaile parasta ystävääsi?

 Kultasiskoni

8.Mikä on lempivärisi?
Lumivalko ja Ruusunpuna

9.Millainen sää on nyt?
 Tuulen viemää

10.Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Aku Ankka päivästä päivään

11.Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
 Jättiläistarinoita

12.Millainen on parisuhteesi?
* Muistojen markkinoilla

13.Mitä pelkäät?
*Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

14.Päivän mietelause?
 Saisko lipun karuselliin

15.Minkä neuvon haluaisit antaa?
Eemelin uudet metkut

Tämä oli hauska haaste
 ja kirjahyllystäni johtuen,
 suhteellisen helppo tehdä.
Ei ole elämää ilman kirjaa,
josta voi paperisia sivuja käännellä.

*Nenät kirjaan tänäänkin*

Jaffa karkaa

Ihan viimeiseen hetkeen

jätin tämän

näyttelyn,

onneksi siihen tuli jatkoaikaa

eli 8.3 asti,
kerkiää vielä.

Karkauspäivänä,

hennon lumisateen saattelemana

astuin lauttaan.

Suomenlinnaan saapuessani

aurinko paistoi,

sulattaen ne vähäiset leijailleet valkeudet.

Suomenlinna-museo

on jo itsessään rakennuksena

sisältä mielenkiintoinen

sekä perusnäyttely,

  linnoituksen historiasta
tähän nykypäivään. 

Vaihtelevien näyttelyiden tila on ylhäällä,

vanhassa osassa,
narisevat lattialaudat ja tunnelma kohdillaan.

Taiteilija Erik Bruunin 70-vuotis juhlanäyttely
on kattava katsaus
 hänen laajaan tuotantoon.

Jo tästä ovelta tuli nostalgisuuden aalto vastaan.

Olin yllättynyt että niin moni edelleen käytössä oleva

mainoskuva/teksti on hänen käsialaansa.

Lapsuus tulvahti mieleen
hyvin monesta kuvasta.

Bruunin älykäs huumori ja väritykset
ovat ne mistä pidän kovasti.
Luonto ja eläimet ovat monissa töissä mukana,
mm. eurosetelit jotka eivät päätyneet painettavaksi.
Tuottelias taiteilija asuu saarella ja hän piirtää edelleen.

*Luovia ajatuksia päivään*

Perjantain lapsi katsoo peiliin

Sisältää mainoslinkkejä, merkitty *

Selvitin sitten minä viikonpäivänä olen syntynyt,

perjantaina,

se sanookin aika paljon.

Elämä on heitellyt ja potkinut ihan kohtalaisesti päähän,
kuten varmaan monia muitakin meistä,

mutta olen tietyllä tapaa optimisti.
Perjantaina on iloinen ja avoin mieli,
takana työviikko ja edessä vapaat.
Elämäni on siis "aina edessä vapaat",
jep, nyt nauran!
Täältä löydät hauskan runon viikonpäivistä ja millainen olet.
Itse olisin tuon mukaan aulis ja hellä,
noh, tavallaan, kun miettii missä olen töissä
(päikässä, jos joku ei ole vielä huomannut).

Ehkäpä joissain ennustuksissa,
 horoskoopeissa ym. on se joku juttu.
Tarpeeksi monta kun selaat, löydät itsesi.
Helpommin sitä itsensä kuitenkin löytää,
kun kävelee peilin eteen,
heilauttaa kättä
ja alkaa kysellä.
Voi tulla aika hyviä vastauksia,
ehkä alkaa naurattaa.

Ellet sitten ole Liisa,
hän etsi itseään ihan muualta.
Muistathan alkuperäisen teoksen Alicen seikkailut ihmemaassa,
kirjoitettu jo 1865,
 Lewis Carrol kirjoittajana.
Oikealta nimeltään kirjailija oli Charles Lutwidge Dodgson,
Englantilainen matemaatikko,
hän leikitteli kirjassa logiikalla ja kielellä,
hauskasti yhdistellen peleihin.
Kirjasta on myös jatko-osa Liisa peilimaassa,
jossa satuun liittyy peilin lisäksi ajankulku takaperin,
 vastakohdat jne.
mielenkiintoinen kirja tuokin.
Suosittelen lukemista,
 kirjat avautuvat aikuisiällä ihan toisella tavalla kuin lapsuudessa.
 Voit tilata ihmemaassa kirjan joko * selkokirjana täältä 
tai vaikka käppäilemällä kirjastoon.
Lukeminen avartaa aina,
vaikka sitä ymmärrystä itseensä,
jollei muuta.

