se hiipi hiljaa mieleeni..ihan vaivihkaa
väliin katosi ajatusten taa, tullen voimakkampana uudestaan.
Potki tilaa itselleen, työntäen pois ajatukset jähmenneet..
täyttäen pienetkin kolot....levittäen itsensä..ojentaen raukeat jäsenensä.
Kummasti vuodet vierivät ja tunteet vain vahventuivat
aurinko paistoi useammin
tähdet tuikkivat kirkkaammin
värit hehkuivat herkullisemmin
se paransi arvet, mielen pahan
antoi toivoa ja vahvuutta
.......onnellisuus
Sitä olen saanut ja sisimmässäni kantanut.
Sanoit ystäväiseni että se on lahja..
kyllä on ja siksi sitä jakaa tahdon.
elämämme on niin lyhyt loppupeleissä että miksi ei nauttisi siitä vaikka kyynel silmissä
aina löytyy päivästä jotain hyvää
on se sitten leipäpala ja kuppi kahvia
kiiltävä jäinen pinta puiston penkissä
ohi lentävän linnun siiven isku
lapsen nukkuvan hiljainen hengitys
rakkaan pehmeä suukko
kädet jotka kietoutuu ympärillesi.....se tunne on tässä ja nyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)