Oho ...niin se viikko taas vierähti, tuntuu ettei montaa hengähdystaukoa ole ollut (onneksi on yöt että pääsee nukkumaan)
...mutta työt vie ja sen päälle isän apuna ja siskojen kanssa läpikäymässä lapsuutta, teinien elämää ja näitä "normikotijuttuja".
Tässä vaiheessa toivoisin päivien olevan pidempiä kun en kaikkea kerkiä tekemään mitä haluaisin mutta kaipa se on hyvä että vuorokausi on rajallinen ettei vedä itseään piippuun ...josta mieleen tulikin www.ruusutapetilla.blogspot.fi Tuomaskakku :)..onnea vain sankarille.
Kahden kuukauden aikana kun olemme purkaneet lapsuuden kotia on niin moni asia putkahtanut mieleen, hyviä lapsuusmuistoja...iloja, suruja...eli elämää. Vaikealta tuntuu joissakin kohdissa jakaa tavaroita mutta tähän mennessä on ollut lähes hilpeän sopuisaa. Jollain tulvahtaa muistot peltirasiasta jossa mummi säilytti ompelutarvikkeita, toisaalta putkahtaa mieleen hauska hetki äidin kanssa joulukoristeesta....itkulta ei olla vältytty ja äitiä on kovasti ikävä. On vaikeaa luopua rakkaasta ihmisestä, kestää pitkään ennen kuin tämän oikeasti ymmärtää. Onneksi on perhe, lapset ja oma mies silloin kun itku yllättää tai ne ihanat muistot tulee mieleen.
<3 rakas äiti olet aina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)