Liisasta on tehty myös kaksi elokuvaa, me like!
Liisa ihmemaassa ja Liisa peilimaassa.
Elokuvan ohjaaja *Tim Burton on ihan lemppari
ja leffat ovat juuri niin huikeita
mielikuvitus seikkailuja kuin vain olla ja voi.

Mikä hahmo olisit Liisan tarinoista?
Kellon kanssa juokseva jänis,
Hullu hatuntekijä höpsöillä teekutsuilla.
Ah, aina niin kiusoitteleva
ilmaan haihtuva irvikissa,
vai viisas kaalimato?
Herttakuningatar itse
vai se golfmailana toimiva lintu.
Korttisotilas voisi olla tietyllä tapaa hyvä,
on helppo hävitä massaan ja käännyppä sivuttain,
etpä enää mua nää.
Itse ehkä olisin Liisa,
olisi se mahdollisuus palata arkeen,
vaikka mielikuvituksessa on hyvä olla.

*Muista lukea satuja ja tarinoita tänäänkin*

Sadepako kellariin

Joskus vaan on päiviä jolloin sataa,

kirjaimellisesti sataa vettä koko päivän.

Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan kurahousut jalassa,

eikä sadetakkia niskassa,

jaloissakin vähän korkeampaa nilkkuria,

eikä niitä kumppareita.

Seurakin arkipäiviä vanhempaa,

eli siskoni.

Sisaruskolmikkomme lähti katsomaan 

yhtä löytynyttä ihmettä

Sinebrychoffin taidemuseoon.

Albert Edelfeltin uskomattoman hieno maalaus

jonka uskottiin kadonneen,

löytyi Puolasta rullalle käärittynä ullakolta.

Koivujen alla,

vuodelta 1882 oleva maalaus

on kaunis valoilottelu.

 Ainakin minut kietoi

vihertävän koivikon huumaan.

Joissakin tauluissa on vain se jokin,

sitä on vaikea sanoiksi pukea,

se vaan puhuttelee.

Onko sinulla tullut puhuttelevaa teosta vastaan?

Valokuvia en tietenkään napsutellut,

talletin muistojen kovalevylle vain.

Syntymäpäivälahjaksi taitaa olla

liian vaativa toive, hih!

Punaisessa kellarissa tämä maalaus

kera muiden töiden esillä 10.5.2020 asti,

suosittelen jos esittävä maalaustaide

sekä Romanovit kiinnostavat.

Ps. on siellä taidemuseossa paljon muutakin nähtävää.

Kipsuttelimme sateenvarjon alla,

väistellen lätäköitä,

syömään ja höpöttelemään

 elämän menosta,

 läheiseen Dennis ravintolaan.

Tilasin vuohenjuustosalaatin,

 joka oli erinomaisen herkullinen, 

tarpeeksi iso ja täyttävä.

Tunnelma pimenevässä illassa,

kynttilän valossa ja sisarieni seurassa

oli täynnä iloa ja naurua.

Onneksi elämässä on hyviäkin asioita.

*Olen kauneudella kyllästetty sekä ruualla täytetty, kiitos siitä*

Utopia

Utopia.
Paikka jota ei ole,

paikka jossa haluaisit elää,

paikka jossa on kaikki hyvin,

mutta mitä se hyvin merkitsee?
Ihanteellinen onnelako?

Kaikilla on se ihan oma utopia,
eläisimmekö vain rinnakkain,
 ei yhdessä?

Voisiko utopia olla kaikkien toteutuneiden unelmien summa?
Voisiko sen sisällä sittenkin asustaa,
kuin pumpulissa?
Mutta entäs ne toteutumattomat unelmat,
mihin kummaan ne utopiassa mahtuvat.
Onko siellä olemassa kaappi pimennossa,
 josta sitten välillä
haetaan uusia unelmia toteutumaan.
Tarvitseeko utopiassa unelmoida saavuttamattomista,
kykenisikö edes?

Onkohan utopiassa kuitenkaan kiva olla,
kun eloon nyt vaan kuuluu
takapakit ja epäonnistumisetkin.
Kaikki pieleen mennyt antaa potkua
yrittää uudelleen,
uusin keinoin,
jotta elämä jatkuisi.

Utopia on maaginen
 ja saavuttamaton paikka.

Olisiko kuitenkin niin,
 että elämä itessään on niin maagista,
että elämme utopiassa huomaamattamme?

*Ajatuksin tähän päivään*